Read Ebook: Joseph in the Snow and The Clockmaker. In Three Volumes. Vol. II. by Auerbach Berthold Wallace Grace Lady Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 994 lines and 50024 words, and 20 pages

Ja pian h?n rupesi rakastamaan tytt?? aavistamattomalla, ??rett?m?ll? ja vastustamattomalla rakkaudella, joka erosi kaikista h?nen t?h?nastisista tunteistaan yht? suuresti kuin Antea erosi kaikista muista naisista. H?n halasi omistaa h?nt? vaan voidakseen h?nt? palvella. H?n oli valmis vuodattamaan verens? saadakseen h?net omakseen. H?n tunsi, ett? h?n mieluummin on kerj?l?isen? h?nen kanssaan kuin keisarina ilman h?nt?. Kuten meren py?rre vastustamattomalla voimalla riist?? mukaansa kaikki mit? sen piiriss? on, niin riisti Cinnan rakkaus valtoihinsa h?nen sielunsa, syd?mens?, ajatuksensa, h?nen p?iv?ns?, y?ns? ja kaikki mist? el?m? on kokoonpantu.

Vihdoin se riisti mukaansa Anteankin.

-- Tu felix, Cinna! toistivat yst?v?t toistamistaan. -- Tu felix, Cinna! toisteli h?n itsekin -- ja kun h?n vihdoin h?net nai ja tyt?n jumalalliset huulet lausuivat pyh?t sanat: "miss? sin? Cajus olet, siell? olen min?kin Caja" -- silloin tuntui h?nen onnensa olevan kuin meri, pohjaton ja rajaton.

Kului vuosi ja yh? kunnioitettiin nuorta vaimoa kotilieden ??ress? kuin jumalatarta. H?n oli miehens? silm?ter?, h?nen rakkautensa, viisautensa ja valonsa. Mutta verratessaan onneaan mereen, oli Cinna unohtanut, ett? merell?kin on laskunsa. Vuoden per?st? tuli Anteaan hirve?, tuntematon tauti. H?nen unensa oli t?ynn? kauheita n?kyj?, jotka kuluttivat h?nen el?m??ns?. Aamuruskon s?teet katosivat h?nen kasvoiltaan ja j?lelle j?i vain simpukan l?pikuultavuus; h?nen k?tens?kin alkoivat k?yd? l?pikuultaviksi, silm?t vaipuivat syv?lle otsan alle -- ja ruusunkarvainen lotuskukka valkeni vaikenemistaan, kunnes se k?vi valkeaksi kuin kuolleen kasvot. Huomattiin, ett? haukat rupesivat kiertelem??n Cinnan taloa ja se tiet?? Egyptiss? kuolemaa. N?yt k?viv?t yh? kauheammiksi. Puolip?iv?n aikaan, kun aurinko valoi maille valkeaa hohdettaan ja kaupungissa oltiin hiljaa, oli Antea kuulevinaan kuinka n?kym?tt?m?t olennot nopein askelin liikkuivat h?nen ymp?rill??n ja ilman syvyyksist? n?ki h?n ruumiin kuivat, keltaiset kasvot ja mustat silm?t t?hd?ttyin? itseens?. Ja nuo silm?t tuijottivat h?neen tavattoman itsepintaisesti, ik??nkuin olisivat k?skeneet menem??n jonnekin salaper?iseen, kauheaan pimeyteen. Silloin rupesi Antean ruumis vapisemaan kuin kuumeessa, h?nen otsansa kalpeni, kylm?t hikikarpalot pusertuivat esiin ja kotilieden jumaloitu papitar muuttui pel?styneeksi, avuttomaksi lapseksi, joka pakeni miehens? turviin ja valkein huulin toisteli toistelemistaan: "pelasta minut, Cajus! suojele minua!"

Ja Cajus olisi ollut valmis k?ym??n joka aaveen kimppuun, mink? Persefon vaan saattoi manalasta l?hett??, mutta turhaan iski h?n katseensa avaruuteen. Kaikkialla oli tyhj?? ja hiljaista, kuten tavallisesti puolip?iv?n aikaan. Kaupunki uinui valkeassa valaistuksessa, meri oli kuin upotettu auringonpaisteeseen eik? hiljaisuudesta saattanut eroittaa mit??n muuta kuin taloa kiert?vien haukkojen vikin??.

N?yt uudistuivat yh? useammin. Vihdoin ne tulivat joka p?iv?. Ne seurasivat Anteaa sek? ulkopuolelle kotia ett? atriumiin ja kammioihin. L??k?rien neuvosta toimitti Cinna taloon egyptil?isi? huilunsoittajia ja beduineja, jotka puhalsivat savipillej?, jotta he meluavalla soitolla est?isiv?t n?kym?tt?mien olentojen hymin?? kuulumasta. Mutta turhaa se oli. Antea eroitti hymin?n keskell? suurinta melua ja kun aurinko oli p??ssyt niin ylh??lle, ett? varjo makasi ihmisen jaloissa kuni takki, joka on valunut hartioilta, silloin n?ytt?ytyi helteest? v?r?j?v?ss? ilmassa ruumiin kasvot ja lasittuneet silm?t, jotka tuijottivat Anteaan ja hiljaa liikkuivat ik??nkuin sanoakseen: "seuraa minua!"

V?list? n?ytti Anteasta silt? kuin ruumiin huulet hiljalleen olisivat avautuneet ja sen suusta olisi l?htenyt inhoittavia kovakuoriaisia, jotka lensiv?t suoraa p??t? ilman halki h?nt? kohti. Kun h?n vaan ajattelikin n?kyj?, tuli h?nen silmiins? tuskallinen ilme ja vihdoin k?vi el?m? h?nelle niin kauheaksi tuskaksi, ett? h?n rukoili Cinnaa pitelem??n miekkaa syd?nt?ns? vastaan tai ett? Cinna sallisi h?nen ottaa myrkky?.

Mutta Cinna tiesi, ettei h?n voi... H?n olisi ollut valmis miekalla avaamaan suonensa vaimonsa t?hden, mutta vaimonsa surmaajaksi ei h?n kyennyt. Kun h?n kuvitteli tuota kallista p??t? kuolleena, silm?t ummessa, j?isen rauhan leimaamana tai Antean rintaa oman miekkansa l?vist?m?n?, tunsi h?n, ett? h?nen t?ytyy tulla mielipuoleksi ennenkuin h?n kykenee sellaisiin tekoihin.

Muuan kreikkalainen l??k?ri sanoi h?nelle, ett? Hekate ilmestyy Antealle ja ett? nuo n?kym?tt?m?t olennot, joitten hymin? peloittaa h?nt?, kuuluvat pahansuovan jumalattaren seurueeseen. H?n oli sit? mielt?, ettei Antealle l?ydy pelastusta, sill? sen joka n?kee Hekaten, t?ytyy kuolla.

Silloin Cinna, joka v?h?n aikaisemmin olisi nauranut uskolle Hekateen, uhrasi h?nelle hekatombeja. Mutta ei uhri auttanut ja seuraavana p?iv?n? tuijottivat ankarat silm?t taas puolenp?iv?n aikaan Anteaan.

Koetettiin peitt?? h?nen p??t??n, mutta h?n n?ki ruumiin kasvot paksuimmankin vaatteen l?pi. Kun h?net suljettiin pime??n huoneeseen, katselivat kasvot h?neen sein?st? ja valaisivat pimeyden kalpealla, kuolonkarvaisella loistollaan.

Illoin oli sairaan parempi. Silloin meni h?n niin raskaaseen uneen, ett? Cinna ja Timon monasti pelk?siv?t h?nen nukkuneen i?ksi. Pian k?vi h?n niin heikoksi, ettei h?n p??ssyt k?velem??n omin voimin. H?nt? kuljetettiin kantotuolissa.

Cinnan vanha rauhattomuus palasi sata kertaa suuremmalla voimalla ja valtasi h?net kokonaan. H?n pelk?si Antean henke? ja samalla h?nell? oli se kummallinen tunne, ett? h?nen tautinsa on jossakin salaper?isess? yhteydess? niiden asioiden kanssa, joista Cinna ja Timon ensim?isess? tutunomaisessa keskustelussaan olivat puhuneet. Mahdollisesti vanha tiet?j? ajatteli samaa, mutta Cinna ei tahtonut eik? uskaltanut kysy? h?nelt?. Sairas vaan kuihtui kuihtumistaan kuten kukkanen, jonka ter??n myrkyllinen h?m?h?kki on tehnyt pes?ns?.

Cinna sek? toivoi ett? koetti ep?toivoissaan h?nt? pelastaa. Ensin h?n vei h?net er?maahan likelle Memfist?, mutta kun ei pyramidien hiljaisuus vapauttanut h?nt? hirveist? n?yist?, palasi h?n Aleksandriaan ja toimitti h?nen ymp?rilleen noitia ja ennustajia, jotka manasivat tautia, sek? kaikenkaltaista roskajoukkoa, joka ihmeit?tekevien l??kkeiden avulla k?ytti hyv?kseen ihmisten herkk?uskoisuutta. Mutta Cinnalla ei en??n ollut valikoimisen varaa, vaan h?n k?vi kiinni kaikkiin keinoihin.

Niihin aikoihin tuli Cesareasta Aleksandriaan kuuluisa juutalainen l??k?ri Josef, Khusan poika. H?net toi Cinna paikalla vaimonsa luo -- ja hetkeksi palasi toivo h?nen syd?meens?. Josef, joka ei uskonut kreikkalaisiin eik? roomalaisiin jumaliin, hylk?si ylenkatseellisesti puheet Hekatesta. H?n arveli, ett? pahat henget pikemmin ovat riivanneet sairaan ja neuvoi Cinnaa l?htem??n pois Egyptist?, jossa Deltan soiset h?yryt vahingoittavat terveytt?, pahoista hengist? puhumattakaan. H?n neuvoi -- ehk? siksi, ett? itse oli juutalainen -- l?htem??n Jerusalemiin: siihen kaupunkiin eiv?t pahat henget p??se ja siell? on ilma kuiva ja terveellinen.

Cinna seurasi mielell??n h?nen neuvoaan, ensinn? siksi ettei ollut muuta neuvoa ja toiseksi sent?hden, ett? Jerusalemissa oli varakonsulina muuan h?nen tuttavansa, joka joskus oli ollut Cinnan perheen holhokkina.

Heid?n saapuessaan otti varakonsuli heid?t vastaan avosylin ja antoi heid?n asuttavakseen oman kes?talonsa, joka sijaitsi likell? kaupungin muureja. Mutta Cinnan toivo oli haihtunut jo ennenkuin he p??siv?t perille. Sill? ruumiin kasvot olivat tuijottaneet Anteaan jo laivan kannella -- perille p??sty? taas sairas odotti puolip?iv?n hetke? yht? kuollettavassa h?d?ss? kuin ikin? Aleksandriassa.

Ja niin alkoivat heid?n p?iv?ns? kulua kidutuksessa, tuskassa, ep?toivossa ja kuoleman odotuksessa.

Suihkul?hteest?, varjoisasta pylv?ik?st? ja varhaisesta aamuhetkest? huolimatta vallitsi atriumissa tukahuttava kuumuus, sill? kev?inen aurinko oli kuumentanut marmorin, mutta likell? taloa kasvoi vanha, tuuhea pistaciapuu. Sen ymp?rill? oli aukeaa ja sinne tuntui tuulenhenki paremmin. Sent?hden k?ski Cinna asettaa sinne kantotuolin, joka oli koristettu hyasinteilla ja omenankukilla ja jossa Antea lep?si. Itse h?n istuutui h?nen viereens?, laski k?tens? h?nen k?silleen, jotka olivat valkeat kuin alabasteri, ja kysyi:

-- Onko sinun hyv? t??ll?, carissima?

-- On, vastasi Antea tuskin kuuluvalla ??nell?.

Ja h?n sulki silm?ns? ik??nkuin vaipuakseen uneen. Oli ihan hiljaista, ainoastaan tuuli huojutti humisten pistaciapuun oksia, maassa, kantotuolin ymp?rill?, tanssieli kullankarvaisia liekkej?, sill? auringons?teet tunkivat lehtiverkon l?pi, ja hein?sirkat silittiv?t kivien v?liss?.

Hetkisen per?st? avasi sairas silm?ns?.

-- Cajus, virkkoi h?n, -- onko se totta, ett? n?ille maille on ilmestynyt filosofi, joka parantaa sairaita?

-- T??ll? heit? nimitet??n profetoiksi, vastasi Cinna. -- Olen min? kuullut h?nest? puhuttavan ja aioin jo kutsua h?net sinun luoksesi, mutta h?n osottautuikin v??r?ksi ihmeittentekij?ksi. Sit?paitsi h?n on rikkonut t?k?l?ist? temppeli? ja t?m?n maan lakeja vastaan ja sent?hden prokuratori on ylenantanut h?net kuolemaan. Juuri t?n??n h?net ristiinnaulitaan.

Antean p?? painui alas.

-- Sinut parantaa aika, virkkoi Cinna, huomatessaan kuinka h?nen kasvoihinsa tuli surullinen ilme.

-- Aika on kuoleman eik? el?m?n palveluksessa, vastasi sairas hitaasti.

Ja taas syntyi hiljaisuus. Maassa yh? hyppieliv?t kultaiset kielekkeet; sirkat sirittiv?t entist? ??nekk??mmin ja kallion revelmist? mateli esiin pieni? sisiliskoja, etsim??n kallionkielekkeilt? aurinkoisia paikkoja.

Tuontuostakin vilkaisi Cinna Anteaan ja tuhannennen kerran lenn?hti h?nen p??h?ns? se ep?toivoinen ajatus, ett? kaikkia pelastuskeinoja on k?ytetty, ettei en??n ole j?lell? toivon kipin??k??n ja ett? tuo rakastettu olento pian on vain katoavainen varjo ja kourallinen tuhkaa columbariumissa.

Tuossa kantotuolissa maatessaan, silm?t kiinni, kukkien keskell?, h?n jo n?ytti aivan kuolleelta.

-- Min? seuraan sinua! toisteli Cinna ajatuksissaan.

Samassa rupesi et??lt? kuulumaan askelia. Paikalla kalpenivat Antean kasvot valkeiksi kuin liitu, huulet olivat puoleksi auki, hengitys kulki h?t?isesti ja rinta nousi ja laski kiireesti. Onneton sairas oli varma siit?, ett? n?kym?tt?mien olentojen joukko, joka aina ilmoittaa tuijottavan ruumiin tuloa, likeni. Mutta Cinna tarttui h?nen k?teens? ja rupesi h?nt? rauhoittamaan:

-- ?l? pelk??, Antea, min?kin kuulen askeleet.

Hetken per?st? h?n lis?si:

-- Pontius tulee luoksemme.

Polun k??nteeseen ilmaantui todella prokuratori kahden orjan seurassa. H?n oli keski-ik?inen mies, py?re?hk?t kasvot huolellisesti ajettuina, ilmeess? keinotekoista varmuutta, mutta samalla surumielisyytt? ja v?symyst?.

-- Tervehd?n sinua, jalosukuinen Cinna ja sinua, jumalallinen Antea! lausui h?n astuessaan pistacian alle. -- Kylm?n y?n per?st?p? olemme saaneet helteisen p?iv?n: olkoon se suotuisa teille molemmille ja kukoistakoon Antean terveys kuten nuo hyasintit ja omenapuun oksat, jotka koristavat h?nen kantotuoliaan!

-- Rauha olkoon kanssasi ja terve sinulle! vastasi Cinna.

Prokuratori istuutui kalliolohkareelle, katseli Anteaa, rypisti tuskin huomattavasti kulmakarvojaan ja puhui:

-- Yksin?isyys synnytt?? surua ja sairautta, mutta joukkojen hy?rin?ss? ei ole tilaa pelolle. Annanpa teille sent?hden neuvon! Paha kyll? emme ole Antiokiassa emmek? Cesareassa, ei t??ll? ole sirkusleikkej? eik? kilpa-ajoja, ja jos sirkuksen rakentaisikin, niin nuo tuittup??t jo huomisp?iv?n? sen h?vitt?isiv?t. T??ll? et muuta kuule kuin sanan "laki" -- ja t?m? "laki" m??r?? kaikki. Mieluummin olisin vaikka Skytiassa kuin t??ll?...

-- Mutta mit? sinun pitik??n sanoa, Pilatus?

-- Poikkesin todella aineestani. Mutta se tulee kaikki minun huolestumisestani. Sanoin, ettei pelolle j?? tilaa ihmisjoukossa. Kuulkaappas, t?n?p?n? te voitte saada n?hd? n?ytelm?n. Jerusalemissa t?ytyy tyyty? v?hemp??n. Ennen kaikkia t?ytyy Antean keskip?iv?ll? olla keskell? ihmisjoukkoja. T?n??n kuolee ristill? kolme miest?. Onhan se enemm?n kuin ei mit??n. P??si?isjuhlan johdosta on kaupunkiin sit?paitsi tulvinut kaikellaisia irtolaisia koko maasta. Voittehan te tarkastella t?t? v?ke?. K?sken toimittaa teille hyv?t paikat ristien likeisyydess?. Minulla on syyt? toivoa, ett? rikokselliset kuolevat rohkeasti. Yksi heist? on kummallinen ihminen: sanoo olevansa Jumalan Poika, on lempe? kuin kyyhkynen eik? todella ole tehnyt mit??n, joka ansaitsisi kuolemanrangaistuksen.

-- Ja sin? olet tuominnut h?net ristiinnaulittavaksi?

-- Tahdoin p??st? ik?vyyksist? ja samalla kajoamasta tuohon ampiaispes??n, joka kihisee temppelin ymp?rill?. Muutenkin kantelevat minusta Roomaan. Eik?h?n t?ss? sit?paitsi ole kysymyksess? Rooman kansalainen.

-- Kyll? tuo mies silt? k?rsii yht? paljon.

Prokuratori ei vastannut. Mutta hetkisen per?st? h?n rupesi puhumaan ik??nkuin itsekseen:

-- Yht? asiaa en saata k?rsi? ja se on liioittelu. Kun joku vaan minun l?sn?ollessani lausuu tuon sanan, menee minulta hyv? tuuli koko siksi p?iv?ksi. Kultaisella keskitiell?! kas sill? on minun mielest?ni viisainta pysytell?. Mutta eip? ole kolkkaa maailmassa miss? t?t? s??nt?? seurattaisiin v?hemmin kuin t??ll?. Kuinka t?m? kaikki minua kiusaa! Oi kuinka kiusaakin! Ei koskaan lepoa, ei koskaan tasapainoa... ei ihmisiss? eik? luonnossa... Nyt kev??ll? esimerkiksi ovat y?t kylm?t -- mutta p?iv?ll? on sellainen kuumuus, ettei tahdo saada astutuksi kiville. Puoleenp?iv??n on viel? hyv?n matkaa, mutta katsokaappa miss? sit? jo ollaan! Ihmisist? ei kannata puhuakaan! Min? olen t??ll? siksi ett? minun t?ytyy olla. Mutta v?h?t niist?! Johan min? taas poikkesin aineestani. Menk?? katsomaan ristiinnaulitsemista. Olen varma siit? ett? tuo Natsarealainen kuolee rohkeasti. K?skin ruoskia h?nt?, sill? arvelin sill? lailla suojelevani h?nt? kuolemasta. Min? en ole mik??n py?veli. Mutta kun h?nt? ly?tiin, pysyi h?n k?rsiv?llisen? kuin karitsa ja siunasi ihmisi?. Ja kun h?nen verens? valui virtana, nosti h?n silm?ns? taivasta kohti ja rukoili. En ole el?iss?ni n?hnyt niin kummallista ihmist?. Vaimoni ei h?nen t?htens? ole antanut minulle hetkenk??n lepoa. '?l? p??st? viatonta kuolemaan!' on h?n varhaisesta aamusta asti huutanut korvaani. Ei minulta ole puuttunut hyv?? tahtoa. Kahdesti astuin katolle ja puhuin raivostuneille papeille ja koko tuolle rupiselle joukolle. Mutta he oikaisivat p??t taaksep?in, aukaisivat kitansa jotta leuat venyiv?t korviin asti ja huusivat yhteen ??neen: 'ristiinnaulitse!'

-- Ja sin? suostuit? huudahti Cinna.

-- Kaupungissa olisi muuten syntynyt levottomuuksia ja olenhan min? t??ll? yll?pit?m?ss? rauhaa. Minun t?ytyy t?ytt?? velvollisuuteni. En pid? liioittelusta ja sit?paitsi olen kuolettavasti v?syksiss?. Mutta kun kerran olen ottanut tehd?kseni jotakin, niin olen valmis yleisen hyv?n t?hden uhraamaan yhden miehen el?m?n, varsinkin, jos se on tuntematon mies, jota ei kukaan kysy. Se on h?nen onnettomuutensa, ettei h?n ole roomalainen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet