Read Ebook: Three in Norway by Two of Them by Clutterbuck Walter J Lees J A James Arthur

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 544 lines and 19997 words, and 11 pages

HATANP??N HEIKKI JA H?NEN MORSIAMENSA

Kertomus Tuomas piispan ajoilta

Kirj.

EVALD FERDINAND JAHNSSON

Porvoo, Werner S?derstr?m, 1898.

Suuren kansalaisemme

J. W. SNELLMANIN

muistolle omistaa t?m?n teoksensa n?yryydell?

Lukijoille.

Ihmisen el?m?ss? toinen p?iv? ei milloinkaan ole ihan toisen kaltainen, onnen vaiheet ja antimet eiv?t t?n??n ole ihan samanlaatuiset kuin olivat eilen; huomenna vaihtelevat taas. Mutta vaikka t?llainen erilaisuus p?ivien suhteen onkin olemassa, tuntuupi tuohon alituiseen vaihtelemiseen tottuneelle, kun h?n vilkaisee taaksep?in kuluneesen el?m??ns?, kuitenkin silt?, ik??nkuin nuo menneet p?iv?t menoinensa olisivat olleet aivan toinen toisensa kaltaiset. Ani harvat niist? j?ttiv?t pysyv?isen muiston; jotkut kuitenkin. L?ytyypi kunkin ihmisen el?m?ss? muutamia "merkkip?ivi?", jotka uursivat h?nen mieleens? niin syv?t vaot, ett'eiv?t ajan lumimyrskyt jaksaneet niit? ummistaa.

Siihen saakka tunsin Snellmanin, paitsi suurena tiede- ja valtiomiehen?, ainoastaan ulkomuodolta. Nuo merkilliset kasvot, joidenka piirteet niin omituisella tavalla kuvasivat syv?? viisautta ja lujaa, masentamatonta tahtoa, olivat siis minulle tutut. Mutta mitk? ja millaiset syd?men tunteet tuon -- tunnustakaamme se -- melkein jyrk?n ulkomuodon alla piiliv?t, se oli minulla ihan tuntematonta. Ei ole siis ihmett?, ett? levottomalla mielell? ja jonkinmoisella pelvolla puheena olevana Toukokuun p?iv?n? astuin sen talon portaita yl?s, jossa se mies asui, joka ter?v?ll? silm?ll??n n?ki, k?dell??n viittasi ja pontevalla voimallaan raivasi Suomen kansalle tien, osoitti uran, jota my?ten sen tuli kulkea saavuttaaksensa onnensa, s?ilytt??ksens? ja tukeaksensa kansallisuuttaan. Otaksuin, ett? puhelu kahdenkesken sellaisen miehen kanssa tulisi minulle sangen vaikeaksi.

Kuitenkin olivat suotta tuollaiset levottomuuden tunteet vaivanneet mielt?ni; sen tulin pian huomaamaan. Snellman ei esiintynyt minulle ylimyksen? eik? syv?mielisen? tiedemiehen?, vaan nuoren nousevan kaunokirjallisuutemme innokkaana suosijana ja is?llisen? yst?v?n?. T?m? h?nen syd?mellinen yst?v?llisyytens? saikin minussa aikaan sen, ett? jo muutaman hetken kuluttua tuntui silt?, kuin olisin monasti ennen puhunut h?nen kanssaan. Samalla selveni minulle p?iv?? selke?mm?ksi se seikka, ett? is?nt?ni oli mies, jolle alhaisten puolelta ylh?isi? kohtaan tavaksi tullut mutkallinen kursaileminen ei ollut mieleen, vaan ett? h?n olisi minua halveksinut, jos olisin sellaista yritt?nyt h?nt? kohtaan.

T?m?n j?lkeen kertoi h?n minulle lyhyesti tuon nuoruudessa kirjoittamansa draaman juoksun. Er??n ruotsalaisen ritarin rakkaus nuoreen H?m?l?istytt??n oli siin? p??juonena. Birger Jarlin rakennuttama H?meenlinna oli tapausten keskuspaikka.

En ik?n? unhota, kuinka vanhus n?it? kertoessaan innostui ja kuinka h?nen syd?mens? rakkaiden nuoruutensa muistojen valtaamana heltymist??n heltyi. Sinne, h?nen nuoruuden ik??ns? kohden k??ntyikin pian puhelumme kokonaan. Selvill? piirteill?, el?v?sti kuvaavilla sanoilla ilmaisi jalo vanhus el?m?ns? vaiheet, toiveensa, tuumansa ja pyrint?ns? siihen aikaan ja sittemmin sek? vaikuttavat syyt niihin, ja my?skin ne kummalliset sallimukset, jotka olivat johtaneet h?net maineesen ja kuuluisuuteen. Olipa tuo el?m?, jonka h?n kuvasi minulle, ollut rikas vaiheista, ihmetelt?vist? taisteluista ja voitoista! Ja syd?n, joka piili tuon ulkomuodon alla, joka vieraalle n?ytti kylm?lt?, olihan se sykkinyt ja sykki viel?kin l?mp?m?sti, kuin mik??n, ja ollut sanomattoman altis yst?vyydelle ja is?nmaanrakkaudelle! Tunti toisensa per?st? kului: eih?n vanhukselta puuttunut aiheita kertomuksiin ja kuvauksiin. Kumpikaan meist? tuskin tarkoin havaitsi ajan kulkua. Oli jo syd?n-y? kun l?ksin h?nen luotaan.

Paljon olin saanut kuulla, paljon sellaistakin, jota ehk'ei kutkaan muut suuren vainajan suusta, sill? h?n oli t?ydellisesti avannut syd?mens? minulle. Mit? kuulin, kaikki ne ovat muistissani tallella. -- Mutta ei ollutkaan t?ll? kertaa aikomukseni puhua muusta kuin tuosta h?nen nuoruutensa draamasta. Taistelu kristittyjen ja pakanallisten H?m?l?isten v?lill? oli ollut vainajan ajatusten esineen? h?nen nuoruudessaan. T?m?n saman taistelun olen kokenut pukea romaanin verhoon, ja vaikk'ei aika ole sama eik? tapausten juonet ollenkaan h?nen miettim?ns? draaman kaltaiset, pid?n kuitenkin rakkaana oikeutenani ja pyh?n? velvollisuutenani omistaa t?m?n kirjasen h?nen muistollensa, varmasti vakuutettuna siit?, ett'ei h?n sit? panisi pahaksensa, jos h?n viel? olisi elossa.

Helsingin kaupungissa 14 p. Lokakuuta v. 1884.

Ensimm?inen luku.

Suuremmoisesti ihana on Tammerkoski, tuo kuuluisa ura, jonka kautta N?sij?rven vedet purkautuvat Pyh?j?rveen. Kaunista on katsella valkoisiin vaippoihinsa puettujen Vellamon neitojen hurjaa tanssia sen tuoksuvassa kuohussa. Ihanat ovat l?hiseudutkin: N?sij?rven ja Pyh?j?rven suloiset rannikot.

L?hell? Tammerkoskea, l?nteenp?in siit?, on Pyynikki-niminen harjanne, josta n?k?ala on niin kaunis, ett? moista ani harvoin saapi n?hd?.

On kev?t. Ollaan toukokuussa, ihan toukokuun keskivaiheella, sill? t?m? kertomus alkaa 15 p?iv?n? sanottua kuuta vuonna 1245 j.Kr.s, siis likimmiten 650 vuotta sitten. Mainittuna vuonna tuli kev?t eritt?in varhain; jo huhtikuussa l?ksi Pohjan paha poika H?meest? pois, kiiruhtaen kotiinsa Lapin leiv?tt?mille tuntureille. Siit? syyst? nurmet ja lehtipuut jo vihannoivat kauniisti, sent?hden Pyynikin p?iv?npuolisilla rintehill? tuomet jo kukkivat, sek? sinivuokot ja monenkarvaiset muut kukat niiden siimeksess?.

Suuri kansanpaljous on kokoontunut Pyynikille sek? sille tasangolle, jossa l?ntinen osa Tampereen kaupunkia nyky??n sijaitsee. Kaukaisiltakin seuduilta oli kansaa t?nne saapunut: P?lk?neelt?, L?ngelm?elt?, Orivedelt? ja Ruovedelt? asti. Asukkaat l?hitienoilta olivat miehiss? koossa. T??ll? n?htiin ihmisi? kaikista ik?luokista, sek? mies- ett? naispuolisia.

Kahden tavattoman suuren kuusen luo olivat kihlakuntain vanhimmat kokoontuneet neuvottelemaan. N?itten vanhojen, pyhien puitten eli n.k. karsikkojen ymp?ri oli kivi? ladottu rivitt?in siihen tapaan, ett? ne muodostivat t?ydellisen keh?n. Toinen kivikerta oli toista v?h?n ulompana. N?ill? kivill? ukot istuivat. Aivan kuusten juurella oli suuri litte? paasi: t?m? oli vanha teurastus- taikka, uudenaikaisempaa sanaa k?ytt??ksemme, uhripaasi.

L?hell? nykyist? Tampereen kirkkoa, mutta rannemmalla oli nuoriso koossa. Pojat istuivat erikseen ruohikossa laulellen, pakinoiden ja nauraen, tyt?t eriksens? hiljaisemmalla ??nell? jutellen kesken?ns? ja sitoen koristeina k?ytett?vi? kukkaisseppeleit?. Kisat eli leikit eiv?t viel? olleet alkaneet, mutta aika niiden alottamiseen l?heni.

Vakaampaakin laulua, kuin nuorukaisten leikillist?, kuultiin t??ll?. Siell? t??ll? istui parittain k?si k?dess? vanhempia laulajoita, laulaen Kalevala-runoja, sepitellen somia s?keit? vanhasta, viisaasta V?in?m?isest?, taitavasta sep?st? Ilmarisesta ja hurjasta uroosta Lemmink?isest?. Ikuisesta vihasta Pohjolan ja V?in?l?n v?lill? he my?s kertoivat, samoin Sammon surkeasta surmasta, ihanaisen Ainon itkusta ja kalliin kanteleen synnyst?. Lukuisa kuulijajoukko ymp?r?i heit? hartaasti kuunnellen.

Muutamat kohteliaammat pojista poimivat kukkia, joita veiv?t naisille, kukin kullallensa. N?iden kukkaispoimijain joukossa veti erityist? huomiota puoleensa er?s pitk?vartaloinen, uljaan-n?k?inen nuorukainen. H?n on puettu valkoiseen, hienosta villakankaasta tehtyyn mekkoon, jonka reunat ovat koristetut hopeaisilla soljilla ja monenkarvaisilla rihmoilla ja ompeluksilla. Hopeaisilla heloilla runsaasti varustettu on h?nen uumavy?ns?kin sek? siin? kantamansa puukon tuppi ja varsi. Nuorukaisen k?yt?stapa on soma ja vapaa, h?nen kirkkaissa silmiss??n kuvautui hell?tuntoisuutta, mutta samalla my?skin pelottomuutta ja uskaliaisuutta.

Saatuansa suuren joukon kukkia poimituksi l?hestyi h?n tytt?parven keskikohtaa. Siin? istui er?s ihmeen kaunis, rikkaasen pukuhun puettu 18-vuotias nuori neitonen. Useat muut nuoret naiset h??riv?t toimeliaasti h?nen ymp?rill?ns?, tuoden h?nelle kukkasia.

"Kiitoksia vaan hyv?t yst?v?ni! Kyll? minulla n?it? nyt jo on tarpeeksi asti. Pit?k?? nyt vaan huolta siit?, ett? saatte omat seppeleenne valmiiksi, sill? pian jo ruvetaan kisailemaan" -- sanoi kaunis tytt? kiitollisesti katsahtaen palvelijattariansa.

Nuorukainen oli l?hestynyt. -- "Min? my?h?styin, Lyyli, sen n?en nyt", lausui h?n, jatkaen: "Sinulla on jo kukkia ylt?kyllin ja p??lle senkin. Harmillista toki! Suurella huolella olen sinua varten poiminut kauniimmat kukat kuin kedolla kasvoivat -- ja nyt ne ovat tarpeettomia. Kenelle ne nyt annankaan, sill? eth?n sin?, Lyyli, niist? huoline?"

Neitonen loi suuret, taivaansiniset silm?ns? kukkaisseppeleest?, jota paraikaa sitoi, nuorukaiseen. Lumoavan hymyn leikkiess? h?nen sulohuulillansa vastasi h?n: "Ken on sanonut ett'en niist?, huoli? Vai siit?k? sen arvaat, ett? minulla jo ennen on n?in paljon kukkia?"

"Niin siit?."

"Sinulla oli kehno pohja arvelmaasi. -- Eih?n ihminen milloinkaan voi saada niin paljoa, ettei h?n haluaisi saada enemp??", v?itti Lyyli nauraen. "Tahi ehk'et sin?, Arvo, mieless?s milloinkaan olekkaan tuntenut ahneuden tunteita."

"En ole. T?h?n p?iv??n asti ei ole ahneus vaivannut mielt?ni."

"Vai niin. No, kyll? ahneus tulee ij?n kanssa" -- arveli Lyyli. "Is?vainajani kertoi minulle monesti er??st? rikkaasta miehest?, jolla nuorukaisena oli yht? jalot mielipiteet kuin sinullakin nyt. Mutta kun h?n vanheni, rakastui h?n rikkauteensa ja tuli vihdoin sellaiseksi saituriksi, ett? tuskin raskitsi sy?d?. Mutta t?ss? tulee toinenkin seikka kysymykseen. Jos sinun poimimasi kukkaset ovat kauniimmat kuin n?m? t?ss?, niin k?yt?n niit? ja hylk??n n?m?t. Niin sinunkin on tapasi tehd?. Jos sinulla on huono hevonen, niin myyt sen pois taikka surmaat hylkyn? ja ostat toisen paremman."

"Minulla on niin monta hevosta, ett'ei minun tarvitse niit? ostaa."

"Sen kyll? tied?n, ett? Hatanp??ss? on useoita hevosia -- mutta eih?n tuo kuitenkaan mahdotonta liene, ett? joskus tulisit hyv?n hevosen ostaneeksi huonon sijaan?"

"Niin, eih?n se mahdotonta ole" -- my?nsi nuorukainen.

"Kaikissa asioissa on niin: huono hylj?t??n kun parempi saadaan. Annappas t?nne nyt poimimasi kukkaset, ett? saan katsella, tokko ne ovatkaan niin kauniit kuin niiden kehut olevan."

Lyyli kohotti k?tens? Arvoa kohti. Useampia kultasormuksia hohti h?nen sormissansa ja suuri hopeainen, k??riytyneen k??rmeen muotoon tehty rannerengas ranteessa.

Hetken tarkastettuansa kukkia, sanoi Lyyli: "Kyll?p? ne todella ovatkin kauniit! Jos viel? ehdin ennenkuin kisoille ruvetaan, niin sidon sinulle, sitte kuin ensin olen saanut oman seppeleeni valmiiksi, pienen, pienen seppeleen kiitokseksi ja muistoksi osoittamastasi hyv?ntahtoisuudesta."

"Tee niin, Lyyli! Sen seppeleen olen tallettava kuolinp?iv??ni asti!" huudahti Arvo iloisena.

"Mit?p? viel?! T?n? iltana jo heit?t sen m?nnikk??n. Mutta somia kukkasia toki sin? olet l?yt?nytkin."

"Hatanp??n peltojen pientareilla ja avarilla niityill? tuolla Pyh?j?rven vastakkaisella rannalla kasvaa paljon somempiakin kukkia."

"Kyll?h?n se on mahdollista", my?nsi Lyyli.

"Milt? n?ytt?? Hatanp?? sinusta, t??lt? katsoen? Eik? se ole pulska ja kaunis talo?"

"On kyll?, sit? ei k?y kielt?minen."

Nuorukainen katsoi pitk??n Lyyliin, ja sanomaton lemmen-helle paloi h?nen silmiss?ns?. Sitte lausui h?n punastuen matalammalla ??nell?: "Etk? tahtoisi muuttaa sinne asumaan, Lyyli? Eih?n siell? em?nn?lt? leip?? puutu, eik? liiallinen ty? rasita. Piikoja saa h?n k?skett?v?ksens? niin monta kuin h?n itse tahtoo. Nelj?kymment? ammuvaa nautaa tuo iltasilla maitoa kotiin laitumelta ja kaksikymment? hevosta hirnuu hinkaloissaan. Ikkunoiden kautta loistaa p?iv?n valo huoneisin ja is?nt?v?ki asuu siivotussa sivukammiossa. Palttinoiden ja villakankaiden paljoutta en voi luetellakaan; lippaita avatessa hel?ht?v?t esivanhemmilta perityt hopeiset ja kultaiset morsiuskoristeet. -- Kyll? siell? on hyv? olla em?nt?n?."

"Tietysti on rikkaassa talossa aina hyv? olla ja asua", vastasi Lyyli luomatta silmi?ns? kukkaisseppeleest?, jota sitoi.

"Enh?n tied? miten olisi muuttaa, jos on muuttaa ensink??n. Onhan minulla hyv? koti, kotona on hauska olla", arveli Lyyli, mutta hymyili sen ohessa veitikkamaisesti.

"Kyll? on sinulla hyv? koti, se on tosi. Mik?s pohjaa oloa Kangasalan Liuksialassa! Mutta vanhempiesi kuoltua olet kuitenkin yksin ja turvatonna."

Lyyli nyyk?hytti p??t?ns? ylpe?sti ja heitti rinnoille pudonneet palmikkonsa sel?n taakse. Sitte lausui h?n ??nell?, joka oli olevinansa ?k?inen: "Enh?n tied? niink??n yksin olevani; onhan minulla monta palvelijatarta mukanani t?ll? matkallanikin ja toiset minua kotona odottavat. Heist? on minulle seuraa tarpeeksi asti. Eik? minulta turvaakaan puutu niin kauan kuin el?? vanha enoni, l?hiseutujen mahtavin mies."

"Sin? siis hylk??t minun, Lyyli?" kysyi Arvo alakuloisella, hieman vapisevalla ??nell?. "Nyt ymm?rr?n sanojesi merkityksen: 'huono hylj?t??n kun parempi saadaan'. Sin? siis olet l?yt?nyt minua paremman! Vaan sano, kuka se olisi tuo minua parempi?" Nuorukaisen kasvot k?viv?t tulipunaisiksi ja h?n katsoi ihanaan neitoon leimuavin silmin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet