Read Ebook: Margery Beade ja Beden armeliaisuus by Stretton Hesba

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 927 lines and 43678 words, and 19 pages

MARGERY BEADE JA BEDEN ARMELIAISUUS

Kirj.

Hesba Stretton

Suomennos.

Helsingiss?, K. E. Holm'in kustantama. 1883.

SIS?LLYS:

ENSIMM?INEN LUKU.

Beden kartano.

N?ytt?nee kenties oudolta ett? kerron el?m?ni vaiheita, min?, joka en ole mik??n mahtava henkil?, vaan k?yh? arentimiehen tyt?r ja oppimaton vaimo, joka olen tullut tiet?m??n ainoastaan sen: ett? kaikki on meille hy?dyksi, jotka Jumalaa rakastavat, niin k?yhi? ja oppimattomia kuin he ovatkin.

Vanha kartano kotona oli noin kahdeksankolmatta peninkulmaa Lontoosta, l?hell? Walesin rajaa, jossa raittiisen, suloiseen ilmaan ei sekautunut v?hint?k??n kaupungin savua. Menness? l?himm?iseen kaupunkiin, joka oli puolen peninkulman p??ss?, sai kulkea viheri?isten metsien ja m?nnikk?jen l?pi, ennenkuin n?ki tai kuuli jotakin kaupungin el?m?st?. Is?ni, samoinkuin isois?ni ja h?nen is?ns? olivat kaikki asuneet samassa pieness? kartanossa, johon kuului kaksisataa tynnyrin-alaa v?h?v?kist? maata, jota paitsi heill? oli oikeus pit?? lampaita yhteismaalla. T?m? ulottui kauas yksin?isen kukkulan juurelle, joka kohosi suoraan yl?s tasangolta. Kansa nimitti sit? vuoreksi, ja niin jylh?n? ja yksin?isen? seisoikin se siell?, ett? se kenties n?ytti korkeammalta kuin todenper?? olikaan. Toisinaan, kuin aamusumu oli laskeutunut kukkulalle ja peitti sen silmilt?ni, kuvailin mieless?ni enkelein liitelev?n valkean sumuhunnun takana, tai ajattelin Abrahamia, kun h?n meni vuorelle uhraamaan poikaansa Jumalalle. Ja kun pilvet rippuivat siell? tunti tunnilta paksuina ja mustina, ik??nkuin itseens? kooten kaikki taivaan pimeyden, ajattelin pimeytt? joka ymp?r?itsi Golgathan vuorta, ett'ei kansa Jerusalemissa voinut n?hd? taivasta kohti kohoavaa risti?. N?in tuli yksin?inen kukkula, joka toisinaan n?ytti niin surulliselta sumussa ja iloiselta auringon valossa, parhaimpien yst?vieni lukuun.

Kuinka hyv?sti muistan kartanon. Vanhalta ja harmaalta se n?ytti aivankuin olisi ollut puettu talonpojan kotikudottuun pukuun, samoin kuin is?nikin. Ikkunat olivat puhtaat ja niiden v?h?p?t?iset ruudut olivat asetetut kulmat yl?s- ja alasp?in; muutamissa ikkunoissa, niinkuin esim. navetan, oli ainoastaan lastat. Katto oli korkea ja tihe?t sedum-pensaat antoivat sille omituisen v?rin auringon valossa. Tuuheat muurivihre?t kierteliv?t suurien salvohirsien lomitse katon harjalle, jossa p??skyset viserteliv?t ja pojat pesiss??n piipattivat kes?p?iv?n pitk??n. Useimmiten kuljimme keitti?n ovesta, joka vei suoraan navetan edess? olevaan kujaan, jossa aamuin illoin lypsin kolme lehm?? sill'aikaa kun karjakko lypsi nelj?. Ne olivat kauniita, k?rsiv?llisi? el?imi?, joiden raitis hengitys tuntui huoneissamme, kun ikkunoiden ohitse kulkivat navettaan. Oli meill? toinenkin ovi, joka kartanon edess? olevasta puutarhasta vei suoraan per?huoneesen, vaan siit? tuskin muulloin kuljettiin kuin juhlina ja Stefanin kotona ollessa.

Ent? puutarhat. Vaikka kolmekymment? vuotta on kulunut n?hty?ni niit?, tarvitsen ainoastaan ummistaa silm?ni n?hd?kseni ne yht? selke?sti kuin ne Jumalan ilotarhaankin tultuani muistossani tulevat olemaan. Siell? oli pime? polveileva k?yt?v?, korkeine pensas-aitoineen molemmin puolin, joka vei Kondoveriin, jossa kirkko oli. Viel? n?en suoran, kapean, puksipuilla reunustetun polun, joka lehtimajasta viepi per?huoneen etehiseen. T?m? on lastoista, kaprifoliolla ymp?r?ity ja rosmariini ja lavendeli pist?v?t sielt? t??lt? ihania kukkiaan viheri?in lastain lomitse.

Nurmikent?n joka kulmassa kasvoi vanha, tumma ja synkk? punakataja, leikattu samaan muotoon kuin n?kee lasten "Noan arkissa". Muista ne olivat rumat, minusta ei koskaan. Syksyll?, kun korallipunaiset marjat kasvoivat niihin, ik??nkuin pujotetut lasihelmet tummanvihreille oksille, olivat ne yht? kauniin ja juhlallisen n?k?isi? kuin raudustammi ja muurivihre?, joilla vanha kirkko Kondoverissa jouluna oli koristettu.

T?m? oli kartanon edustalla oleva puutarha. Toisella puolella oli toinen koirakommakkoineen ver?j?? l?hell? ja kanakammioineen vastap??t?, jonne kanani ja kananpoikani kettujen pelvosta y?ksi suljettiin. Siell? oli leve? ruohoittunut k?yt?v? monenlaisine hedelm?puineen kummallakin puolen ja kapeine kukkapenkereineen, joissa monenmoisia vanhanaikuisia, nyt melkein unhotettuja, kukkia kasvoi. Siell? oli korkeavarsisia fraksinelloja, joiden kukkia minun oli tapa hiljaa puristaa sormieni v?liss?, saadakseni niit? antamaan hyv?? lemuansa -- viel?p? suuria punaisia ruusuja, jotka hajoittivat lehti?ns? nurmelle, sinisi? lupiineja kuin my?s keltaisia ja purpurapunaisia kurjenmiekkoja ja valkeita liljoja, jotka melkein piiloutuivat omenapuiden alaoksien alle. Er??ss? kulmassa oli lehtimaja, jota ennen oli k?ytetty ainoastaan huviksi, vaan jossa nyt istuimilla oli metti?ispesi? riveiss? -- yksi istuin oven luona oli j?tetty tyhj?ksi.

T?m? oli lempipaikkani, jossa, p??tetty?ni p?iv?n ty?t, lep?sin illan viileydess?, kun aurinko laskihe kukkulan taakse ja honkien suipot latvat niin selv?sti n?kyiv?t sen kultaisessa valossa. Tuolla alhaalla vallitsi niin syv? ??nett?myys, jotta voin kuulla tuon hiljaisen omituisen surinan, jonka metti?ispes?n l?heisyydess? kuulee, ja tuulen huminan, joka suhisi tiheiss? ruispelloissa ja niinkuin huokaus k?vi puutarhan l?pi. Stefanista tuo humina oli kuin loittoa kuuluva meren kohina. T??ll? tunsin itseni yht? rauhoitetuksi ja vakaaksi kuin istuessani Kondoverin vanhassa kirkossa, kuunnellen urkuin syvi?, kumisevia s?veleit?, jotka saattoivat koko ruumiin v?r?htelem??n. Ne olivat onnellisia p?ivi? ja niinkuin jo sanoin tuntui silt? kuin muistaisin rakasta puutarhaani viel? Jumalan ilotarhassakin ja ajattelen ett? siell? k?velless?ni Herra sanonee minulle: "Margery, olin luonasi siell?kin, vaan autuaat ovat ne, jotka eiv?t n?e ja kuitenkin uskovat."

Asuessani vanhassa arentikartanossa, tapahtui el?m?ss?ni ainoastaan kaksi suurta muutosta -- kolme olisi minun tullut sanoa, ja kolmas olikin vaikein. Ensimm?inen oli kun is?ni meni toisen kerran naimiseen serkkunsa kanssa, jolloin olin kymmenvuotias; omaa ?iti?ni en ole koskaan tuntenut. Toinen muutos oli kun emintim?ni kuoli kaksitoista vuotta sen j?lkeen, j?tt?en Stefanin huostaani ja pyyt?en minun valvomaan h?nen etuansa ennen omaani. Sen olen tehnyt, Jumala on todistajani. Kun olisin voinut menn? naimiseen ja saada oman kodin, n?ytti is?ni murheelliselta ja Stefan hiipi luokseni ja rukoili minua j??m??n kotiin h?nen t?htens?. Siten hylk?sin tarjouksen toisensa per??n -- minulla oli n?et tarjouksia siksi kuin koko seutu tiesi p??tt?neeni el?? naimatonna is?ni ja Stefanin t?hden.

Sanoin viimeisen muutoksen olleen vaikeimman. Kun muistelen puutarhaa kotona, kuvautuu se aina mieleeni semmoisena kuin se oli iltaa ennen Stefanin l?ht??. H?nen oli Australiaan matkaaminen. Mitenh?n lienee k?ynytk??n, vaan h?n oli kasvanut oikeaksi herraksi ja omistanut tapoja, jotka eiv?t ollenkaan soveltuneet yksinkertaiseen kotiel?m??mme. Koska h?n oli ter?v?j?rkinen poika ja uuttera kirjan ??ress?, houkuttelin is?? l?hett?m??n h?net puolen peninkulman p??ss? olevaan suureen kasvatuslaitokseen; ja nyt, t?ytetty??n kuusitoista vuotta, ei h?n en?? voinut palata luoksemme raskaasen ty?h?n ja yksinkertaisiin talonpoikais-oloihimme. H?n oli kuin levoton nuori lintu t?ysikasvuisin siivin, jota ei voinut pid?tt?? ahtaassa h?kiss? -- nyt oli h?n levitt?v? siivet ja lent?v? kauas n?kyvist?mme.

T?t? ajatellen istuin murheellisena lempipaikallani, metti?is-lehtimajan suulla, k?det joutilaana helmassa, kun n?in Stefanin tulevan vihre?ist? k?yt?v?? pitkin, laskeuva aurinko huikaisi h?nen silm?ns? ett'ei h?n minua huomannut. Kuinka kaunis h?n oli! Aivan herraspojan ryhti!

En voinut olla ylpeilem?tt? h?nen kauniista uljaasta olennostaan, joka tykk?n??n erosi talonpoikaimme typer?st? ja k?mpel?st? k?yt?ksest?. Hell?sti ja murheellisesti huusin: "Stefan! Stefan!" H?n pys?htyi silm?nr?p?ykseksi, kuunnellakseen mist? ??ni tuli, vaan n?hd?kseen minua t?ytyi h?nen k?dell? varjota silmi??n. Sitten tuli h?n heti luokseni, heitt?ytyi maahan jalkaini juureen ja laski p??ns? polvilleni. Hyv?ileminen tavallisesti ei ollut h?nelle mieleen, vaan nyt tuli h?nen niin pian l?hte?.

"Maggie", sanoi h?n, "miksi olet niin surumielinen?"

"Stefan", vastasin ja ??neni kuului hyvin heikolta ja surulliselta omissa korvissani, "huomenna olet poissa, enk? tied? kuinka sinutta toimeen tulen."

"Oh! hyvin kyll?", sanoi h?n, "onhan sinulla is? ja kartano, saat kylliksi hoitamista. Sinun tulee my?s kaikesta kirjoittaa minulle ja koska et ole tottunut kirjoittamaan, vie se paljon aikaa. Minun tulee saada tietoa kaikesta, ymm?rr?th?n, miten asiat sujuu ja miten kartano kannattaa. Min? maksan Maggie ja min? tahdon maksaa. Tahdon tulla rikkaaksi. Mit? hy?dytt?? kaikki oppini ell'en rikastu? Sent?hden matkaan Australiaan. Aion tulla rikkaaksi ja mit? aion, siin? my?s onnistun."

"Stefan", sanoin ja olin sanomaisillani l?ytyv?n rahaa parempia esineit?, kun h?n keskeytti minut.

"Kas niin, Margery, tied?n hyvin kyll? mit? aioit sanoa, vaan se ei asiaa muuta. Minun t?ytyy tulla rikkaaksi. Ja nyt Maggie hyv?, kun matkaan pois, aion kirjoittaa nimeni toisella tavalla. Se on oikeastaan kirjoitettava Bede eik? Beade. Olisin muuttanut sen jo koulussa ollessani, vaan kumppanit olisivat minua pilkanneet. Sinun tulee siis osoittaa kirjeeni: Stefan Bede Esq.; teetk? sen hyv?, hyv? Maggie?"

"Sin? lasket vaan leikki?, Stefan", sanoin puoleksi nauraen ja puoleksi vakavasti.

"En suinkaan", vastasi h?n minua hyv?illen, "se on t?ytt? totta. Eih?n tuo ole suuri asia luvata ja olen vakuutettu ett? se kirjoitetaan Bede. Olethan rakas, hell? sisareni; Maggie hyv?, lupaa se nyt."

"Tahdon mietti? sit?", sanoin enk? en?? hymyillyt.

"Viel? on pari asiaa, joita sinulta pyyt?isin", pitkitti Stefan. "Sinulla on niin suloinen ??ni, suloisempi kuin koskaan olen kuullut, mutta sin? turmelet sanat. Ei, Maggie. Soisin niin mielell?ni ett? oppisit oikein puhumaan, etk? tekisi monenmoisia v?h?p?t?isi? virheit?, joita hienot naiset eiv?t koskaan tee. Et ole tavallisten talonpojan tytt?in kaltainen, Maggieni, vaan et niidenk??n naisten, joiden kanssa olen tutustunut. Ja kun rikkaana miehen? palajan, soisin ett? taitaisit puhua, astua, istua ja nousta kuin oikea lady."

Hetken istuin ??neti. Stefan h?pesi jo minua. Tiesin hyvin kyll? ett'en ollut mik??n sivistynyt nainen, ainoastaan jokap?iv?isiin oloihin tottunut vaimo, ja tiesin ett'en muuksi voinut muuttua. Kerran entisen kirkkoherran el?ess? tuli h?nen rouvansa tervehtim??n meit?, kartanoa katsoakseen, ja nyt muistin, kuinka h?n karjapihan poikki kulkiessaan k??rieli hameet ymp?rilleen, tipsutteli varpaillaan ja puhui vienolla ??nell?, ja tunsin ett'en koskaan voinut tulla h?nen kaltaisekseen. Kaikki n?ytti kerrassaan turmeltuneelta: valo, joka himmeni kukkulan takana, valkeain liljain hohde h?m?r?ss? ja uneliaisten lintuin piipatus pesiss?ns?. Olin murheellinen ja levoton; vaan minulla oli Stefanille sanottavaa, eik? siihen kenties en?? olisi tilaisuutta.

"Stefan", sanoin vihdoin ja sivelin h?nen kiharoitansa, "?l? siit? huoli ett'en ole sivistynyt nainen, vaan kuuntele nyt minua. T?n? aamuna varhain her?tess?ni olin raskaalla mielell?. Olin n?hnyt unta sinusta, ett? viel? olit pieni poika, vaan her?tty?ni muistin ett? niin pian olet minut j?tt?v? ja mieleni k?vi niin murheelliseksi, kuin jo olisit manalan majoihin muuttanut. Nousin vuoteeltani ja avasin ikkunan. Aurinko oli nousemaisillaan m?nnik?n takana ja kaikki pienet linnut lauloivat, ik??nkuin olisi syd?n ollut niill? yht? kevyt kuin minun oli raskas. Ikkunan alla, muurivihre?n v?liss?, oli tyhj? pes?, ainoastaan pieni h?yhen oli siihen j??nyt viimmeiseksi poislent?neelt? linnulta. Silloin ajattelin: noin tulee t??ll?kin olemaan Stefanin matkattua; toinen ja toinen kapine j??pi t?nne muistuttamaan h?nest?, enk? kumminkaan sen enemp?? tied? miss? h?n on kuin minne hamppulinnut ovat lent?neet. Kun sitten surumielin k??nnyin, huomasin raamattuni ikkunalla, avasin sen umpim?hk??n ja seuraava lause kohtasi silm??ni: 'Jos ottaisin aamuruskon siivet ja asuisin meren ??ress?, niin Sinun k?tes siell?kin minua johdattais ja Sinun oikea k?tes pit?is minun'. Se oli sinulle Stefan, sill? sin? matkaat meren ??rimm?isiin osiin; vaan H?nen k?tens? on johdattava sinua ja H?nen oikea k?tens? on pit?v? sinua. T?st? sain paljon lohdutusta ja tahdothan sin?kin muistaa sen; lupaa minulle pit?? se mieless?si."

Tunsin kuinka Stefan veti k?teni kasvoilleen ja suuteli sit?, sanaakaan emme virkkaneet, istuimme vaan syv?ss? hiljaisuudessa siksi kuin kuulimme is?n huutavan "Margery! Stefan! tulkaatte illalliselle."

TOINEN LUKU.

Viimmeinen ilta.

T?m?n kuultuamme kulimme verkalleen nurmik?yt?v?? eteenp?in, koska emme mieluisasti j?tt?neet puutarhaa sis??n menn?ksemme. Taivaan v?ri auringon laskettua oli kirkas, puhdas ja sininen, niinkuin taivaan kaari Jumalan istuimen ymp?rill?, ja valkeat liljat loistivat ik??nkuin antaen valoa h?m?r?lle. Muuan metti?inen, joka oli my?h?stynyt, lensi suristen ohitsemme, m?nnik?ss? kuherteli mets?kyyhky illan hiljaisuudessa, joka hetki hetkelt? eneni. Tuokion seisoin hiljaa, painaen k?tt?ni kivist?v?? p??t?ni vasten, vaan Stefan pitkitti kulkuaan havaitsematta minun j?ljelle j??neen. Ajatuksensa olivat n?et liiaksi kiinnitetyt p?iv??n, joka oli koittava aamuauringon kanssa.

Min? pys?hdyin Vahtia hyv?ilem??n ja katsomaan oliko se saanut illallista, ja menin sitten kujan kautta, Stefan oli mennyt etupuolella olevasta ovesta. El?imet laskettiin ulos y?ksi ja ne tulivat kaikki ammoen vastaani, aivan kuin olisivat odottaneet minun niit? nimelt? kutsuvan. Is?ni seisoi ladon ovella. H?n oli vanha, harmaahiuksinen, verev?poskinen mies, talonpojan karkeassa kotikudotussa pu'ussa, harmaissa sukissa, jotka itse olin neulonut, ja paksuissa neulotuissa kengiss?. "Hyv? talonpoika ja kunnon vanhus, vaan ei mik??n herra", ajattelin itsekseni.

H?n avasi kujan ver?j?t, jonka tehty? menimme sis??n illalliselle. Hyvin yksinkertaista el?m?? vietimme is?n el?ess?, h?n tahtoi n?et noudattaa samoja tapoja kuin is?ns?kin. Per?huonetta k?ytimme ainoastaan pyhin?; viikon muina p?ivin? istuimme palvelusv?en kanssa. Is?ni istui tavallisella paikallaan takan luona ja min? h?nt? vastap??t? ?itini nojatuolissa, pienen p?yd?n ??ress?, p?yd?ll? paloi yksi ainoa kynttil?, jonka pidimme kaikille riitt?v?n?. L?hinn? minua istui karjakko ja is?? l?hinn? ajorenki ja sen j?lkeen kaikki muut; pojat ja tyt?t istuivat yksiss? ja usein sain vakavuudella pit?? heit? j?rjestyksess?. Kun Stefan oli kotona istui h?n is?n toisella puolella, eri kynttil? edess?ns?, voidakseen lukea l?ksyj??n. Yhdeks?n aikana lu'in virren ja rukouksen, jonka j?lkeen muut meniv?t levolle, j?tt?en Stefanin ja minun takan ??reen istumaan ja puhelemaan my?h??n saakka.

T?n? iltana vallitsi seassamme jonkunmoinen levottomuus, tavallisen uneliaisuuden sijassa. Seuraavana aamuna tuli Stefanin matkata ja huimap?iselt? n?ytti noin nuoren pojan matkaaminen yksin??n niin kaukaiseen maahan kuin Australia, jossa ei ollut tuttavia, ei yst?vi?. Kukaan meist? ei ollut k?ynyt Kondoverin pit?j?? loitommalla, ei edes markkinoillakaan l?himm?isess? kaupungissa, ja kukin tunsi itsens? h?irityksi ja levottomaksi. Stefan yksin n?ytti levolliselta, vaikka poskensa hehkuivat ja silm?ns? s?ihkyiv?t; tavallisuuden mukaan otti h?n kirjan ja n?kyi unhottavan meid?t kaikki.

"Pane pois tuo", sanoi is? laskien k?tens? avonaiselle kirjalle, "on viimmeinen ilta, poika, kun olet vanhassa kodissasi, ja tahdon t?n? iltana kuulla ??nt?si. Olet kiltti, oikein kiltti poika, vaan kovin hieno jyv? meid?n myllyss?mme jauhettavaksi. Kuka olisi uskonut noin siron pojan kasvavan vanhasta juuresta?" Is? puhui kuin h?n olisi ollut sek? ylpe? ett? surumielinen. Tiesin h?net yht? ylpe?ksi kuin Stefan ja yht? levottomaksi h?nest?, kuin pieni valkea kanani oli ankan pojasta, sen veteen menness?.

"H?n on kaunis poika ja suuresti oppinut", sanoi Jerry, ajorenki, joka istui l?hell? is??, ja ??nens? kuului ep?selv?lt? ik??nkuin parran l?vitse, "h?n on voittava kaikki tuolla Australyss?, eik? niin is?nt??"

"Niin", vastasi is?, "en pelk??k??n ett'ei h?n menestyisi kaikella sill? opilla, jonka on p??h?ns? saanut; h?nell?, Jerry, on vanhan miehen mieli. Mieluisemmin olisin suonut h?nen pys?htyv?n l?hemm?ksi kotia. Onhan meill? Lontoo! Jos vaan olisi tahtonut, olisi h?n voinut tulla eno Simisterin luo, jolla on kellokauppa siell?. Kertovat Lontoon olevan kauniimman paikan maailmassa, ja eno Simisterill? on ollut kauppa siell? nelj?kymment? ajastaikaa. H?n olisi, totta maar, ollut iloinen saada noin kauniin pojan myym??n kellojansa korkeasukuisille. Kerran kirjoitti h?n ja tarjoutui ottamaan jonkun lapsistani, luullen minulla heit? olevan koko lauman; tuo olisi ollut hyv? alku Stefanille."

N?in Stefanin hymyilev?n itsekseen ik??nkuin arvellen ett'ei kellojen myyminen koskaan olisi tyydytt?nyt h?nt?.

"Luulen paremmin edistyv?ni Australiassa", sanoi h?n. "Saatte n?hd? minun rikkaana miehen? palajavan vertoja vet?m??n eno Simisterille. Jos h?nen asiansa olisivat edistyneet niinkuin luulette, olisi h?n jo niin rikas, ett? olisi j?tt?nyt liikkeens?. Ihminen ker?tty??n rikkautta ei vaivaa itse?ns? vuosi vuodelta raskaalla ty?ll?."

"Kenties olet oikeassa, poikani", sanoi is?, "kenties olet oikeassa, itse olet nyt valinnut, vaan se maksaa paljon rahaa. Ell'ei Margery olisi luvannut hoitaa maitotaloutta -- ja se on vaimolle raskasta ty?t?, raskaampaa kuin koskaan olet tehnyt, k??nt?? juustoa joka p?iv?, hieroa, silitt?? ja valmistaa sit? -- sen sanon, jos ei Margery olisi ollut, et koskaan olisi voinut houkutella minua my?nt?m??n, ja maksamaan l?hes sata puntaa auttaakseni sinua. Sen on Margery matkaansaanut, olkoonpa sitten onneksi tai onnettomuudeksi."

"Miksik? onnettomuudeksi, is??" kysyin, ja tunsin itseni hyvin heikoksi.

"En sano sen onnettomuudeksi olevan, tytt?seni", vastasi h?n, "olet tehnyt sen hyv?ss? tarkoituksessa, sen kyll? tied?n. Sin? l?hetit h?net kouluun ja teit h?net herraksi, itse k?vit aina halvassa puvussa, eik? sinulla koskaan ollut koreita nauhoja, ei kukkia eik? muita koristeita niinkuin muilla tyt?ill?. Kaikki on sinun tekosi; h?n on melkein yht? paljon sinun poikasi kuin minun. Jos h?n rikkaana palajaa, tulee h?nen palkita kaikki vaivasi; toinen sit? ei voi tehd?."

"N?yt?nk? silt?, kuin antaisin palkita itse?ni?" sanoin, sill? en tahtonut kuulla puhuttavan rakkauden palkitsemisesta, muulla kuin rakkaudella, joka mukanansa tuopi kaiken muun. Ja rakastaneehan Stefan aina minua!

Sin? iltana olin hyvin raskaalla mielell?, vaikka h?n istui tuossa minua vastap??t?, takan kolkassa; nyt ei en?? ollut monta hetke? siksi kuin aamu koitti, ja h?nen tuli l?hte?.

"Tahdon maksaa h?nelle!" huusi Stefan innokkaasti, "h?n on saapa silkkihameita ja parhaimman kellon eno Simisterin varastosta, palvelijoita, jotka h?nt? palvelevat, ja vaunut, joissa h?n ajaa. Aion antaa Margeryn asua Lontoossa, jos h?n suostuu kahteen tai kolmeen seikkaan, jotka h?n tiet??. Jospa vaikka nainkin, on h?n oleva luonamme taloutta hoitamassa ja lapsia katsomassa. Siin?p? syy, miksi Australiaan matkaan, minun t?ytyy n?ette tulla rikkaaksi, voidakseni palkita Margery?."

"Enp? kummastuisi jos saisit tuhat puntaa", sanoi Jerry, puhuen harvaan, vaan ??neen; t?m? oli n?et mahdottoman suuri summa h?nest?, jolla ei koskaan ollut enemp?? kuin kymmenen killinki? viikossa, kun vaimoneen ja lapsineen eli p?iv?palkalla.

"Tuhat puntaa." matki Stefan ylenkatseella; "t?ytt??kseni kaikki mit? aion, tarvitsen satatuhatta puntaa. Sin? et tied? mit? puhut, Jerry, Australiassa on arentimiehi?, jotka l?htiv?t sinne yht? k?yhin? kuin min?, mutta nyt omistavat he noin viisisataa tuhatta lammasta. Ajattelepa, viisisataa tuhatta lammasta."

Jeremias painoi p??ns? rintaa vasten ja ummisti silm?ns?. Min?k??n en voinut ajatella viitt?sataa tuhatta lammasta. Is? ei koskaan omistanut enemp?? kuin sata viisikymment?, paitse kerran erinomaisen onnellisena vuonimisen aikana, jota Jerry ei koskaan voinut unhottaa, osaksi ylim??r?isen ty?n, osaksi arvon vuoksi, kun lammasluku nousi l?hes kahteensataan. Kaikki muut palvelijat kuuntelivat avoimin suin, eiv?t n?et voineet k?sitt?? niin suurta lammaslaumaa. Stefan olisi yht? hyvin voinut sanoa viisi sataa miljonaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet