Read Ebook: Välskärin kertomuksia 4.2 Vaasan prinsessa by Topelius Zacharias Aho Juhani Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1013 lines and 43902 words, and 21 pages

-- Pit?k?? varanne, L?ngvik, etten pakota teit? pit?m??n sananne, -- laski Eerikki leikki?. -- Onhan usein n?hty, ett? hutiluksesta taas tulee mies, ja koko asia on siin?, ett? kapteenista on tullut ahne vanhoilla p?ivill??n.

-- Onko Eerikki oppinut koulussa, ett? ihminen tai peikko voi madella ulos omasta nahastaan? Min? olen purjehtinut Gastin kanssa monta herran vuotta; koko h?nen rikiss??n ei ole ainoatakaan riepua, jota en tunne ulkoa. Mutta jos se Gast, joka nyt seisoo ja t?hystee per?kannella, on sen Gastin kaltainen, joka ennen oli minun kojukumppanini, senk??n vertaa kuin min? olen Turun tuomiorovastin kaltainen, niin sanokaa, etten osaa k?ydenp??t? solmita. Runko on sama, vaikka kantta on hiukan huuhdottu ja m?rssy? mukamas ?ljyv?rill? sivelty; mutta muutoin on t??ll? toinen kapteeni laivassa, ja h?nen pit?? saada omansa.

-- Mit? L?ngvik sill? tarkoittaa?

Samassa kutsui aamukello aamiaiselle, ja turhaa koki Eerikki karkoittaa mielest??n kaikenlaisia kummallisia ajatuksia. Opistaan huolimatta oli h?nkin t?ynn? aikakautensa ennakkoluuloja, jotka t??ll? pohjolassa viel? h?iritsem?tt? vallitsivat, vaikka ne jo etel?ss? jyrk?sti murtuivat Voltairen ja ensyklopedistien vapaauskoisuutta vastaan. Vanhan matruusin taikauskoinen kertomus palautti Eerikin muistiin kertomuksia, joita h?n oli kuullut lapsuudessaan ja jotka h?n ammoin aikoja sitten oli unohtanut. H?n muisteli ?itins?kin kertoneen jotakin samanlaista; h?n ei muistanut kenest?, mutta se vanha usko, ett? onni aina ottaa toisella k?dell?, mit? se on toisella antanut, johtui nyt niin vilkkaasti mieleen kuin h?n olisi kuullut sen kerran ennenkin. Ket? h?nen ?itins? oli mahtanut tarkoittaa?

Mutta p?iv? pysyi yh? kauniina, tuuli my?t?isen?, t?ydess? lastissa oleva Toivo-laiva kynti tyynesti ja varmasti tasaista vakoansa l?pi Pohjanmeren karehtivien laineiden. Se tuli saaristoon, laski ilman pienint?k??n vaaraa tunnettua tiet? eteenp?in salmia ja selki? pitkin, sivuutti majakan, v?hensi sitten pulloisia purjeitaan ja liukui sen j?lkeen hiljennetty? vauhtia yl?sp?in jo silloin mataloitunutta v?yl??, joka vei vanhempaan, n.s. vanhaan satamaan. Ihastuksekseen tunsi Eerikki n?m? rannat, joilla h?n lapsena niin usein oli uinut ja onkinut. Kaikki ik?v?t muistot olivat haihtuneet navakan lounaistuulen puhaltaessa, ja h?n voi nyt taas syd?mest??n riemuiten ajatella sit? iloa, ett? saisi syleill? armasta ?iti??n, velji??n ja sisariaan ja kaikkia vanhoja kotoisia yst?vi??n.

Oli p??sty perille, kaikki oli k?ynyt onnellisesti. Riemuiten l?heni Eerikki vanhaa L?ngpytsi?, joka seisoi keulassa valmiina hoitamaan halkaisijaa.

-- Myyr?, myyr?! -- huusi h?n. -- Varo nyt vain, kun tulemme maihin!

-- En ole viel? myyr?, ennenkuin ankkuri on laskettu, -- vastasi matruusi, valmiina purjetta k??nt?m??n.

-- Halkaisija sis??n! Nosta etupurjetta! -- kuului kapteenin ??ni.

-- Halkaisija sis??n! Nosta etupurjetta! -- vastasivat merimiehet.

Komentoa toteltiin. Laiva liukui kauniisti ja yst?v?llisesti pelk?n ison prammipurjeen avulla suoraa suuntaansa satamaan, jonka rannat olivat t?ynn? uteliaita katselijoita, sill? eih?n Vaasassa tapahtunut joka p?iv?, ett? n?in iso laiva, joka lis?ksi viel? oli niin siisti ja pulska kuin Toivo, tanssi kuin nukke satamaan.

-- Myyr?, myyr?! -- huusi Eerikki uudelleen.

-- V?st lite, -- vastasi matruusi lausumalla, joka Pohjanmaan ruotsinkieless? merkitsee: odota v?h?n.

-- Ankkuri selv?ksi! Laukaise kanuuna! -- kuului taas kapteenin komento.

-- Ankkuri selv?ksi! Laukaise kanuuna! -- vastasi kaiku kannelta.

Komentoa toteltiin. Tavallinen tervehdys -- tulotervehdys, jota ei koskaan laiminly?ty -- paukahti keulasta, mutta t?ll? kertaa r?ike?ll? ja turmiota ennustavalla r?j?hdyksell?. Savu peitti koko keulakannen, ja sen hajottua n?htiin vanha L?ngpyts kannella pitk?n??n ja henget?nn?. Kovaksi onneksi oli konstaapeli, joka oli tykin ladannut, unohtanut, ett? se jo ennest??n oli ladattu, mutta ettei sit? oltu tyhj?ksi ammuttu Tukholmasta l?htiess?. Kaksinkertainen panos oli s?rkenyt putken sadaksi kappaleeksi, ja yksi niist? oli singonnut l?hell? seisovaan Aabraham L?ngvikiin, liikanimell? L?ngpyts, sattuen suoraan otsaan. Ei kukaan muu vahingoittunut, mutta Herra oli ajanut t?m?n kunnon merimiehen, niinkuin h?n itse oli ennustanut, hereille h?nen vanhasta kojustaan uuteen aamuvahtiin.

Ei koskaan ole t??ll? pohjolassa niin alamaisesti h?tik?ity ja kumarreltu kuin t?m?n valtaa vailla olevan majesteetin edess?. Ei koskaan ole t??ll? siroteltu niin paljon koreita kaunopuheisuuden kukkia kuin tuon kultapaperikruunun edess?, tuon valtaistuimen edess?, jolla istui siivo mies, joka oli olevinaan kuningas. Nuo monet hyv?? tarkoittavat alamaiset puheet ja ilos?keet, joista muutamat on painettu eri kirjaan, muutamat sen ajan tieteellisiin sanomalehtiin, mutta joista enin osa, paha kyll?, lienee i?ksi p?iv?ksi joutunut hukkaan, alkoivat jo ennen kuin kunink. majesteetti viel? oli tuon mainitun merkillisen vuoden kes?kuun 12 p?iv?n? edes enn?tt?nyt l?hte? Tukholmasta -- jatkuivat yh? edelleen kuninkaan tultua Ahvenanmeren yli ja h?nen kulkiessaan Uudenmaan, H?meenlinnan, Turun- ja Porinl??nin, Pohjanmaan, L?nsipohjan, ?ngermanlannin, Medelpadin, Helsinglannin, Gestriklannin ja Uplannin kautta, eiv?tk? lakanneet edes kuninkaan onnellisen Drottningholmaan paluunkaan j?lkeen, vaan vuotivat viel? kauan sittenkin yht? vuolaasti sen ajan kirjallisista mustes?ili?ist?. Kas t?ss? muutamia hauskoja ja kohteliaita n?ytteit?.

Er?s runoilija vakuuttaa l?hd?n edellisen? p?iv?n?, ett? Suomi tuskin kahteen vuosisataan on n?hnyt n?in harvinaista tapahtumaa, jonka t?hden se nyt "ilosta hymyilee", jota vastoin "ymm?rrett?v? suru" valtaa koko Ruotsinmaan. Toinen vakuuttaa, ett?

ratki riemuitsee nyt Lohja, Kokem?ki, kun rannoillansa v?ki Sun k?tt?s suutelee...

Siell? luullaan syntyv?n suuren tungoksen. Ilon, joka t?ll? kertaa "kyynelin? virtailee", sanotaan murtavan kielen kahleet, niin ett? jokainen

on niinkuin kultasuu: Ah, Sua tervehd?n; Sa aurinkona loistat ja Kemin mailta poistat tuon pitk?n pime?n.

Kes?kuun 19. p?iv?n? saapui h?nen majesteettinsa kuninkaallisella kaleerilla Seraphimilla silloin rakenteilla olevaan Viaporin linnaan ja ilahutti seuraavana p?iv?n? Helsinki? l?sn?olollaan. Valitettavasti on ajanhammas h?vitt?nyt kaikki t?ss? tilaisuudessa lausutut puheet ja runot. Tiedet??n vain, ett? p?iv? oli lauantai, ett? vastaanotto oli komea, ett? pormestari Henrikki Pippingill? oli tukalat p?iv?t, ett? kunink. majesteetti asui maaherra, kreivi Gyllenborgin luona ja ett? h?nen majesteettinsa sunnuntaina oli l?sn? jumalanpalveluksessa kaupungin kirkossa; mutta selville ei ole saatu, oliko vanha kirkkoherra Fortelius vaiko oppinut rehtori, maisteri Jonas Krook sin? p?iv?n? kylv?m?ss? Saaronin liljoja saarnatuolista. Sen sijaan tiet?v?t aikakirjat kertoa, ett? Helsinki sai armon juuri juhannusaattona viett?? maan is?n nimip?iv?? h?nen itsens? korkeasti l?sn?ollessa; ja siit? olisi paljonkin kertomista, mik? t?ss? ei voi tulla kysymykseen.

Se Hjalmariksi sanottu nimet?n runoniekka, joka viidess? viidett? tavallista pehmoisemmassa ja sointuvammassa ruotsinkielisess? s?keist?ss?, jotka painettiin Petter J?raninpoika Nystr?m-vainajan kirjapainossa Tukholmassa, kuvailee kuninkaan matkustusta Suomessa, kertoo Helsingiss? olosta seuraavalla hauskalla tavalla:

Vainiot t?ysine t?hkineen ne h?nt? nyt kunnioittaa. Paimenet k?y kotimatkalleen ja karjansa kokohon soittaa. Linnut laulavat kirkkaimmin, ja saaret ja kummut kaikuu. Lehdot on kylvetty kukkasin; ja leikit lasten ne raikuu.

Terve, oi kuningas lempein, is? Pohjolan, terve sulle! Toivomme nuoret ja vanhatkin vain onnea siunatulle. AADOLFIN p?iv?? jos juhlimaan H?n luonamme k?y, nimi loistaa. Vuodet ei, ei kateuskaan voi muistoas' Suomesta poistaa.

Kes?kuun 27. p?iv?n? kuningas matkusti Porvooseen ja t??ll? olivat, paitsi muita juhlallisia laitoksia, lukiolaiset hiell? ja vaivalla pystytt?neet lukion eteen kaksi pyramidia, joissa oli kokonaista kahdeksan maisteri Johan Borgstr?min sepitt?m?? komeaa latinankielist? p??llekirjoitusta; niist? panemme t?h?n nelj?nnen:

In Communis gaudii cumulatissimi, Subjectionis devotissimae, Fidei integerrimae Et obsequii consummatissimi Tesseram A musis Borgo?nsibus Consecratam.

Kertomus kaikista niist? riemun ja kunnioituksen osoituksista, joilla kuningas Aadolf Fredrik Suomessa vastaan otettiin, riitt?isi yksin??n t?ytt?m??n suuremman kirjan kuin ovat kertomukset Mariuksen, Caesarin ja Pompeiuksen riemukulkueista. Riitt?nee, kun mainitsemme, ett? kuningasta yleens? tervehdittiin ihastuksella, jossa tuon alamaisen kaunopuheisuuden vaahdon takana oli paljon todellista yst?vyytt? ja rakkautta, jonka t?m? hyv? hallitsija hyvin ansaitsikin. Turussa, jossa h?nen majesteettinsa asui kenraalikuvern??ri, kreivi Rosenin luona, piti hovisaarnaaja Gabriel Timotheus Lutkeman komean puheen kuningattaren nimip?iv?n?, jonka j?lkeen, paitsi muita, koulun rehtori, maisteri Martin Gr??, lausui hengellisen tervehdysrunoelman, joka ei viel? ole aivan kokonaan peittynyt yhden vuosisadan lumen alle ja joka hyv?ntahtoisuudessaan ei ole niin p?yhistelev? kuin monet muut samanlaiset. Hym?hdellen lukee j?lkimaailma, mihink? valtakunnalle ja hengelle vaaralliseen uhkayritykseen kuningas oli antautunut, matkustaessaan Suomeen komeassa laivassaan ja kulkiessaan ymp?ri maata upeissa vaunuissaan. Viidenness? s?keist?ss? ylistet??n nimitt?in kuningasta siit?, ettei h?n "s??st? kallista henke??n",

... vaan uskoo sen, niin suureks' iloks' Suomellen, ja meren, mets?in hoivahan ja vuorten my?skin jyrkkien ja korven kulkemattoman, n?in k?yd?ksens? siunaten vain oikeuttaan, armoaan nyt kaikkein kesken jakamaan.

Kun h?nen majesteettinsa, matkustaessaan Lohtajan kautta Pohjanmaalla, n?ki hyv?ksi sy?d? aamiaista nurmikolla maantien vieress?, pystytettiin n?in merkillisen tapauksen ikuiseksi muistoksi kivinen muistopatsas, jota j?lkeentulevat viel? t?n?kin p?iv?n? voivat sill? paikalla ihastuksekseen katsella. Kuninkaan Torniossa k?ydess? verrattiin h?nt? keskiy?n aurinkoon, joka siihen aikaan paistaa kaukana pohjolassa, j.n.e.

Mutta vaikkakin kunnon suomalaiset olisivat kuinka tahansa hy?rineet kuninkaansa ymp?rill? -- oli heid?n alamainen ihastuksensa kuitenkin, verrattuna ruotsalaisten kuninkaan palatessa osoittamaan ihastukseen, kuin karhun k?mpel?? kohteliaisuutta loistavasti v?lkkyv?n ilotulituksen rinnalla. Upsalan akatemia pani toimeen erityisen juhlallisuuden, jossa pidettiin latinankielisi? runomittaisia puheita ja v?iteltiin kuningattaren k?skyst? "tieteiden etev?mmyydest? kesken??n." Tervehdysrunossaan sanoo Martti Hedenberg muun muassa:

Drottningholman puutarhassa toimeenpani Loviisa Ulriika, puolisonsa onnellisen kotiintulon viett?miseksi, kolme kuvaelmaa k?sitt?v?n paimenn?ytelm?n, joka oli hyvin hupainen lukea. T?t? tilaisuutta varten kirjoitti my?s A. Nicander "Iloajatuksia", kertoen, kuinka kaikki veden ja ilman haltiat olivat matkalla olleet apuna, niin ett? viel?p?

Beltist? Litis-vuonoon asti palvotaan jumaloitsevasti.

Pahaan pulaan joutui muuan n?ist? hyv?nsuopaisista runoilijoista, kun sattui sanoissaan erehtym??n seuraavalla tavalla:

Kohta t?m?n j?lkeen er?s s??lim?t?n arvostelija vastasi t?h?n runoon Tukholman "L?rda Tidningarissa" n?in:

Tuskin oli aurinko er??n? kauniina kes?aamuna noussut, kun syntyi vilkasta el?m?? ja liikett? pieness? Vaasan kaupungissa kaukana Pohjanmaalla. Y?ll? oli n?et levinnyt tieto, ett? kuninkaallinen majesteetti oli saapuva Vaasaan hyv??n aikaan iltap?iv?ll?.

Koko Vaasassa oli ainoastaan yksi talo, joka ei n?ytt?nyt ottavan osaa t?h?n yleiseen puuhaan, ja se tapahtui siit? syyst?, ett? toinen kuningas tavallaan oli yht? hyv? kuin toinenkin.

Vanha valtiop?iv?mies Lauri Larsson, tavallisesti porvariskuninkaaksi nimitetty, t?ytti t?n??n kuudennenyhdeks?tt? ik?vuotensa. H?nen syntym?p?iv??ns? oli lukuisa suku aina viett?nyt suurin juhlallisuuksin. Kaupungin pormestari oli harvoin laiminly?nyt tulemasta raatimiestens? kanssa onnentoivotuksille t?m?n korkeassa arvossa pidetyn miehen luo, eik? itse maaherrakaan ollut katsonut arvoaan alentavaksi silloin t?ll?in yhty? kaupungin viranomaisten onnentoivotuksiin. N?in oli vuosi vuodelta syntym?p?iv? toisensa j?lkeen hiljalleen liittynyt ja kasvanut t?m?n vanhan miehen harmaalle p??lle, niinkuin ven?l?isess? helmitaulussa rengas v?hitellen liittyy renkaaseen, kunnes lukum??r? on t?ysi. Larsson oli n?hnyt sek? hyvi? ett? pahoja p?ivi?, kokenut k?yhyytt? ja rikkautta, surua ja iloa, kunniata ja n?yrtymyst?; mutta h?n oli kantanut el?m?ns? vaikeudet arvokkaasti, niiden alle murtumatta, ja sent?hden ei kukaan ollut voinut kielt?? h?nelt? kunnioitustaan h?nen ahtaimpinakaan aikoinaan, kun k?yhyys n?ytti tulevan olemaan h?nen t?ittens? ja toimiensa palkka. Nyt oli h?n taas, joskaan ei niin rikas kuin moni luuli, niin kuitenkin kaikin puolin paikkakuntansa etevin kauppias, mit? tuli varallisuuteen, kokemukseen ja yhteiskunnalliseen arvoon, ja sent?hden h?nen kuudesyhdeks?tt? syntym?p?iv?ns? ei suinkaan olisi ollut sen v?hemmin t?rke? tapaus kuin edellisetk??n Vaasan kaupungille, ellei se olisi sattunut juuri sille p?iv?lle, jolloin porvarismajesteetin ehdottomasti piti joutua valtakunnan majesteetin varjoon.

Larssonin perhe ei siis t?n? p?iv?n? voinut odottaa kaupungin virastoja, eik? edes ket??n muuta kuin oman suvun j?seni?; mutta juuri suvulle oli t?m? p?iv? tavallista merkillisempi.

Vanha kantais? -- joka, vaikka olikin j?tt?nyt enimm?t asiat vanhemman poikansa hoidettavaksi, kuitenkin aina edelleen pysyi suvun p??miehen? -- oli tuntenut vuosien painavan ja luullut huomaavansa, ett? t?m? syntym?p?iv? tulisi olemaan h?nen viimeisens?. H?n oli sent?hden jo kev??ll? ilmoittanut halunsa saada t?n? p?iv?n?, hein?kuun kahdeksantenatoista, n?hd? kaikki t?m?n laajalle levinneen suvun j?senet, suuret ja pienet, kokoontuneina ymp?rilleen Vaasaan. T?m? h?nen halunsa oli k?sky, jota ei kukaan tahtonut eik? tohtinut olla t?ytt?m?tt?. Sukurakkaus oli silloin paljon kiinte?mpi side kuin meid?n aikanamme; nelj?nnen tai viidennen polven heimolaisia pidettiin silloin viel? t?ysin? sukulaisina, jotavastoin meid?n aikanamme kolmannen polven serkukset tuskin muistavat toisiaan. Mutta paitsi sit?, ett? kaikki Larssonit pitiv?t itse??n saman rungon vesoina, oli se huhu kaukaisempien sukulaisten kesken k?ym?ss?, ett? porvariskuningas tahtoi viett?? t?t? syntym?p?iv??ns? tekem?ll? testamentin, josta murusia kenties putoilisi loitommallekin rikkaasta em?puusta, kun asianomaiset eiv?t vain poisj??m?ll? loukkaisi vanhusta -- syy, jonka olemme n?hneet mainittunakin siin? kutsussa, mink? Eerikki Ljung sai Hammarbyhyn ?idilt??n Munsalasta.

Jo useita p?ivi? ennen m??r?p?iv?? oli suku kokoontunut eri haaroilta, ja nyt olivat kaikki valmistuneet esitt?m??n onnentoivotuksiansa.

Vaikka sali oli Vaasan suurin yksityishuone, ja vaikka ei ket??n muuta kuin sukulaisia ollut l?sn? n?in varhain aamulla, oli huone melkein t?ynn? v?ke?. Heit? oli yli yhdeks?nkymmenen hengen, miehi?, naisia, ja lapsia, kaikki mielest??n likeisess? sukulaisuudessa kantais?n kanssa.

Porvariskuninkaalla oli ollut kolme poikaa: Lauri, Matti ja Bertel. Vanhin poika Lauri, joka oli menett?nyt toisen silm?ns? Norjan sotaretkell? ja nyt oli kauppahuoneen johtaja, oli itse harmaantuva, seitsem?nkuudettavuotias mies ja lukuisan perheen is?, jolla oli nelj? poikaa, viisi tyt?rt? ja viisi tai kuusi lapsenlasta. H?nt? l?hin poika Matti, Isokyr?ss? asunut maanviljelij?, oli kuollut, mutta oli j?tt?nyt j?lkeens? vaimon ja kuusi tyt?rt?, jotka nyt olivat saapuvilla, kaksi heist? miehineen ja lapsineen.

Kolmas poika Bertel oli elossa ja n?ytti lis?ksi eritt?in hyvinvoivalta. H?n oli ainoa veljeksist?, joka oli astunut opin teit?, oli pappi, kuudenviidett? vuoden vanha, kirkkoherrana L:ss?, ja tuli kookkaana ja ruumiikkaana saapuville yhdeks?n poikansa kanssa, joista kaksi vanhinta ?skett?in oli tullut ylioppilaaksi.

Viel? oli vanhalla Larssonilla ollut kolme tyt?rt?: Kaisa, Veronika ja Ester. Molemmat vanhemmat sisarukset olivat kuolleet, Veronika naimatonna; mutta Kaisa oli ollut naimisissa raatimies Blomin kanssa ja j?tt?nyt j?lkeens? kolme nuorta kukkaa, jotka eiv?t olleet laiminly?neet saapumasta t?nne, perinn?n toivossa.

Sit?paitsi oli valtiop?iv?miehell? ollut kolme velje? ja nelj? sisarta. N?m? olivat kuitenkin kaikki kadonneet maan p??lt?, useimmat heid?n j?lkel?isist??n samaten, mutta n?ist? oli t??ll? kuitenkin viidentoista tai kahdenkymmenen paikoilla saapuvilla. N?iden joukossa oli Maria Larsson, Elias Pietarinpojan leski Munsalasta, kuuden lapsensa kanssa, joiden joukossa nuori yst?v?mme, lukiolainen Eerikki, joka oli ottanut nimekseen Ljung.

Maria Larsson oli nyt l?hes viidenkymmenen vuoden vanha, mutta h?ness? n?kyi yh? viel?kin j?lki? siit? tavattomasta kauneudesta, joka h?nen nuoruudessaan oli saattanut h?net niin paljon vainon alaiseksi. Kun n?ki h?net Ester Larssonin rinnalla, niin n?ki kes?n ja syksyn rinnakkain, molempien kasvoista surumielisyyden vivahduksen, mutta t?m? vivahdus oli vieh?tt?v?n kaunis. Ester Larsson ei ollut en?? nuori h?nk??n -- ei en?? se huimap?inen villikko, joka ratsasti Korsholman vallien luona tai kadotti sukkanauhansa V?h?kyr?n mets??n -- eik? my?sk??n se oikullinen, rohkea tytt?, joka heitt?ytyi ulos ikkunasta Tukholmassa, eik? se itkettynyt ja hyl?tty, joka taisteli kohtaloaan vastaan Falkbyn kartanossa -- h?n t?ytti kohta yhdeks?nkolmatta vuotta. Mutta h?n oli ulkon??lt??n terve ja kukoistava niinkuin olisi ollut vasta kahdenkymmenen vanha. Merkkej? syd?men kovista taisteluista, joissa h?n oli niin suurta rohkeutta ja kielt?ymyst? osoittaen p??ssyt voitolle, n?kyi ainoastaan kauniiden silm?in syv?llisess? totisuudessa ja er??ss? huulien ymp?rill? olevassa piirteess?, joka muistutti is?n lujaa, tarmokasta luonnetta. Ester Larsson ei ollut koskaan ollut t?ydellinen kaunotar, niinkuin h?nen serkkunsa Maria, mutta monen mielest? he olivat hyvin toistensa n?k?iset. Vaikka oli kaksikymment? vuotta v?li? heid?n i?ss??n, pisti kuitenkin t?m? yhdenn?k?isyys nyt, kun he seisoivat rinnakkain, heti kohta silm??n. Kummallakin oli k?yt?ksess??n jotakin Pohjanmaan naisen p??tt?v?isest? ryhdist?: ruotsalaista tarmoa, suomalaista alistumista. Molemmat olivat ?lykk?it? naisia, molemmissa oli hienoutta ja suloutta, mik? oli saavutettu seurustelemalla ylh?isempien yhteiskuntaluokkien parissa ja mik? tuntuvasti erotti heid?t heid?n nykyisest? ymp?rist?st??n. Mutta kun Maria Larsson -- me kutsumme h?nt? yh? edelleen n?in -- oli rakennettu pehme?mm?st? aineesta ja n?ytti pikemmin olevan luotu rakastamaan ja k?rsim??n, todisti Esterin koko k?yt?s tarmokasta, vastuksissa lannistumatonta luonnetta, jossa voimakkaat intohimot ja i?ti kulumattomat tunteet taistelivat vallasta lannistumattoman tahdonlujuuden kanssa.

T?llaisiksi olivat el?m?n vaiheissa muuttuneet n?m? naiset, jotka olemme n?hneet heid?n nuoruutensa ja heid?n rakkautensa ensimm?isen suloisimman kukoistuksen aikoina ja jotka nyt kyll? olivat rakkaimmat toiveensa menett?neet, mutta kuitenkin seisoivat p?? pystyss? jumalanpelkoon juurtuneina ja hyv?n omatunnon rauhasta nauttien. He kohtasivat nyt toisensa ensi kerran monen vuoden kuluttua ja virkkoivat toisilleen muutamia sanoja, odottaessaan vanhaa valtiop?iv?miest?, joka viel? viipyi kamarissaan t?n? varhaisena aamuhetken?.

Maria Larsson talutti lapsensa Esterin luo.

-- T?ss? on minun vanhin poikani, Elias, nelj?nkolmatta vuoden vanha, kirjanpit?j? Kepon sahalla. H?n on is?ns? n?k?inen.

Nuori Elias teki kumarruksen, kankean kuin sahatukki, joka on kymment? tuumaa latvastaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet