Read Ebook: Studies in the Out-Lying Fields of Psychic Science by Tuttle Hudson

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 193 lines and 3676 words, and 4 pages

"Pois puolustamaan kotimaatamme, pois..."

-- ?sh -- suuttuu h?n omille ajatuksilleen, ja kun Hannulan Ville yh? seisoo niinkuin jotakin odottaen, alkaa h?n taas selitt??:

"Sit? paitsi t?mm?iset kysymykset, kuten maidon ja kerman kuljetus kermomisasemilta, ovat osuuskunnan kesken sovittavat ja autettavat niin, ett? saadaan mahdollisimman halvalla."

Ville, joka on hiukan kuuro, luulee sen nyt kysyv?n h?nelt?, ett? mihink? is?nn?ll? on niin kiire, ja sanoo:

"Meinasin t?ss? v?liss? pist?yd? karvarissa."

Toisia naurattaa, joku hohottaa t?ytt? kurkkua, ja muutamat menev?t ulos, eiv?tk? en?? tule takaisin.

"Karvarissa pit?? minunkin k?yd?", arvelee taas joku ja poistuu h?nkin.

Mutta nyt nousee seisomaan Mallikyl?n is?nt?, Maaherran Heikiksi sanottu. H?n on t?h?n asti pit?nyt suunsa kiinni, kuunnellut toisten tinkoja, nyt on h?nenkin vuoronsa puhua.

H?n selitt??, ett? jos ei h?yrymeijeri? perusteta, kerrassaan kelvollista ja ajanmukaista, jollainen on ollut alunpit?in tarkoitus, niin h?n ei puutu eik? sekaannu koko hommaan -- h?n tahtoo pois. H?n ei tahdo vastustaa my?sk??n hevoskierrolla varustettua osuusmeijeri?, mutta siihen soppaan ei pist? lusikkaansa h?n. Ja lopuksi tahtoo h?n ilmoittaa, ett? koska h?net my?s on valittu hallituksen j?seneksi, -- niin h?n nyt t?ten eroaa hallituksesta.

Siin? se nyt oli!

"Eih?n t?st? n?y tulevan mit??n", arvelee konsulenttikin.

"Tuo Maaherran Heikki puhuu oikein. En min?k??n rupea, ellei h?yrymeijeri? laiteta", kuuluu em?nt?v?en puolelta kimakka ??ni.

-- Sakramenskadt f?lje, -- noituu konsulentti syv?ll? syd?mess??n.

"Niin, se nyt on jo p??tetty, ett? hevoskierrolla varustettu osmismeijeri on perustettu. Hallituksen asiaksi j??v?t nyt muut toimenpiteet, kuten huoneen, koneiden ja sen semmoisten hankkiminen..." alkaa h?n taas puhua.

Miehi? poistuu yh? useampia, eiv?t virka sinne eiv?tk? t?nne.

"Ja se on tietty, ett? kaikki, jotka ovat osuuskuntaan ruvenneet, ovat my?s velvolliset..."

"Se vaan on helvetin kumma, jos en saa omaa maitoani pit?? miss? tahdon", ?r?ht?? kiivaana viel? ulosmenness??n Takavainion Ulrikki.

"Kyll? min?kin vaan katson, pit??k? ruveta maksamaan kuluja meijeriin, johon en maitoakaan tuo!" sanoo joku h?nen vieress??n.

"Vaan jos et maksa, niin tulee vallesmanni noutamaan", arvelee joku.

"Niin, mit? menitkin nime?si kirjottamaan... Min?p? en kirjottanut, vaikka kyll? viekasteltiin", sanoo tyytyv?isen? Paksulan juureva is?nt? ja poistuu hyvinvoipana kotiaan p?in.

-- T?mm?ist? osuustoimintaa, -- kummastelee konsulentti, ja taas soi h?nen korvissaan:

"Pois puolustamaan kotimaatamme, pois..."

ENSI KELILL?

Koko lauantaip?iv?n tuiskusi lunta, peitti vaarat ja vainiot, silitti tiet ja alleen hautasi kartanoroskat ja kes?n viimeiset j??nn?kset.

Hauska talvi oli tullut, valkoinen lumi vieh?tti silm??, virkisti mielt? ja munaskuita. Yht?kki? katosi syksyn synkkyys mielist?, yht?kki? velttous muuttui verev?ksi tositoiminnaksi ja tuntui kuin imisi ilmasta raitista, virke??, voimakasta el?m??...

Ei ole monta kulkijaa tiell?k??n n?in? viimeisin? sumuisina ja pimein? syksyn p?ivin?. Eip? paljon muita kuin posteljooni, joka ?rtyis?n? ja m?rk?n? istuu rattaillaan niinkuin vanha varis sateessa...

?re? ja kiukkuinen on ollut Korkeaniemen Aukustikin n?in? p?ivin?, mutta sunnuntai-aamuna h?n her?? kuin uuteen el?m??n...

Alushoususillaan viel? ollessaan silm?ilee pihalle ja n?kee lunta... valkoista, silmi? huikaisevaa lunta... H?n tuntee veren virtaavan nopeammin, mielen ilostuvan, ja n?pp?r?sti ja haukottelematta saa h?n vaatteet yllens? ja keng?t jalkaansa.

Muu talonv?ki on jo ennen noussut. Em?nt? on j?tt?nyt kahvipannun hiillokselle ja Aukusti s?rp?? kuppinsa sis?ll?n hopussa kuin olisi hengen h?t?. H?n rient?? ulos... pihalle on jo teit? laastu sek? navettaan ett? talliin. Kun h?n p??see kuistin eteen, laukkaavat varsat ohitse niin ett? vinkuu, h?nt? sulkana per?ss?, kiit?v?t tielle p?in, tienhaaraan seisahtuen. H?nn?t vet?ytyv?t kaarevaan koukkuun, p?? ja korvat ovat pystyss? ja koko ruumis j?nnityksiss?. Siin? puhaltavat sieraimistaan p?risev?n puhalluksen ja panevat laukkaa pitkin tiet?, ett? kavioiden kopse kartanolle kuuluu...

Aukustin mieli tulee yh? iloisemmaksi. Se on renki-Matti, joka on p??st?nyt varsat kilostelemaan, pitk?st? aikaa jalkojaan taivuttelemaan...

H?n juoksee kujalle katsomaan mihin asti varsat laukkaavat ja huomatessaan Matin tallin ovella huutaa:

"Matti hoi! P??st? vanha ruuna ja Pilkkikin pentelein??n."

Matti on hyvill??n h?nkin ja rient?? is?nn?n k?sky? t?ytt?m??n.

Hetken p??st? ilmestyv?t vanha ruuna ja Pilkkikin pihalle. Pilkki ly?tt?iksen tuliseen laukkaan, ja takap??t? viskelee vanha ruunakin niinkuin nuoret hevoset...

"Jo tuli lunta", sanoo Aukusti.

"No rekikeli mainio jo... kun pihallakin melkein kyyn?r?", vastaa Matti, ja molemmin he seisoivat pihalla hevosten iloa katsellen.

"T?st? jo Jussilan Lauri ajoi sivu kruununoriillaan, ett? vinkui", ilmoittaa Matti.

Aukustiinkin tarttuu ajohenki, tuntuu niin sanomattoman hauskalta el?m?. Aivan niinkuin olisi uudestaan syntynyt koko mies. Mattikin on ollut vire?mpi, toimeliaampi ja hoksaavampi kuin muina aamuina. Juoksijaoriin "Urvon" on h?n parhaan ymm?rryksens? mukaan puhdistanut, aivan kuin olisi arvannut is?nt?ns? l?htev?n ajoon. Is?nt? kiittelee. Pyyhk?isee kuitenkin itsekin Urvon kiilt?v?? karvaa, harjaa, silittelee ja h?nn?n solmiaa v?h?n lyhemm?lle ja hommatessaan puhuu Matille yst?v?llisell? ja veljen ??nell?, viheltelee Urvolle ja kaulaa taputtelee...

"Jopahan, saakeli soikoon, tulikin rekikeli, tuli tulinen ettei arvannutkaan... p??st??n t?st? mekin v?h?n jalottelemaan... ja n?in kaunis ilma... Taivaan rannat seestyv?t... alkaa pakastaa... kyll? se teki talven aivan yhteen sanaan... Mutta kuka siell? jo kulkusissa ja aisatikuissa ajelee?"

He rient?v?t pihalle sek? is?nt? ett? Matti ja n?kev?t ajajan vinhaa vauhtia tulevan alhaalta p?in. Varsat laukkaavat edell?, ett? tierat suurina lumipalloina lentelev?t korkealle ilmaan...

Kuinka lystilt? tuntuu!

Aisakellon ??ni on kuin ihaninta musiikkia ja kulkusen kime?mpi helin? kuin ilon verrattominta hymni?...

Kuinka kuitenkin tuntuu hauskalta... hauskalta t?m? ik?v? ihmisel?m?...!

Aukusti tulee aivan haltioihinsa.

"Se on lukkari, lukkari se on", hokee h?n Matille.

"Lukkari se n?kyy sittenkin olevan", tuntee Mattikin.

Lukkari on kaikin puolin talvitamineissaan ja kirkkoon tietenkin matkalla. H?nen tunnettu ruunansa "puistaa aisoja", ett? tiuku soutaa kuin koskessa... Tuntuu lukkarista, ett? menee... Mutta suurempaan vauhtiin yh? vaatii ruunaansa, pitk?ll? ruoskalla reen per?st? viuhtoen ja mahtavalla kurkku??nell? karjahdellen.

"Katsos perhanaa tuota ruunaa, kun se viel?kin... viel?kin on juoksevinaan", arvelee Aukusti.

"Matti, ota sipikka pian rekihuoneesta... pist? v?h? heini? ja loimi ja ne maalatut aisat", toimittaa h?n kuin hengen h?d?ss? Matille, sill? h?nelle tulee sellainen ajohalu, ettei h?n pysy paikoillaan. Ja erinomaisen hyv?ll? tuulellakin h?n on.

Laskee leikki? ja naureskelee karjapiialle, Joosefiinalle, joka kaivon kannella seisten vinttailee vett?. Laulutuulella ja hyv?ll? kiirill? on Joosefiinakin, aivan laulelee ja hyr?ilee, ett?:

Maantien poskessa on katajapensas, jossa on tikkelperi-peri-peri. Ja t?m?n kyl?n poikain liivin taskuss' on Saksan silinteri-teri-teri.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet