Read Ebook: American Antiquities. Auction Catalogue January 8 1898 by Norman William B

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 749 lines and 38608 words, and 15 pages

"Vaarallisimpina kansan yllytt?jin? ja kapinan p??johtajina ovat seuraavat henkil?t pidett?v?t: vanha Tavela ja h?nen nuori holhottinsa Lyyli Liuksialasta sek? Hatanp??n tilan omistaja Heikki."

"Lyyli Liuksialasta! H?nen is?ns? hyvin tunsin, sainpa h?nen k??ntym??n kristin-uskoonkin. H?n oli suuri saituri, mutta muuten sangen s?vyis? mies. -- Vaan mitenk? voisi olla mahdollista, ett? nuori tytt? on ruvennut kapinan johtajaksi!" -- sanoi Tuomas piispa.

"Lyylill? on ylpe? ja miehek?s luonto ja hyv?t puheenlahjat. Lis?ksi voipi h?n rikkautensa ja anteliaisuutensa kautta saada paljon aikaan, ehk? enemm?n kuin monet toiset!" -- selitti Paavo, ollen silminn?ht?v?sti h?mill?ns?.

"Oudolta ja kummastuttavalta tuo kuuluu! Vaan jatka kertomustasi!" -- k?ski piispa.

Paavo kertoi nyt piispalle kapinasta sen verran, kuin h?n siit? tiesi. Tarpeetonta olisi meid?n t?ss? seurata t?t? h?nen kertomustansa, sen sis?lt? kun jo ennakolta on lukijalle tuttu. Lopuksi puhui Paavo muutamia sanoja ratsastajastakin, jonka oli opastanut harhatielle, p??tt?en kertomuksensa seuraavilla sanoilla: "Puvustansa ja kielenparrestansa tunsin miehen karjalaiseksi".

"Asia on selv?. He ovat salaliitossa kesken?ns?" -- jupisi Tuomas piispa itseksens?, lis?ten ??neen: "Muuta eik? sinulla ole sanottavaa?"

"Kyll? olisi viel? jotain, suurvaltainen, armollinen herra piispa! Jos tohtisin -- -- niin sanoisin ajatukseni siit?, mitenk? t?m? kapina on kukistettava. Viel?p? ottaisin sen toimen toimitettavaksenikin, jos tuo toimi minulle armossa uskottaisiin."

"Sinulle olkoon my?nnetty puhua ajatuksesi siit?... mutta kiiruhda!"

"Minun mielipiteeni on t?m?: viipym?tt?, heti kohta pit?? hy?k?t? kapinoitsijain kimppuun! Antakaatte minun k?ytett?vikseni viisisataa ratsumiest? sellaisen p??llik?n johdannolla, jota tarkoin tottelevat... Min? opastan heit? salateit? niille seuduille, joidenka asukkaat ovat nousseet kapinoitsemaan... Heid?n p??joukkonsa niskaan me karkaamme ?kkiarvaamatta ja murramme ja hajoitamme sen ensimm?isess? rynn?k?ss?. Sitte on ratsumiesten miekoilla oleva helppo ty?; -- tuli saa tehd? loput! N?in jos tapahtuu, niin panen henkeni ja viimeisen l?mpim?n verenpisarani vastikkeiksi siit?, ett? kaikki hyvin onnistuu ja ett? joko kuolleina taikka vangittuina tuon kapinanjohtajat t?nne!"

Puhuessansa oli Paavo innostunut, h?nen kasvonsa hehkuivat: mielikuvituksessaan h?n jo verisell? miekallaan tavoitteli vihatun kilpakosijansa p??t?.

Tuomas piispa loi pitk??n tuimat silm?ns? Paavoon; v?hemmin itsek?s mies kuin Hieraniemen Paavo olisi h?nen silm?yksiss?ns? helposti voinut huomata inhoa ja halveksimista. Sen j?lkeen loihe piispa lausumaan: "Viisi sataa ratsumiest?! Jos tiet?i..." H?n keskeytti lauseenpa ja jatkoi sitte puhettansa suurella tyyneydell? n?in: "Niin... minusta n?hden ei ole t?m? kapina niink??n vaarallinen. Viitt? sataa ratsumiest? sen kukistamiseen ei tarvita! Kaksisataa, korkeintaan kolmesataa kelpo ratsumiest? muutamien uljaiden ritarien johdolla on siihen toimeen riitt?v?. Oppaana sinua ehk? tarvitaan. Nyt saat menn?, mutta ole saatavissa kuin sinua kutsutaan -- muista se!"

Kumarrettuansa syv??n l?ksi Paavo huoneesta ulos. H?nen menty?ns? kertoi Tuomas piispa saksan kielell? arkkipiispalle ja suurmestarille keskustelunsa Paavon kanssa.

"T?st? nyt voitte saada k?sityksen siit?, miten sen on laita, joka on pyh?n uskomme etuvartijana Suomessa! Julmia vihollisia joka taholla ja marttyyrikuolema jok'ainoa hetki silm?in edess?! -- Mutta kohteliaana is?nt?n? min? en saa unhottaa teid?n turvallisuuttanne, jalot herrat! S??nn?llisesti k?ytetyn tien kotimaahanne on ven?l?is-karjalainen laivasto sulkenut, mutta kiert?m?ll? voitte Ahvenan saariston kautta viel? erinomaisetta vaaratta purjehtia kotihinne jos nyt heti l?hdette. Suuresti olen teille kiitollinen siit?, ett? olette olleet t?n?p?n? pidetyiss? juhlamenoissa saapuvilla ja mielell?ni pit?isin teit? kauvemminkin vierainani, mutta minun t?ytyy luopua kaikista itsekk?isist? toiveista t?ss? suhteessa, sill? teid?n turvallisuutenne saavuttaminen ei sied? pienint?k??n viivytyst?!"

"Min? en l?hde nyt t?ll? hetkell?, jolloin kaikilla tahoilla olette vihollisten saartamina. Kautta pyh?n ristin! Se olisi kelvottomasti tehty, jos teid?t nyt j?tt?isin. Viisi ritarikuntamme uljaimmista ritareista on minun seurassani... min? majoitin heid?t linnaan. N?iden paljon kokeneiden sankarien miekat samoin kuin oman kalpanikin annan teid?n k?ytett?v?ksenne, herra piispa. Tulkoon mit? tahansa -- kalparitareista ei sanottako, ett? he v?ltt?v?t taistelua pyh?n uskomme puolustukseksi!" -- puhui kalpaveljien ritarikunnan suurmestari nousten seisaallensa.

"Teid?n ylev?mielinen tarjoomuksenne, jalo ritari, on kaikkien kiitoslauseiden yli koroitettu!" -- lausui Tuomas piispa antaen suurmestarille k?tt?.

"En min?k??n j?t? teit? n?in uhkaavana aikana, enk? l?hde ennenkuin t?m? paha pulma on mennyt ohitse. Minullakin on joukko henkivartijav?ke?ni kanssani. Heid?n miehuuteensa olen tottunut luottamaan ja kukin heist? on sotatoimiin hyvin harjaantunut. Itse tahdon auttaa teit? veljellisill? neuvoilla niin pitk?lle kuin kykyni ja kokemukseni riitt?v?t" -- sanoi Riian arkkipiispa.

Tuomas piispa oli niin syv?sti liikutettuna, ett? h?n vapisevalla ??nell? tuskin sai seuraavat kiitossanat sanotuksi: "Suokaa minun, korkeasti kunnioitettava veljeni, halvaksi kiitollisuuden osoitteeksi tehdyst? jalomielisest? p??t?ksest?nne suudella teid?n k?tt?nne."

Puoleksi v?kisin salli arkkipiispa Tuomas piispan suudella h?nen k?tt?ns?, sen ohessa lausuen: "Te liioittelette, hurskas veljeni! Min? en ansaitse kiitosta, enk? ole muuta tehnyt kuin sen, mink? kristillinen velvollisuuteni minulta vaatii."

Heid?n asemansa oli sangen arveluttava; kukin heist? tunsi sen sangen hyvin. Ensiksi saapuneet vakoojat olivat vakuuttaneet, ett? tulossa olevia Ven?l?isi? ja Karjalaisia oli v?hint?ns? kymmenentuhatta miest?, my?hemmin tulleet sanoivat kaksikymment?tuhatta. Jospa nyt vakoojat liioittelivatkin, oli kuitenkin varmaa, ett? viholliset olivat monta vertaa lukuisemmat sit? joukkoa, jonka Tuomas piispa saattoi asettaa heit? vastaan. Piispan sotavoimat eiv?t kaikkiansa nousseet kuuteensataan mieheen, Turun linnan puolustusv?ki ja Riian arkkipiispan henkivartijat siihen luettuina. T?h?n lukuun emme ole ottaneet ritareita, joita kalparitarien kanssa yhteens? oli noin kuusikymment?, eik? my?sk??n niit? ratsumiehi?, joita piispa oli majoitellut eri paikkoihin maaseuduille; n?iden luku taisi nousta noin kahteensataan. Mutta heit? ei uskaltanut Tuomas piispa kutsua pois heid?n majoituspaikoiltaan, pel?ten ett? kansa heid?n l?hdetty?ns? yltyisi kapinallisiin liikkeisiin.

Kuinka suureksi kapinoitsevien H?m?l?isten luku oli laskettava, sit? ei kukaan tiet?nyt sanoa. Kuitenkin oli helposti arvattava, ett? hekin olivat piispan miehi? monenkertaisesti lukuisemmat. My?nt?? siis t?ytyy, ett? Tuomas piispan ja h?nen yst?v?ins? asema oli mit? vaarallisin ja ep?toivoon asti tukala. Mutta n?iden rohkeain miesten mieliss? ei saanut ep?toivo sijaa. Uskaliaasti he ryhtyiv?t neuvottelemaan tarpeellisista puolustushankkeista ja ennen kaikkea siit?, mitenk? H?m?l?isten nostama kapina niin pian kuin mahdollista saataisiin kukistetuksi, jotta heille kaikissa tapauksissa j?isi selk? vapaaksi. Lyhyen keskustelun j?lkeen hyv?ksyiv?t he p??asiallisesti Hieraniemen Paavon tekem?n ehdotuksen ja p??ttiv?t l?hett?? kaksi sataa viisikymment? ratsumiest? ynn? kaksikymment? ritaria kapinoitsijoita kukistamaan. Paavoa oli oppaana k?ytett?v?.

Tuskin olivat t?m?n p??t?ksen ehtineet tehd?, kun er?s piispan palvelijoista astui huoneeseen ja ilmoitti, ett? p?yd?t olivat katetut ja ett? ritarit, papit ynn? muut vieraat odottivat Heid?n Ylh?isyyksi?ns?.

"K?yk??tte edell?, korkeasti kunnioitettavat vieraani! Minulla ovat viel? Pyh?lle Neitsylle lupaamani p?iv?llisrukoukset lukematta!" -- kehoitti Tuomas piispa.

J??ty?ns? yksin heittihe vanha piispa polvillensa alttarin eteen ja rukoili n?yr?sti ja palavan syd?mens? t?ydell? innolla pyh?? neitsyt Maariaa ja h?nen ristiinnaulittua Poikaansa sek? kaikkia pyhimyksi?, ett? he kukistaisivat h?nen vihollisensa ja pelastaisivat Suomen kirkon uhkaavasta vahingosta ja perikadosta.

T?m? rukous n?ytti h?nen mielt?ns? virvoittavan. Mutta ennenkuin h?n taas nousi seisaallensa, rukoili h?n er??n toisenkin rukouksen. Sit? tehdess?ns? n?yrtyi h?n niin ja h?nen mielens? masentui siihen m??r??n, ett? h?n matona mateli alttarin juurella.

Yhdestoista luku.

Viel? samana iltana l?ksi H?m?l?isten kapinaa kukistamaan m??r?tty sotajoukko Paavon, opastamana matkaan. "Pyh?n haudan" ritarikin oli muassa.

"Se mies on aivan kuin luotu t?llaisia retki? varten! Paitse sit? on h?nell? niin suuri maine urhoollisuudesta ja sotataidosta, ett? paljas h?nen l?sn?-olonsakin jo ratsumiehiss?mme vaikuttaa jonkinmoista turvallisuuden tunnetta ja saa heid?t voiton toivossa vahvasti luottamaan hyv??n onneensa" -- oli Tuomas piispa v?itt?nyt.

Uljas ritari oli nyt vaihtanut purpuraisen manttelinsa toiseen yksinkertaisempaan. Kuitenkin oli viimemainittukin tavallansa sangen kallis, sill? se oli lumenkarvaisilla k?rp?nnahoilla reunustettu. N?ihin reunuksiin, ylh??lt? aina liepeesen asti, oli pieni? punaisesta samettikankaasta tehtyj? ristej? kiinnitetty. Samanlaisia ristej? n?htiin toistenkin t?h?n retkeen osaa ottavien ritarien manttelien reunuksissa. Kukin ratsastaja kantoi rinnassaan punaista risti?, viel?p? Paavokin ja ne muutamat munkit, jotka seurasivat t?t? pient? armeijaa.

Pyh?n? pidettiinkin sota, johon t?m? joukkio oli antautunut, niinkuin siihen aikaan yleisesti kaikki sodat, joita k?ytiin kristin-uskon vihollisia vastaan. Juhlallisesti olivatkin molemmat piispat, Riian arkkipiispa ja Tuomas piispa, vihkineet n?it? sotureita, ennenkuin he l?htiv?t matkalle, heid?n veriseen ja vaaralliseen, mutta autuuttavaan toimeensa.

Pyh?n haudan ritari katseli tarkasti seutuja ja maisemia, joidenka kautta kuljettiin, ja jota kauvemmaksi he tulivat sis?maihin, sit? suurempaa kummastusta ne nostattivat h?ness?.

"Kautta Pyh?n Yrj?n s?teilev?n miekan!" -- sanoi h?n Saksan kielell? munkille, joka ratsasti h?nen vieress?ns?. "T?m? on kummallinen maa, joka alusta aikain lienee aiottu pedoille kotimaaksi. Eih?n t??ll? juuri muuta l?ydy kuin synkki? metsi?, autioita korpia, soita ja r?meit? sek? j?rvi? ja jokia. Tuo kirkon l?heinen seutu taitaakin olla ainoa seutu Suomenmaassa, jossa maata viljell??n ja jossa ihmiset asuvat s??nn?llisesti kyh?tyiss? rakennuksissa? En pitk??n aikaan en?? ole n?hnyt huoneuksia enk? peltoja. Multa kaiketikin asuvat ihmiset t??ll? metsiss? kaatuneiden puiden juurten suojassa ja el?v?t arvattavasti karhujen ja muun mets?riistan lihasta? Sellaisiksi muuten suomalaisten el?m?n tapoja minulle kuvattiinkin etel?isiss? maissa."

"Kummallista on, ett? te, herra ritari, sellaisia kertomuksia kuultuanne, ensink??n otitte tullaksenne t?nne!" -- ihmetteli munkki, hymyillen sen ohessa.

"Se ei ole niink??n kummastuttavaa, pyh? veli. N?m?t kertomukset saivat minun uteliaaksi omin silmin n?kem??n noita mets?nper?isi? villi-ihmisi?. Kun sitte lis?ksi sain kuulla, ett? kristin-uskoa heillekin on julistettu ja kristillinen kirkko heid?n maassansa perustettu, ja kun p??lle p??tteeksi kerrottiin, ett? he viime aikoina ovat ruvenneet pahoin r??kk??m??n ja julmalla tavalla surmaamaan pyhi? pappeja ja munkkeja, niin muuttui uteliaisuuteni velvollisuudeksi, sill? min? olen kautta pyh?n ristin vannonut taistella kristin-uskon vihollisia vastaan kaikkialla, miss? niit? vaan on, aina maailman kaukaisimpiin ??rihin asti. Sattui sitte viel? niinkin hyvin, ett? minulla viime k?ynnilt?ni Jerusalemissa oli muutamia eritt?in arvokkaita ja voimallisia pyh?in j??nn?ksi? varalla. Tosin en niist? olisi mielell?ni luopunut, sill? ne hosuivat taudit ruumiistani ja estiv?t syntisi? himoja sieluani l?hestym?st?, mutta kuultuani, mitenk? kurjalla kannalla asiat t??ll? olivat, ajattelin: jos lahjoitan nuo kalliit pyh?inj??nn?kset Suomen kirkolle, niin pakenevat kaikki pirut pelj?stynein? siit? maasta. Jo kohta t?n?p?n? ne osoittivat voimaansa. Kaikista niist? ihmeist?, jotka t?n?p?n? tapahtuivat kirkossa, on suurimpana pidett?v? se, ett? naula, jolla Kristuksen oikea k?si l?vistettiin, vuosisatoja oltuansa ruostununna, arkkipiispan k?dess? muuttui yht? kirkkaaksi kuin kantamani haarniska t?ss?. -- Sen ostin kolmesta sadasta kultarahasta S:t Salvatorin luostarin abotilta Jerusalemissa."

"Kyll? se merkillinen ihme oli, jospa se ei ollutkaan kaikista suurin" -- sanoi munkki.

"Mit? sanoittekaan? Eik? se ollut suurin ihme? Tuhat kuoloa! ?lk?? puhuko synti?, pyh? veli!" -- huudahti kultainen ritari n?rk?styneen?. "Suurinhan se oli tapahtuneista ihmeist?, kaikista enint? kummastusta nostava -- siit? ei p??se kielt?m?ll?k??n kauvaksi. Min? en sano t?t? siksi, ett? sill? pyyt?isin halventaa teid?n vanhojen pyhien kuvainne ja pyhimystenne ansioita -- enp? suinkaan. Kyll? he kaikki itse?ns? t?n?p?n? hyvin kunnostivat -- tekiv?tp? niin! Mokomaa kyyneltulvaa, kuin t?n??n vuosi pyh?n neitsyt Maarian silmist?, en ole t?h?n p?iv??n saakka n?hnyt kenenk??n silmiss?, vaikka olen matkustanut kaikki kristityt maat halki ja poikki. Pahoin pelk??n, ett? h?nen kallis, kullalla ja hopealla tikattu hameensa per?ti turmeltui tuon runsaan kyynelvirran kautta. Jos t?m? retkemme onnellisesti p??ttyy, lahjoitan h?nelle takaisin palattuamme muutamia kultakolikolta uuteen hameesen."

Kun ei munkki mit??n vastannut n?ihin ritarin sanoihin, taukosi heid?n puheensa v?h?ksi ajaksi, mutta pian alkoi ritari, joka ei kauvan yhteen mittaan jaksanut olla vaiti, taas pakista: "Niin -- ylimalkaan t?ytyy my?nt??, ett? kaikki pyhimykset suorittivat teht?v?ns? sangen hyvin, mutta ne tulisoihdut, joita he k?yttiv?t ihmet?ittens? toimeenpanemisessa, olisivat voineet olla v?h?n paremmat. Yksi noista taivaallisista kyyhkysist? pudotti tulisoihtunsa minun p??lleni ja se oli polttaa l?ven purpuraiseen mantteliini. Kun sit? koetin sammuttaa, savusi se pahanp?iv?isesti ja ilke? tulikiven haju nousi siit? sieramiini, jotta helpommin olisi voinut luulla sen h--tist? yl?s heitetyksi kuin taivaasta alas pudonneeksi. Kun vihdoin vaivalla olin saanut sen sammumaan, tarkastin sit? tyystemmin ja huomasin, ett? se oli pellavista tehty. Kaiketi kasvaa t?ss? kurjassa maassa niin huonoa lajia pellavia, ett'eiv?t pyhimykset saa siit? tehtyj? tulisoihtujansa leimuamaan, vaikka niit? huuhtovat tulikivivedess? ja sitte taas kuivattavat?"

"Kyll? kai sen asian laita on siten" -- vastasi munkki ja veti kaapunsa p??pussin syvemm?lle alas silmillens?.

"Tyytym?tt?myys t?m?n maan antamiin kasveihin se se t?isikin sittemmin saada heid?t niin kovin meluamaan ylh??ll? kirkon kaarroksissa silloin kuin sielt? pyhi? ?yl?ttej? rupesi satamaan alas? Min? kuulin selv?sti heid?n riitelev?n kesken?ns? ja nuhtelevan toinen toistansa. Matkoillani olen usein sattunut olemaan uusien kirkkojen vihki?isiss? saapuvilla, kerran itse Roomassakin, pyh?n is?n suuressa kotikyl?ss?. Tapahtuipa silloin paljon suuria ihmeit? ja pyhi? ?yl?ttej? satoi alas niin runsain m??rin, ett? auringon ikkunien kautta kirkkoon heitt?m? valo pimeni, mutta en silloin enk? muulloinkaan ole kuullut pyhimysten riitelev?n kirkon kaarroksissa."

"Herjetk?? toki puhumasta tuollaista julkeata pilkkaa pyhimyksist?!" -- huudahti munkki arvokkaalla ??nell?. "Jos he ??neen olisivatkin ilmoittaneet l?sn? oloansa temppeliss?, niin eiv?t he riidellen voineet ilmaantua, vaan ylistysvirtt? laulellen, vaikka heid?n laulunsa teid?n syntisiss? korvissanne kuului riidalta. Te olette pahoin solvanneet pyhimyksi?, herra ritari!"

"Suojelijapyh?ni pyh? Yrj? varjelkoon minua, pyh?n haudan ritaria, pyhimyksi? solvaamasta!" -- huudahti hurskas ritari pelj?styneen? ja teki ristinmerkin rintaansa. "Ep?ilem?tt? on asian laita siten, ett? tuo pahan-ilkinen paholainen niin sokaisi syntiset korvani, ett? heid?n ylistysvirtens? s?vel minulle kuului riidalta. Kauhean vallan sai paholainen sin? hetken? minussa. Mutta kyll? tied?n syynkin siihen ja tahdon heti kohta tunnustaa teille, pyyt?en teit? olemaan rippi-is?n?ni, ett'en viime p?ivin? aivan t?sm?lleen ole lukenut credojani ja Pater-nosteriani niinkuin minun, ennen annettujen lupausteni mukaan, olisi pit?nyt tehd?."

"Olkaa vast'edes paremmin varoillanne, herra ritari! Laiminly?dyt lupaukset, eritt?inkin laiminly?dyt rukoukset, joihin olemme velvoittaneet itsemme, kostavat itsens? kovasti meihin" -- sanoi munkki.

"Syv?lle painan mieleeni n?m?t varoitussananne, pyh? veli! En ainoatakaan credoa enk? Pater-nosteria t?st'edes laiminly?, kun rauhan aika taas tulee, sill? sotaretki? tekem?ni lupaukset eiv?t koske. Mutta ovathan p?iv?t pitk?t ja y?t valoisat t??ll? Pohjolassa! Ken olisi voinut uskoa sit?! Ainakin kerrottiin minulle, ett? pilkkonen pimeys t??ll? vallitsee aamusta iltaan asti paitse syd?np?iv?ll?, jolloin aurinko pari tuntia himme?sti valaisee kolkkoja maisemia. Nyt on jo varmaankin toista tuntia kulunut siit?, kuin aurinko meni mailleen, eik? taivas viel?k??n sanottavasti ole pimentynyt. Mutta ep?ilem?tt? ovat juhtamme jo sangen v?syksiss? ankarasta ratsastamisestamme; niiden pit?? samoin kuin ratsumiestemmekin saada lev?ht?? pari tuntia. Ja pit??h?n vatsankin vaatimukset ottaa lukuun ja my?t?tuotuja ev?it? v?h?n l?hemm?sti tarkastella. Minulla on se kokemus, ett'ei tyhj?ll? vatsalla eik? v?syneell? ratsulla ole taisteluun antautumista. Pyh? Yrj? itse ei saisi vihollisesta voittoa silloin kuin suolet n?l?st? kiljuvat ja ratsu joka toiselta askeleelta v?symyksest? korskahtaa!"

Kultaisen ritarin n?it? sanellessa saapui ratsujoukko er??n j?rven rannalla olevalle, avaralle tasangolle. Kun t?m? tasanko h?nest? n?ytti eritt?in sopivalta leiripaikaksi, antoi h?n sotajoukolle k?skyn pys?hty?. P?iv? oli ollut kovin l?mmin ja helteinen, jonka t?hden y? uhkasi tulla sit? kylmemm?ksi ja viile?mm?ksi. Vilvakkaita h?yrypilvi? nousi j?rvest? ja hieno, mutta kolea it?tuulen kare ajeli niit? tasangolle. Sent?hden kantoivat soturit l?heisest? mets?st? kuivia puita ja oksia ynn? j?rven rannalla ylt?kyllin olevia ruovonkorsia suuriin kasoihin ja sytyttiv?t n?in valmistetut nuotiot. T?m?n tehty?ns? k?viv?t ahnaasti ev?iden kimppuun. Edellinen kiivas ratsastus oli antanut heille hyv?n ruokahalun.

Kaikki ritarit ja munkit istuivat er??n nuotion ymp?rill?, joka oli muita nuotioita suurempi. Heillekin n?yttiv?t ev??t hyv?lt? maistuvan, niin paistit kuin leivoksetkin. Eritt?in suurella huolella ja mielihyv?ll? hoiti pyh?n haudan ritari aterioimistointansa; suuret piirakan ja paistin palat katosivat toinen toisensa per?st? h?nen suureen suuhunsa. Tuon tuostakin nosti h?n ison nahkapullon huulillensa ja otti siit? aika siemauksen v?kev?? Espanjan viini?. T?m?n tehty?ns? hymyili h?n oikein autuaallisesti ja ty?nsi uudestaan pitk?n veitsens? piirakkaan tahi paistiin, leikellen niist? sentapaisia kappaleita, joita villien el?inten kesytt?j?t heitt?v?t rautah?kkeihin suljetuille panttereillensa. Niin oli h?n ahkerassa ty?ss?, ettei h?n t?m?n rakkaan toimituksen ohessa hentonut puhuakkaan, vaan n?ytti kokonaan unhottaneensa kaikki kertomukset pyhimyksist?. Muut ritarit olivat jo p??tt?neet ateriansa ja katsoivat nyt ihmetellen pyh?n haudan ritaria, joka yh? viel? oli uskollisessa sy?misen toimessa niinkuin ateriansa vasta alkanut ainakin. Vihdoin viimein nosti h?n nahkapullon taas huulillensa ja piti sit? tavallista pitemm?n ajan suunsa edess?. T?m?n kelpo kolauksen saatuansa niellyksi, ankkasi h?n muutaman hetken ja lausui sitte, piirakan ja paistin t?hteit? katsellen: "Ihminen ei saa olla ruoalle liian ahnas, sill? se olisi synti. Sy?dess??nkin h?nen pit?? tavallansa paastota ja ajatella huomisp?iv??. Senp?t?hden min?kin lopetan ateriani nyt ja siunaan itseni." Hurskas ritari pani k?tens? ristiin ja jupisi itsekseen lyhyen latinankielisen ruokasiunauksen.

Sy?ty?ns? olivat ratsumiehet heitt?ytyneet nurmikolle maata ja nukkuivat par'aikaa hyv?ss? rauhassa. Heid?n esimerkki?ns? seurasivat useimmat ritareista ja munkeistakin, k?ytt?en edelliset mantteleitansa, j?lkim?iset kaapujansa peittoina. Pyh?n haudan ritari ei tuntenut v?h??k??n halua nukkumaan. Alituisilla retkill?ns? oli h?n tottunut valvomaan ja valvominen oli v?hitellen muuttunut miltei h?nen toiseksi luonnoksensa. Ylip??ns? h?n nautti unen virvoitusta niin harvoin ja niin niukalta, ett? tavallisen ihmisen oli vaikea ymm?rt??, kuinka h?n niin v?h?ll? nukkumisella ensink??n saattoi el?? ja siihen lis?ksi viel? pysy? terveen?.

Muut kaikki olivat jo heitt?ytyneet nurmelle lep??m??n paitsi yksi ritari ja edellisest? meille tuttu munkki, jotka istuivat kummallakin puolella kultaista ritaria, tirkistellen nuotioon. Viimemainittu oli niin hyvill??n p??tetyst? ateriasta, ett'ei h?n viel? ollut muistanut hiiskua sanaakaan. H?n kierteli oikealla k?dell?ns? huulipartansa huippuja ja ?hk?si sen ohessa tuon tuostakin tyytyv?isesti.

"Kertokaa, jalo ritari, jos v?symys ja uni eiv?t teit? rasita, ajan kuluksi meille jotakin matkoiltanne! Aika muuten k?y ik?v?ksi ja meid?n on kuitenkin t?ss? viipyminen v?hint?in tunti ennenkuin taas l?hdemme matkaamaan!" -- lausui munkki katsoen kultaiseen ritariin.

Munkki oli satuttanut arkaa paikkaa uljaan ritarin rinnassa, ohjannut sanansa oikeaan suuntaan. Kohta taukosi h?n viiksi?ns? v??ntelem?st? ja loihe, ylpe?sti hymyillen, lausumaan: "Ei aika pitk?ksi k?visi, jos matkamuistelmiani rupeaisin kertoilemaan, mutta pitk?? aikaa tuo vaatisi ennenkuin ne ehtisin kertoa loppuun. Teid?n tulee muistaa, ett? min? olen matkustellut kaikissa maissa, ottanut osaa enemm?n kuin kolmeenkymmeneen sotaretkeen ja seurustellut jok'ainoan keisarin, kuninkaan ja ruhtinaan hovissa koko kristikunnassa, viel?p? pakanallistenkin ruhtinaitten hoveissa. Yhdell? kerralla on minun mahdoton ehti? n?it? kaikkia teille kertomaan. Mit? se siis on, jota eritt?in haluatte kuunnella? Kerronko teille retkist?ni Hispaniassa ja Portugalissa taikka taisteluistani julmia Saraceneja ja Damaskon sulttaania vastaan? Vai pit??k? minun kertoa siit?, mitenk? iloista el?m?? pidet??n keisari Fredrikin hovissa Sicilian ihanalla saarella taikka kuinka Ranskan hurskas kuningas Lutvikki is?llisesti istuu oikeutta kansansa kanssa? Taikka ehk? m? kerron Englannin..."

Munkki keskeytti t?ss? ritarin puheen ja sanoi:

"Kertokaa, jalo ritari, siit? mitenk? tulitte pyh?n haudan ritariksi."

"Siit?k? -- no olkoon menneeksi? Onhan teille, joka ette ole k?yneet Jerusalemissa ettek? Vapahtajan haudalla, siit?kin jutusta jotakin oppimista... Niin... siit? on jo pitk? aika kulunut kuin se tapahtui, sill? min? p??sin hyvin nuorena pyh?n haudan ritariksi, kun jo silloin olin otellut niin monessa taistelussa kristin-uskon vihollisten kanssa, ett? Jerusalemin patriarkka katsoi minua otolliseksi siksi tulemaan. Vuotta, jolloinka tuo kunnia minulle tapahtui, en osaa sanoa, sill? minun ei ole tapana lukea kuluneita vuosia; annan niitten toinen toisensa per?st? vieri? alas ijankaikkisuuden hautaan, huolimatta kuinka monta niit? sinne meni. Mutta siihen aikaan oli keisari Fredrikin puoliso Yolante -- Jerusalemin kuninkaan tyt?r -- viel? t?ydess? kukoistuksessaan, kaunis ja hilpe? kuin suven kukka, ja min?kin parhaammassa ij?ss?ni, mutta kevytmielinen ja veitikkamainen muuten, sill? vaikka pyh? is? paavi kaksi kertaa per?kk?in oli julistanut mainitun keisarin pannaan, pysyin kuitenkin siit? v?hint?k??n huolimatta h?nen palveluksessansa. Siciliasta me silloin l?ksimme mainitun keisarin kanssa ristiretkelle Palestiinaan."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet