Read Ebook: Margery Beade ja Beden armeliaisuus by Stretton Hesba

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 927 lines and 43678 words, and 19 pages

Jeremias painoi p??ns? rintaa vasten ja ummisti silm?ns?. Min?k??n en voinut ajatella viitt?sataa tuhatta lammasta. Is? ei koskaan omistanut enemp?? kuin sata viisikymment?, paitse kerran erinomaisen onnellisena vuonimisen aikana, jota Jerry ei koskaan voinut unhottaa, osaksi ylim??r?isen ty?n, osaksi arvon vuoksi, kun lammasluku nousi l?hes kahteensataan. Kaikki muut palvelijat kuuntelivat avoimin suin, eiv?t n?et voineet k?sitt?? niin suurta lammaslaumaa. Stefan olisi yht? hyvin voinut sanoa viisi sataa miljonaa.

"Kuinka ne sitten saadaan pestyiksi ja kerityiksi?" kysyi joku heist?. Lammasten peseminen oli juuri lopetettu ja kysyj?n ??ni oli viel? sorroksissa vilustuksesta, jonka oli saavuttanut seisoessaan my?t?isi? my?ten lammaspadassa. Keritseminen oli alkava kahden p?iv?n j?lkeen, eip? kumma siis jos mieleen johtui kuinka ehtisiv?t pest? ja kerit? viisisataa tuhatta lammasta. Stefan ei n?kynyt kuulevan kysymyst?, koskei h?n mit??n vastannut.

"Hyv?, hyv?", sanoi is? ottaen piipun suustaan, "peseminen siell? tai peseminen t??ll?, on kaikki Margeryn ty?t?. Vaan muista nyt, poikani, ett? aivan v?h?n voin j?lkeeni j?tt?? sek? h?nelle ett? sinulle, ajat ovat kalliit, maa v?h?v?kist?, ja sin? olet paljon maksanut minulle. Et p?iv??k??n ole ty?t? tehnyt leip?si edest?, vaan sit? en paheksi. Jos tuolla kaukana voit ko'ota niin paljon kuin sanot, niin ovat rahani edest?si hyv?sti k?ytetyt. Kas niin, Margery, pit?k??mme rukous, jo on my?h? ja huomenna meill? on kiireinen p?iv?."

Tuskin voin k?rsi? sanaa: huomenna; kuitenkin lankesin polvilleni ja kun kaikki olivat asettuneet, lu'in virren ja rukouksen. Stefanin oli tapa seista, h?n n?et ei pit?nyt kivilattiaa tarpeeksi puhtaana langetakseen sille polvilleen, ja vaatteensa olivatkin paljon paremmat kuin meid?n. T?n? viimmeisen? iltana lankesi h?n kumminkin polvilleen toisten keralla. Minulla oli vaikea pid?tt?? kyyneleit?ni ja lukea vakavalla ??nell?, ja muutamina silm?nr?p?yksin?, kun olin ??neti, kuului vanhan kellon napsuttaminen aivan selv??n. Huomenna rukousta pit?ess?mme oli Stefan jo kaukana, ja milloin rukoilisi h?n j?lleen kanssamme!

KOLMAS LUKU.

Yksin?isi? p?ivi?.

En tied? miten aika kului seuraavana aamuna. Minulla oli paljon toimittamista viimmeiseen silm?nr?p?ykseen saakka, ja silloin tunsin kuinka Stefanin k?sivarret sulkivat minut ja miten h?n likisti minut rintaansa vasten. N?in h?nen nousevan is?n viereen k?rryihin, joita ainoastaan markkinaretkill? k?ytettiin. Kaikki palveliat kokoontuivat heid?n ymp?rilleen ja seurasivat heit? sitten kujaa pitkin, ik??nkuin ruumiin saattov?ki. Minusta oli outoa kuulla el?inten ammuvan, haukkuvan, m??kyv?n ja kaakattavan, niinkuin ei mit??n olisi tapahtunut. Kyynel-silmin n?in ainoastaan vilahduksen Stefanista, kun h?n heilutti hattuansa j??hyv?iseksi, ja kuulin miesten el?k??nhuudot. Sitten menin takaisin pime??n kartanoon.

Nyt en en?? tuntenut sit? samaksi paikaksi. Aamuaurinko ei paistanut niin kirkkaasti kuin ennen ja illatkin olivat pitk?t ja kolkot. Minulla oli yht? paljon askaroimista kuin ennen, ehk?p? enemm?nkin, sill? karjakon poisl?hdetty? toimitin kaikki h?nen ty?ns?. T?t? ennen en tarvinnut tehd?, vaan nyt tein sen vapaasta tahdosta, hankkiakseni Stefanille tilaisuutta noudattaa mielihaluaan. Is? oli vahva, taitava ty?mies, mutta hell? naisv?elle, eik? k?rsinyt n?hd? heit? vaivattavan ja rasitettavan liialla ty?ll?. ?itini ja min? emme koskaan toimittaneet raskaampia t?it?, joita talonpojan talossa l?ytyy. Me puhdistimme voin ja autoimme juuston valmistamisessa, vaan emme koskaan tarvinneet kirnuta tai kantaa maitohinkkej? karjakartanosta. Stefanin matkattua antoi is? usein jonkun rengin tehd? raskaimmat ty?t ja ajoi itse auraa, aivan v?h?n huolien uupumuksesta ja j?meydest?, jonka iltasin tunsi, yhdess? kohti istuessaan.

Vaikka k?teni olivat uutterat, oli mieleni raskaampi kuin kertoakaan voin. Kaikki n?kyi kadonneen Stefanin kanssa. Tietoja en saanut h?nest? paitsi ne muutamat rivit, jotka h?n kirjoitti Liverpoolista, monta pitk?? kuukautta sitten. Laivassa olostaan en tiennyt mit??n, sill? en koskaan ollut laivaa, enk? merta n?hnyt, enk? voinut sit? edes mieless?nik??n kuvailla. Se oli minulle yht? tuntematoin kuin tulevainen el?m?, viel?p? tuntemattomampikin, sill? olinhan raamatussani lukenut jotakin tuosta autuaallisesta paikasta.

Nyt johtui mieleeni lukea Stefanin kirjoja; n?ist? kenties oppisin, niinkuin h?n oli toivonut, ajattelemaan ja puhumaan sivistyneen naisen tavalla. H?n oli j?tt?nyt muutamia latinan- ja kreikankielisi?, joista minulla ei ollut mit??n hy?ty?, vaan toisia kauniilla englannin kielell?, aivan eroava siit? kielest?, jota talonpojat puhuivat. N?iden lukeminen vieh?tti minua ja luulenpa niist? jotakin oppineeni, vaikka kuitenkin pysyin melkein semmoisena kuin ennen, arentimiehen tytt?ren?, joka ei ollenkaan soveltunut seurustelemaan korkeasukuisten kanssa, semmoisten kuin kirkkoherra ja h?nen rouvansa.

Stefanin matkattua oli is?ni kenties enemm?n iloinen kuin murheellinen. Tosin puhui h?n usein h?nest?, vaan ei toivonut h?nt? koskaan takaisin; muutamissa seikoissa ovat miehet niin erilaatuisia kuin naiset. Stefanin kotona ollessa en kenties kohdellut is??ni yht? hell?sti kuin nyt, ainakaan en h?nt? niin paljon ajatellut. Ja nyt, vaikka kaikki vanhassa kodissa oli hiljaista ja vakavaa, lienee h?nt? miellytt?nyt n?hd? minun t?hystelev?n, n?kyisik? h?nt? ty?st? kotiin tulevaksi. Toisinaan luin h?nelle ??neen, jota ennen en voinut tehd? Stefanin l?ksyj? lukiessa. Usein menin my?s iltasilla is?n kanssa pelloille, katsomaan miten viljaa korjattiin ja kuinka el?imet voivat.

T?ss? voin senkin kertoa, ett? er?s heist?, joka kerran pyysi minua vaimokseen, tuli j?lleen; vaimonsa oli n?et kuollut ja h?n tarvitsi jonkun talouttansa ja ?iditt?mi? lapsiaan hoitamaan. Syd?mmeni tosin sykki pienokaisille, mutta is?? en voinut yksin j?tt??, ja siten menetin viimeisen tilaisuuden saada oman kodin.

Kaikessa surussa ja yksin?isyydess? oli syd?mmeni pohjassa pysyv?inen ilo ja tunto siit? ett'en ollut yksin?ni, vaan jota olen liian oppimaton t?ydellisesti selitt?m??n. Monta ajatusta oli minulla ennen Stefanin l?ht??, sek? vakavaa ett? iloista, istuessani kirkossa, kuin my?s lehtimajan suulla; vaan nyt ne tulivat useammin, jotta syd?mmeni viimmein oli yht? t?ytetty niill? kuin metti?ispes?t metti?isill?. Yht? v?h?n taidan ajatuksiani sanoilla kertoa, kuin saattaa sokeata n?kem??n auringon valoa, tai kuuroa kuulemaan lintujen laulua. Vaan se, joka kuulee ja n?kee, tiet?? sen sanoittakin.

Ei ollut ket??n, jonka kanssa olisin voinut puhella, ei ket??n, jonka kanssa olisin tahtonut puhella Jumalasta, rakkaasta Herrastamme Kristuksesta ja taivaasta. Senkaltaista ei kukaan n?kynyt ajattelevan; kuitenkin l?ytyi Kondoverissa ihmisi?, jotka s??nn?llisesti k?viv?t kirkossa, kuten min?kin. Kun ilma oli sateinen, tai is?st?ni ik?v?? ett? menin, tai pieni? lampaita hoidettavana ja ainoastaan nuoria piikoja, joiden huostaan olisi ne voinut j?tt??, pys?hdyin kotiin ja luin raamattuani per?huoneessa. Silloin pyysi is? minua ??neen lukemaan ja istui itse kuunnellen, k?det polvilla, ja harmaa p??ns? ny?k?ytti silloin t?ll?in lukiessani lausetta, jonka h?n muisti. Vanha kirkkoherramme oli kuollut ja toinen tullut h?nen sijaansa, vaan t?m? rakasti maanviljelyst? ja puhui mieluisemmin viljan tulosta ja karjan hoidosta. Apulainen oli vanha mies, liian vanha kulkemaan niin kauas kuin kartanoomme, vaan h?n oli hyv? ja hengellinen mies, jonka kanssa ehk? olisin voinut puhella, jos vaan olisin saanut tavata h?nt?. T??ll? olimme nyt kaukana kirkosta ja papista; vaan tunsin ett'ei Jumala ollut kaukana kenest?k??n meist?.

Vihdoinkin saimme tietoja Stefanista, l?hes kymmenen kuukautta h?nen l?hd?st??n; siihen aikaan ei n?et matkattu Australiaan niin sukkelaan kuin nyt. Talletan viel? kaikki h?nen kirjeens? ja voisin kirjoittaa ne sanasta sanaan, sill? lu'in niit? aina v?h? v?liin, enk? ole koskaan lukenut mit??n niin hyv?? ja kaunista parhaassakaan kirjassa. Viimmeisen lehden kirjeest? saatte kuulla:

"Er??n? p?iv?n? matkasimme Melbourneen, jolloin herra Garnett, lakimies, jota mainitsin, kysyi oliko minulla toiveita rantamaalla ja tarjosi minulle paikan virkahuoneessansa. Olen vakuutettu h?nen pit?v?n minut kylliksi nerokkaana ja kunnollisena hy?dytt?m??n h?nt?. Vastasin ett'ei lakimiehen virkahuone ollut mit? halusin, vaan ett? aikomukseni oli p??st? lampurikartanoon, josta v?hitellen voisin tulla osalliseksi. H?n lausui ett? tuhlaisin lahjani, jos lampuriksi rupeaisin; vaan jos tahtoisin olla h?nen virkahuoneessaan kuusi kuukautta koetteeksi, voisin sill'aikaa asiaa mietti? ja tarkemmin tiedustella ennenkuin p??tt?isin. H?n sanoo ett? olen ter?v?j?rkinen ja ymm?rt?v?inen nuori mies. Mietitty?ni suostuin h?nen tarjoukseensa. Aluksi saan jotensakin hyv?n palkan ja koska minulla viel? on j?ljell? is?ni antamasta sadasta punnasta, koetan saada sen k?ytetyksi hy?dytt?v?ll? tavalla. Se on onnea tuottava raha, joka on tuottava silkkihameesi ja kultakellosi, Maggie." -- T?m? oli kyll? kauniisti Stefanilta, vaan h?n ei ajatellut kuinka v?h?n hy?ty? minulla silkkihameesta olisi ja kuinka paljon mieluisemmin vastaanottaisin hymyilyn tai suutelon h?nelt?. Kirjeess? oli my?s jotakin, jota h?n nimitti: P. S.

"Olemme juuri nyt tulleet Melbourneen. Herra Garnett ottaa minut kotiinsa. T?m? on erinomainen etu ja todistaa onnestani. Katteini sanoo herra Garnettin kuuluvan etevimpien miesten lukuun ja olevan hyvin rikkaan. Lapsia h?nell? ei ole; h?n on ollut ainoastaan kaksi vuotta naimisessa. Min? j??n h?nen luoksensa. Jos h?n ei saa perillisi?, enk? min? voi hankkia itselleni omaisuutta, saan ehk? peri? h?net. J??k?? hyv?sti, rakas is? ja Maggie. Olen oiva mies ennenkuin minut j?lleen n?ette. El?k?? tervenn? ja Jumala siunatkoon teit?!"

Rakas poikanne Stefan.

T?m?n kirjeen s?ilytin raamattuni lehtien v?liss?, jossa my?s oli pari kuivattua kukkaa, jotka Stefan lapsena ollessaan oli pannut sinne. Ne olivat siell? siit? ajasta saakka; ja kun kirkossa silloin t?ll?in katselin niit?, nousivat kyyneleet silmiini, joita en tahtonut pyhki? pois, ett'ei naapurien tarvinnut ihmetell?, miksi Margery Beade itki.

NELJ?S LUKU.

Vanha kartano Beade.

Vuodet kuluvat, vieden mukanaan kylv?- ja niitto-ajan, kes?n ja talven, Herran lupauksen mukaan. Toinen vuosi oli toisensa kaltainen, my?t?ns? tuoden aivan v?h?n muutoksia, paitsi ett? is? vanheni ja min? samaten, luulen ma, vaikk'en sit? huomannut. Levollinen ja rauhallinen aikakausi oli koittanut minulle; kaikki n?kyi entist? levollisemmalta. Vanhat palvelijat pys?htyiv?t meille, eiv?tk? piiatkaan n?ytt?neet toivovan muutosta, vaan j?iv?t paikoilleen vuosi vuodelta, toimittaen ty?ns? s??nn?llisesti ja kunnollisesti. Koululupaakaan ei en?? ollut, jolloin Stefan tuli kotiin ja k?veli pelloilla ja niityill? herrasmiehen n?k?isen?.

Kahdesti vuodessa tuli kirje Stefanilta, ja ne olivat suuria tapahtumia meille. H?n oli yh? edelleen kaukaisessa maassa ja oleskeli herra Garnettin, lakimiehen, luona, joka n?kyi pit?neen h?net poikanansa. Maa, jossa h?n oli, oli niin kaukana, ett'en koskaan luullut kirjeiden tulevan harvaan, olihan n?et ihme ett? ollenkaan tulivat, niin monen tuhannen peninkulman p??st?. Postimies, joka harvoin astui ovestamme paitsi jouluna, jolloin h?n tuli joululahjoja anomaan, toi mukanaan n?m?t kalliit kirjeet; ja kun vastuun olin kirjoittanut, seisoin puutarhan ver?j?n luona, tirkist?en tielle Kondoveriin p?in ja n?in kuinka h?n pisti kirjeen laukkuunsa ja vei pois sen. En tiet?nyt mill? tavoin ja mill? neuvoin se Stefanille tuli.

Kerran oli vuoden-sato huono. Peltomme olivat yl?ng?ll? ja kun vuoden-tulo oli my?h?inen ja talvi aikainen, ei viljamme enn?tt?nyt kypsy? ennen tuiman syksyhallan tuloa. Muistuu er??n leikkuu-ajan pitk?llisen sateen ja sit? seuraavan y?-kylm?n j?lkeen, jolloin meid?n t?ytyi viritt?? tulia pelloille, n?hd?ksemme ty?t? tehd? ja l?mmitell?ksemme kovassa vilussa. Olen viel? n?kevin?ni is?n taluttavan juhtiansa kuhilaalta kuhilaalle, ja tulien punaisen valon valaisevan h?nen harmaata p??t?ns? ja levotonta muotoansa, kuin my?s kuihtuneita viljalyhteit?, jotka kuurasta kimaltelivat. Kolme vuoden-tuloa per?tysten oli hyvin huonoa, eik? karjakaan menestynyt. Vasikat ja vuonat kuolivat ja vaikea oli kahdesti vuoteen maksaa arentia. Is? oli vanha ja koettelemukset murtivat h?nen voimansa.

"Margery", sanoi h?n er??n? iltana kun miehet olivat el?imi? illastamassa ja me kahden istuimme takan kolkassa, "oletko koskaan ajatellut mit? on tekeminen, jos tulemme pakoitetuksi j?tt?m??n vanhan kotimme. T?ss? olen syntynyt, t?ss? otin ?itisi vaimokseni ja t?ss? tuudittelin sinua polvillani. Syd?mmeni pakahtuisi, jos t?ytyisi luopua t?st? paikasta ja istua toisen takan ??ress?."

N?in h?nen huulensa v?risev?n ja k?tens? vapisevan, kun h?n koetteli sytytt?? piippuansa hiilell? liedest?, ja mieleni k?vi murheelliseksi h?nen t?htens?.

"Jos se on Jumalan tahto, on se hy?dyksemme", vastasin.

"Vaan eih?n se voi olla Jumalan tahto", virkkoi h?n ?re?sti, niinkuin lapsi, joka tarvitsee rauhoittua ?itins? helmassa. "Sen sanon, Margery, onkohan Kaikkivaltias vihastunut minuun, kosk'ei H?n anna minun kuolla vanhassa kodissani?"

"Ei, ei, is?", vastasin, "Jumala Kaikkivaltias on rakkaus. Kaikki mit? H?n tekee on aivan hyv??. H?n ei vihaa ket??n meist?."

"Silloin antaa H?n minun kuolla vanhassa kodissani", sanoi is?. "Sen pid?n merkkin? ett'ei H?nell? ole nurjaa mielt? minulle. Mutta, Margery, kirjoititko Stefanille ja kerroitko h?nelle kuinka vuoden-tulon ja karjan laita on, ja miten huono laidun lypsylehmill? on ollut?"

"Kirjoitin", vastasin vitkalleen, "viimeisen elonkorjuun j?lkeen."

"Eik? h?nell? ole ollut aikaa vastata?" kysyi is?; "h?nen tulisi l?hett?? ne sata puntaa, jotka h?nelle annoin. H?n sanoo erinomaittain hyv?sti edistyv?ns?, ja nyt on h?n l?hes kolmenkolmatta vuoden vanha ja nuori mies, eik? en?? poika, niinkuin matkatessaan. Jos maa olisi niin edullista kuin h?n sanoo, olisi h?n helposti ansainnut sata puntaa, ja ne auttaisivat meid?t entiseen kuntoomme. Sitten en pelk?isi kuolla vanhalla paikalla. Luuletko h?nen l?hett?v?n ne. Kuinka pian voimme saada tietoja h?nelt??"

T?h?n en mit??n virkkanut, is?ni toivoi n?et Stefanin auttavan meit?, ja minusta oli vaikea kumota t?m? toivo.

Uudestaan kysyi is? n?rk?styneell? ??nell?: "Kuinka pian voimme kuulla h?nest??"

"Olen kuullut h?nest?; Stefanin kirje tuli t?n??n."

"Ja mit? poika kirjoittaa!" huudahti is? vapisevalla ??nell?, "onko h?n l?hett?nyt meille apua?"

Otin kirjeen taskustani ja panin sen p?yd?lle kynttil?n valoon. T?ll? kertaa oli kirje pitk? ja kirjoitettu kauniilla k?sialalla, joka ei ollenkaan ollut minun ruman, kankean k?sialan n?k?inen, eik? is?n, jota ei kukaan voinut lukea. Lu'in sen harvaan ja selv?sti:

"Rakas Margery!

"Ik?v?t sanomat, jotka viimmeinen kirjeesi sis?lti, huolettavat minua paljon. Jos olisin siell?, auttaisin teit? niin paljon kuin voisin, vaan ollessani n?in kaukana, ja kun en tunne asioitanne, on minun mahdoton tiet??, mik? neuvo parhain olisi. Syyn huonoon edistymiseenne luulen olevan sen, ett? koko kartano on rappiolla ja huonossa kunnossa. Is? on liian vanha miestens? per??n katsomaan; luonanne on yh? edelleen Jeremias ja nuo muut heikot ja kykenem?tt?m?t rengit. En voi k?sitt?? kuinka siten luulette p??sev?nne eteenp?in, ja teid?n on iloitseminen, kun voitte j?tt?? kaikki. Jos t??ll? olisitte, voisin kyll? auttaa teit?, vaan siell? ollessanne on se mahdotonta. Sin? viittaat minulla rahoja olevan, Margery. Minulla ei ole paljon, ei kylliksi voidakseni yll?pit?? joukkoa vanhoja ihmisi?. Minulla on ainoastaan pohjaraha ja t?m? on niin hyv?sti k?ytetty, ett? sin? olisit ensimm?inen varoittamaan minua tyhmyydest? h?vitt?m??n sit?. Vaan jos j?lleen kirjoitat minulle kuusi kuukautta viljan korjuun j?lkeen ja n?yt?t ett? v?ltt?m?tt?m?sti tarvitsette ne sata puntaa, jotka is? antoi minulle etsi?kseni onneani maailmassa -- eik? se ollut paljon Margery -- silloin l?het?n ne vaikka kuinkakin tukalaa olisi. Toivon kuitenkin tulevanne toimeen ilman t?t? uhrausta. Koettele nyt rakas Maggie! Pane kaikki voimasi liikkeelle, sill? tunnethan sananparren: 'Auta itse?si, niin on Jumala sinua auttava'. Ja onhan sinulla eno Simister, h?nenkin tulee tehd? jotakin edest?nne ja h?n on paljon l?hemp?n? kuin min?. Nyt en jouda kirjoittamaan enemp??, koska kirje on postiin l?hetett?v?. Jumala siunatkoon teit?!"

Rakas poikanne Stefan.

"Kaunis kirje, oikein kaunis kirje", sanoi is?, minun sit? kokoon pannessani, "kelpo poika tuo Stefan."

H?n kuunteli aina mielell??n Stefanin kirjeit? luettavan ja tahtoi kuulla niit? useampia kertoja. T?t? kirjett? en kumminkaan tarvinnut lukea uudestaan sin? iltana. Siin? oli jotakin, joka j?hmetytti minua ik??nkuin it?tuuli jostakin raosta olisi puhaltanut sis??n. En voisi sanoa mik? se oli, sill? olihan tuo ?lykk??sti Stefanilta, ep?ill? l?hett?? meille rahoja, enk? niit? ollut varmaan pyyt?nytk??n. Vaan j?hmetys, jonka tunsin joka kerran kirjett? lukiessani, saattoi minut toivomaan, ett'en samana iltana tarvitsisi sit? en?? lukea.

"Tuo, jota h?n eno Simisterist? kirjoittaa, on kyll? hyv?", virkkoi is?, asiaa levollisesti mietitty??n, "mutta kahteenkymmeneen ajastaikaan en ole h?nest? mit??n kuullut; minulla n?et ei koskaan ole ollut niin hyv? kirjoitustaito kuin Stefanilla. Vaan se ei minua miellyt?, ett? h?n sanoo meit? vanhoiksi ja kykenem?tt?miksi. Kartano on tosin vanha, ladon katto t?ynn? reiki? ja kaikki ulkohuoneet kaatumaisillaan. Vaan, Jumala siunatkoon sinua, tytt?seni, Jerry ja min? olemme viel? samassa kunnossa kuin ennenkin, yht? vankkoja ja reippaita. Huonot vuodet ja vastoink?ymiset karjassa ovat saattaneet meid?t n?in rappiolle. Stefan on viel? ainoastaan nuori poika, eik? ymm?rr? asioita. Lukuun ottamatta sit?, jota h?n kirjoitti Jerryst? ja minusta, on se kaunis kirje, Margery; ja se on kaikki sinun tekosi, tytt?seni."

Is? istui iloiten kirjeest?, ik??nkuin lapsi. H?n n?ytti niin harmaalta ja tuhkankarvaiselta himme?ss? kynttil?n valossa, ja ??nens? vapisi kun h?n yh? vaan kiitteli Stefanin kirjett?; min? puolestani ajattelin sit? enenev?ll? kylmyyden tunteella.

Kolme viikkoa jaksoi is? viel? toimittaa jokap?iv?isi? askareitansa. Oli marraskuu, ja er??n? sumuisena aamuna meni h?n p?iv?n koittaessa ulos Jerryn kanssa, ja kulkea hoiperteli pelloilla ja niityill? kylm?ss? ja kosteudessa. Kuinka vanhoja he todellakin olivat, sit? en huomannut ennenkuin Stefanin kirje tuli; he olivat niin v?hitellen k?yneet harmaiksi ja kyyryisiksi. Heid?n kanssaan oli k?ynyt melkein samoin kuin y?n l?hestymisen, jolloin pime? tulee ennenkuin huomaa auringon laskeutuneen. Is? oli niin kauan kulkenut m?ke? alas, ett'en ajatellutkaan kuinka l?hell? laksoa h?n oli, ja nyt tuntui minusta ik??nkuin h?n kerrallaan olisi sinne vajonnut, kun h?n yht'?kki? j?tti ty?ns? ja laskihe vanhalle vuoteelle, vaalentuneine kamlotti-uutimineen, johon is?ns? oli kuollut ennen h?nt?. T?m? tapahtui kolme viikkoa Stefanin kirjeen tulosta, ja ennenkuin siihen olin vastannut ja kertonut, kuinka tukalaa meill? oli. Talossa ja meijeriss? oli jouto-aika ja sain siis ?in p?ivin olla is?ni luona, tarvitsematta hetkeksik??n j?tt?? h?nt? yksin. Viimmeisen? p?iv?n?, is?n el?ess?, istuin h?nen luonansa, matalassa nojatuolissa, pienen py?re?n p?yd?n ??ress?, jolla yksi ainoa kynttil? paloi -- niin olin istunut joka ilta emintim?ni kuoltua.

"Margery, tytt?seni", sanoi h?n minulle, "sinulla on ollut, pelk??n m?, vaivaloinen el?m?."

"Ei, is?ni", vastasin hymyillen, vaikka kyyneleet nousivat silmiini; "el?m?ni on ollut hyv? ja onnellinen."

"Niin, vaan useammat tyt?t sanoisivat sit? kurjaksi el?m?ksi", mutisi is?; "ei koskaan v?hint?k??n huvitusta, ei miest?, eik? lapsia. Pelk??n menetelleeni huonosti sinua kohtaan, kun en pit?nyt mit??n neuvoa, ett? olisit saanut oman kodin. Vanhat ovat itsekk?isi?, Maggie; he pit?v?t mielell??n lapsensa luonaan kuolemaan saakka ja j?tt?v?t heid?t sitten, usein niinkuin linnun pojat pesitt?. Stefan oli viisas poika ja h?nest? on kyll? huolta pidetty, vaan minne sin? joudut, sit? en ymm?rr?."

"?l? minusta huoli, is?", vastasin, "Jumala on kyll? auttava minua."

"Margery", virkkoi h?n hetken kuluttua; ja silm?ns? loistivat kirkkaana harmaiden kulmakarvojen alla, "Kaikkivaltias antaa minun kuolla omalle vuoteelleni. Sin? n?et ett'ei h?nell? ole vastenmielisyytt? minulle."

"Pelk?sitk? H?nt?, is??" kysyin. "Luulitko H?nt? ankaraksi sinulle?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet