Read Ebook: Joseph in the Snow and The Clockmaker. In Three Volumes. Vol. II. by Auerbach Berthold Wallace Grace Lady Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 994 lines and 50024 words, and 20 pages

MAJAKANVARTIA Y.M. KERTOMUKSIA

Kirj.

HENRYK SIENKIEWICZ

Puolankielest? suomentanut Maila Talvio

Otava, Helsinki, 1903.

SIS?LLYS:

Seuratkaamme h?nt?! Majakanvartia Pelimanni-Jussi Vanha palvelija Posenilaisen opettajan muistikirjasta

SEURATKAAMME H?NT?!

Cajus Septimus Cinna oli roomalainen patricio. Nuoruutensa h?n vietti legionissa, el?en ankaraa sotilasel?m??. Sittemmin h?n palasi Roomaan el?m??n kunniassa ja liekkumassa ja kuluttamaan omaisuuttaan, joka tosin jo oli h?vi?m??n p?in, mutta silt? yh? viel?kin suuri. H?n el?m?i mink? ehti, jopa mellastikin niin paljon kuin ikin? taisi j?ttil?iskaupungissa. Y?t h?n juhli komeissa huviloissa kaupungin ulkopuolella. P?ivisin h?n miekkaili ammattimiesten luona, kiisteli tai keskusteli puhetaidon opettajien kanssa tepidarioissa -- joissa muuten tiedettiin kaikki sek? maailman ett? kaupungin juorut. H?n oli sirkuksessa, kilpa-ajoissa, nyrkkitaistelijain harjoituksissa, elusteli kreikkalaisten luutunsoittajien parissa ja seurusteli trakialaisten ennustajattarien ja ihanien tanssijattarien kanssa, joita oli tuotu Arkipelagin saarilta. Ollen ?idin puolelta kuuluisan Luculluksen sukua, oli h?n t?lt? perinyt herkkusuisuuden. H?nen p?yd?ss??n tarjottiin kreikkalaisia viinej?, Neapelin ostereja, numidialaisia hiiri? ja sy?tettyj?, hunajalla h?ystettyj? hein?sirkkoja Pontuksesta. Cinnan piti saada k?siins? kaikki mit? Rooma saattoi saada k?siins?, sek? Punaisen meren kalat ett? valkeat peltopyyt Borysteneen rannoilta. Ei h?n hurjastellut nautinnoissaan kuten sotamies, vaan h?n valikoi kuten patricion sopii. H?n rakasti kauneutta ja kykeni ehk? her?tt?m??n muissakin rakkautta kauneuteen. Korinton rannoilta tuodut kuvapatsaat, Attikan epilychniot, etruskilaiset tai sumuisesta Sericumista kuljetetut vaasit, roomalaiset mosaikit, Eufratin takaiset matot, hyv?nhajuiset Arapian yrtit -- kaikki n?m? pikkuasiat, jotka ovat omiaan t?ytt?m??n patricion el?m?n tyhjyytt?, olivat h?nelle rakkaat. Taiteen tuntijana ja harrastajana h?n niist? juttelikin hampaattomien ukkojen kanssa, jotka aterialle k?ydess??n koristivat kaljut p??ns? ruususeppelill? ja juhlien j?lkeen pureskelivat heliotropin kukkia, saadakseen henkens? hyv?nhajuiseksi. H?n ihaili Ciceron lausetapaa ja Homeron ja Ovidiuksen runoja. Atenalaisen puhujan kasvattamana h?n puhui sujuvasti kreikkaa, muisti ulkoa kokonaisia osastoja Iliadista ja osasi juhlissa laulaa Anakreonin lauluja kunnes juopui tai k?vi aivan k?he?ksi. Opettajansa ja muiden puhujien kautta h?n oli saanut filosofiasta sen verran k?sityst?, ett? tiesi jotakin Hellaassa ja kolonioissa kohonneiden henkisten rakennusten kokoonpanosta: tiesi h?n senkin, ett? ne kaikki nyt olivat raunioina. H?n tunsi persoonallisesti paljon stoikkoja ja he olivat kaikki h?nelle vastenmieliset; oikeastaan h?n pitikin heit? valtiollisena puolueena ja sit?paitsi j?r?in?, jotka vastustivat iloista el?m??. Skeptikot istuivat usein h?nen p?yd?ss??n, kehittiv?t eri ruokalajien v?lill? kokonaisia j?rjestelmi? ja julistivat viinimaljojen ??ress?, ett? hekuma on paljasta turhuutta, ett? totuutta on mahdoton saavuttaa ja ett? viisaan miehen ainoana p??m??r?n? voi olla kuollut lepo.

Kaikki t?m? soi h?nen korvissaan, mutta ei ulottunut sen syvemm?lle. H?n ei tunnustanut mit??n periaatteita l?ytyv?n eik? huolinut periaatteista. Caton persoonaan oli h?nen mielest??n yhdistynyt suuri nero ja suuri typeryys. El?m? oli h?nest? meri, jolla tuulet puhaltavat kunne tahtovat -- siihen vaan vaaditaan taitoa ett? osaa asettaa purjeet niin, ett? ne viev?t alusta eteenp?in. Sit?paitsi h?n piti arvossa leveit? hartioita, juuri sellaisia jommoiset h?nen hartiansa olivat, tervett? vatsaa, jommoinen h?nell? oli ja kaunista roomalaista p??t? ynn? kotkannen?? ja v?kevi? leukoja, jommoiset h?nell? niinik??n oli. H?n oli vakuutettu siit?, ett? niill? kutakuinkin pit?isi p??st? el?m?n l?pi.

H?n ei kuulunut skeptikkojen kouluun, mutta pohjaltaan h?n kyll? oli skeptikko. Samalla h?n my?skin oli hedonikko, vaikka h?n tiesikin, ettei nautinto ole onnea. Epikuron todellista oppia ei h?n tuntenut. Sent?hden h?n piti itse??n epikurolaisena. Filosofia oli h?nen silmiss??n jonkillaista henkist? urheiluharjoitusta, aivan yht? hyv?? kuin se mit? miekkailijat opettivat. Kun h?n kyll?styi keskusteluun, l?ksi h?n sirkukseen katsomaan verta.

Jumaliin ei h?n uskonut enemp?? kuin hyveeseen eik? onneenkaan. H?n uskoi vaan ennustuksiin ja h?nell? oli omat ennakkoluulonsa. Sit?paitsi It?maitten salaper?iset uskonnot her?ttiv?t h?ness? uteliaisuutta. Orjilleen h?n oli hyv? herra, jollei hetkellinen ik?vystyminen johtanut h?nt? julmuuteen. H?n p??tteli, ett? el?m? on suuri viiniruukku, joka k?y sit? pime?mm?ksi jota paremmalla viinill? sen t?ytt??. H?n puolestaan koetti tietysti t?ytt?? omansa mit? parhaimmalla. H?n ei rakastanut ket??n, mutta h?n piti monesta asiasta, muun muassa omasta jalomuotoisesta p??st??n, kotkannen?st??n ja -- kauniista, patricion jalastaan.

Mellastusaikansa ensi vuosina h?nt? huvitti h?mm?stytt?? Roomaa. Muutaman kerran h?n siin? onnistuikin. My?hemmin h?n kyll?styi siihenkin.

Vihdoin h?nen varansa loppuivat. Velkamiehet m?iv?t maatilan ja Cinnalle j?i suuri v?symys, ik??nkuin h?n olisi p??tt?nyt raskaan p?iv?ty?n, kyll?stymys ja lis?ksi jonkillainen syv? levottomuus. T?m? viimemainittu tuli h?nelle aivan odottamatta. H?n oli nauttinut rikkautta, nauttinut rakkautta sellaisena jommoiseksi sit? siihen maailman aikaan ymm?rrettiin, nauttinut ylellisyytt?, nauttinut sodan kunniaa, nauttinut vaarojen vieh?tyst?; h?n saattoi sanoa mitanneensa ihmisajatuksen ??ret, h?n oli ottanut vastaan vaikutuksia runoudesta ja taiteesta. H?n saattoi siis p??tell? ottaneensa kaikki mit? el?m?ll? oli antamista. Siit? huolimatta h?nt? kuitenkin vaivasi tunne, ett? h?n oli j??nyt vaille jotakin -- viel?p? jotakin eritt?in t?rke??. Ei h?n kuitenkaan tiet?nyt mit? se oli ja h?n vaivasi turhaan p??t??n sit? ajattelemalla. Oli h?n monta kertaa koettanut varistaa p??lt??n n?m? ajatukset ja t?m?n levottomuuden, h?n oli koettanut vakuuttaa itselleen, ettei el?m?ss? ole eik? voi olla enemp??, mutta siit? ei h?nen levottomuutensa ensink??n v?hentynyt, vaan p?invastoin yltyi yltymist??n, kunnes h?nest? lopulta tuntui silt?, ettei h?n en??n ole levoton yksin itsest??n, vaan koko Rooman kohtalosta. H?n sek? kadehti ett? halveksi skeptikkoja, he kun saattoivat v?itt?? tyhjyyden olevan t?ytett?viss? olemattomuudella. H?ness? oli t?t? nyky? ik??nkuin kaksi ihmist?, joista toinen ihmetteli omaa rauhattomuuttaan ja toinen vaistomaisesti tunnusti sen aivan oikeutetuksi.

Heti omaisuutensa h?vitetty??n l?hetettiin Cinna mahtavien sukulaisten suosituksesta Aleksandriaan -- oikeastaan siin? tarkoituksessa, ett? h?n rikkaassa maassa hankkisi uuden omaisuuden. Levottomuus astui Brindisiumissa h?nen kanssaan laivaan ja seurasi h?nt? meren poikki. Aleksandriassa arveli Cinna virkateht?vien, uusien ihmisten, toisen maailman ja uusien vaikutusten karkoittavan pois kiusallisen toverin. Mutta h?n erehtyi. Kului kuukausi, kului toinen -- ja aivan kuten Demeterin siemen Italiasta tuotuna viel? vimmatummin versoi Deltan lihavassa maassa, niin muuttui h?nenkin levottomuutensa nyt tuuheasta pensaasta upeaksi seederiksi, jonka varjo pimitt?mist??n pimitti Cinnan sielua.

Alussa koetti Cinna el?? samallaista el?m?? kuin ennen Roomassa. Aleksandria oli komea kaupunki, t?ynn? vaaleatukkaisia, hele?ihoisia kreikattaria, joitten kasvot Egyptin aurinko teki kellert?v?n l?pikuultaviksi. Heid?n syliss??n h?n etsi rauhaa.

Mutta kun t?m?kin keino osottautui tehottomaksi, rupesi h?n ajattelemaan itsemurhaa. Monet h?nen tovereistaan olivat sill? tavalla vapautuneet el?m?n huolista, jopa paljon v?h?p?t?isempien syitten takia kuin Cinna: heid?n oli ik?v?, el?m? oli k?ynyt tyhj?ksi eik? heid?n tehnyt mieli el?? kauvemmin. Kun orja vaan asetti miekan hyv??n asentoon ja piteli sit? lujasti, teki lyhyt hetki lopun kaikesta. Cinna k?vi kiinni t?h?n ajatukseen, mutta juuri kun h?n oli ryhtym?isill??n tuumasta toimeen, pid?tti h?nt? kummallinen uni. H?nest? tuntui silt? kuin h?nt? olisi kuljetettu joen poikki ja kuin h?n ?kki? olisi n?hnyt vastaisella rannalla levottomuutensa tulevan surkean orjan muodossa. Olento kumarsi h?nelle ja lausui: "Riensin t?nne ottamaan sinua vastaan!" Cinna pel?styi ensi kerran el?iss??n, sill? h?n ymm?rsi, ett? he yhdess? olivat kulkevat haudan taakse, koskei h?n ilman levottomuutta voinut ajatellakaan sit? olotilaa.

Merkillisin kaikista Aleksandrian oppineista oli jalosukuinen Timon Atenalainen, mahtava mies ja Rooman kansalainen. H?n oli jo useita vuosia asunut Aleksandriassa, jonne h?n oli tullut syventy?kseen egyptil?isen opin salaisuuksiin. Kerrottiin, ettei kirjastossa ollut ainoaakaan pergamenttia tai papyrusta, jota ei h?n olisi lukenut ja sanottiin, ett? h?n omisti koko inhimillisen viisauden. Sit?paitsi h?n oli lempe? ja ymm?rt?v?inen mies. Saivartelevien ja kuiva-aivoisten viisaitten joukosta eroitti Cinna h?net heti paikalla ja pian syntyi heid?n v?lilleen tuttavuus, joka jonkun ajan per?st? kehittyi likeiseksi yst?vyydeksi. Nuoren roomalaisen t?ytyi ihmetell? miten taitava vanhus oli dialektikassa, ja kuinka kaunopuheisesti ja vakuuttavasti h?n puhui niist? korkeista asioista, jotka koskevat ihmisen ja maailman tarkoitusta. Erityisesti h?nt? h?mm?stytti, ett? vanhuksen puheesta aina henki jonkillainen surumielisyys. My?hemmin, kun he olivat p??sseet likemm? toisiaan, valtasi Cinnan monasti halu kysy? vanhalta tiet?j?lt? syyt? t?h?n surumielisyyteen ja samalla avata h?nelle oma syd?mens?. Lopulta h?n sen tekikin.

Er??n? iltana, kun meluiset keskustelut sielun vaelluksesta olivat p??ttyneet ja he olivat j??neet kahden parvekkeelle, josta oli n?k?ala merelle, tarttui Cinna Timonin k?teen, tunnusti sielunsa suurimman tuskan ja mink?t?hden h?n oli koettanut liket? Serapeumin oppineita ja filosofeja.

-- Sen min? ainakin olen voittanut, virkkoi h?n lopuksi, -- ett? olen tutustunut sinuun, Timon. Ja nyt min? tied?n, ett? jollet sin? voi selvitt?? el?m?ni ongelmoja, niin ei kukaan sit? voi.

Jonkun aikaa katseli Timon meren tyynt? pintaa, johon uusikuu kuvastui, sitte h?n virkkoi:

-- Oletko, Cinna, n?hnyt lintuparvia, jotka kylm?st?, pime?st? pohjoisesta lent?v?t t?nne? Tied?tk? mit? ne etsiv?t Egyptist??

-- Tied?n. L?mmint? ja valoa.

-- Ihmishenkikin etsii l?mmint?, nimitt?in rakkautta ja valoa, nimitt?in totuutta. Mutta linnut tiet?v?t mist? etsiv?t onneaan, henget lentelev?t teill? tiet?m?tt?mill?, eksyksiss?, surussa ja levottomuudessa.

-- Miksi, jalo Timon, ne eiv?t voi l?yt?? tiet??

-- Ennen uskottiin jumaliin, nyt on usko jumaliin palanut loppuun, kuten ?ljy lampusta. Sitte luultiin, ett? filosofiasta tulee hengelle totuuden aurinko -- nyt istuvat, kuten itse parhaiten tied?t, filosofian raunioilla sek? Roomassa ett? Atenan akatemiassa ja t??ll? skeptikot, jotka luulivat antavansa rauhaa, mutta sensijaan antoivatkin rauhattomuutta. Sill? jos ihminen luopuisi valosta ja l?mm?st?, j?isi h?nen sielunsa pimeyteen, joka on samaa kuin rauhattomuus. Niin me siis haparoimme pime?ss? ja etsimme ulosp??sy?...

-- Etk? sin?k??n ole sit? l?yt?nyt?

-- Olen etsinyt, mutta en ole l?yt?nyt. Sin? olet etsinyt sit? nautinnosta, min? mietinn?st? -- ja meit? molempia ymp?r?i samallainen sumu; tied? kuitenkin, ettet yksin k?rsi, vaan ett? sinussa k?rsii koko maailman henki. Joko siit? on kauvan kun lakkasit uskomasta jumaliin?

-- Viel?h?n niit? Roomassa kunnioitetaan julkisesti ja tuodaanhan sinne uusiakin jumalia Aasiasta ja Egyptist?, mutta ainoastaan vihanneskauppiaat, jotka aamuisin tulevat maalta kaupunkiin, palvelevat niit? vilpitt?m?ss? uskossa.

-- Ja ainoastaan heill? on rauha.

-- Kuten niill?kin, jotka t??ll? palvelevat kissoja ja sipulia.

-- Ja niill?, jotka ovat kuin kyll?iset elukat ja jotka eiv?t muuta tahdo kuin maata aterian p??lle.

-- Mutta ansaitseeko nyt t?m?n t?hden el???

-- Tied?mmek? me mit? kuolema tuo meille?

-- Mik? ero on oikeastaan sinun ja skeptikkojen v?lill??

-- Skeptikot tyytyv?t pimeyteen tai ainakin sanovat tyytyv?ns?, mutta min? k?rsin pime?ss?.

-- Etk? n?e pelastusta?

Timon vaikeni hetkisen, sitte h?n lausui hitaasti ja ik??nkuin haikaillen:

-- Odotan sit?.

-- Mist??

-- En tied?.

H?nen p??ns? vaipui k?sien varaan ja ik??nkuin ymp?rill? vallitsevan ??nett?myyden vaikutuksesta hiljensi h?nkin ??nt??n:

-- Se on kummallista, mutta v?list? tuntuu minusta silt?, ett? jollei maailmassa olisi muuta kuin mit? me tied?mme ja jollemme voisi tulla muuksi kuin mit? me olemme, niin ei meiss? olisi rauhattomuutta... Kun min? olen sairas, syntyy minussa terveyden toivo... Usko Olympoon ja filosofiaan on kuollut, mutta terveyten? saattaa olla joku uusi totuus, jota en tunne.

Kumma kyll? tuotti t?m? keskustelu Cinnalle suurta lohtua. Olihan h?n kuullut, ettei h?n yksin??n ollut sairas, vaan ett? koko maailma sairasti. H?nest? tuntui silt? kuin h?nen hartioiltaan olisi nostettu ??ret?n paino ja laskettu se tuhansille hartioille.

Siit? asti k?vi Cinnan ja vanhan kreikkalaisen yst?vyys viel?kin likeisemm?ksi. He k?viv?t usein tervehtim?ss? toisiaan ja jakoivat sek? huolensa ett? leip?ns? ja juhlansa. Muuten Cinna kokemuksistaan ja kyll?styksest??n huolimatta oli siksi nuori, ett? el?m?ss? viel? t?ytyi l?yty? h?nelle tuntematontakin vieh?tyst?. Sellaiseksi vieh?tykseksi tuli h?nelle varsinkin Timonin ainoa tyt?r, Antea.

Antean maine oli Aleksandriassa yht? suuri kuin h?nen is?ns? maine. H?nt? ylistiv?t uljaat roomalaiset, jotka oleskelivat Timonin talossa, ylistiv?t kreikkalaiset, ylistiv?t Serapeumin filosofit, ylisti kansa. Timon ei sulkenut h?nt? gynaeceumiin, kuten muut naiset suljettiin, vaan h?n koetti valaa h?neen kaikki mit? itse tiesi. Tyt?n tultua t?ysikasvaneeksi luki h?n h?nen kanssaan sek? kreikkalaisia ett? roomalaisia, jopa heprealaisiakin kirjoja, sill? Antealla oli hyv? muisti ja h?n oli kasvanut kielirikkaassa Aleksandriassa, joten h?n oli oppinut sujuvasti puhumaan kaikkia n?it? kieli?. Tytt? oli is?ns? henkinen toveri, h?n otti monasti osaa keskusteluihin, joita kestien aikana pidettiin Timonin talossa ja usein, kun puhe liikkui vaikeissa sokkeloissa, osasi h?n Ariadnena selviyty? niist?, jopa johdattaa muita mukanaan. Is? ihaili ja kunnioitti h?nt?. Lis?ksi h?nt? ymp?r?i salaper?isyyden, melkeinp? pyhyyden taika. Sill? h?n n?ki profeetallisia unia ja asioita, joita ei tavallisen kuolevaisen silm? n?e. Vanha tiet?j? rakasti h?nt? kuin omaa sieluaan, ehk? viel? enemm?n senkin t?hden, ett? h?n pelk?si kadottavansa h?net. Tytt? oli nimitt?in usein kertonut unessa n?kev?ns? joitakin h?nelle vihamielisi? olentoja sek? jonkun ihmeellisen valon, josta ei h?n tiet?nyt ennustiko se el?m?? vaiko kuolemaa.

H?nt? ymp?r?i ainainen rakkaus. Egyptil?iset, jotka k?viv?t Timonin talossa, kutsuivat h?nt? lotus-kukaksi, ehk? sent?hden ett? t?t? kukkaa Niilin rannoilla kunnioitetaan jumalallisena olentona, tai ehk?p? siksi, ett? se, joka h?net kerran n?ki, saattoi unohtaa koko maailman.

H?n oli nimitt?in yht? kaunis kuin h?n oli viisas. Egyptin aurinko ei ollut tummentanut h?nen kasvojaan, niit? saattoi verrata helmenkarvaiseen n?kinkeng?nkuoreen, jonka l?pi kuultaa aamuruskon punertava hohde. H?nen silmiss??n oli Niilin sini ja h?nen katseensa n?ytti tulevan kaukaa, tuntemattomilta tienoilta, niinkuin t?m?n salaper?isen virran vesi. Kun Cinna ensi kerran n?hty??n h?net ja kuultuaan h?nen ??nens?, palasi kotiin, valtasi h?net halu pystytt?? atriumiinsa alttari ja uhrata valkeita kyyhkysi? h?nen kunniakseen. H?n oli el?iss??n kohdannut tuhansia naisia, sek? kaukaisen pohjolan valkokulmaisia tytt?j?, joitten hiukset ovat kypsyneen viljan karvaiset, ett? numidiattaria, mustia kuin laava -- mutta ei h?n ikin? ollut kohdannut t?llaista ruumista eik? t?llaista sielua. Ja jota useammin h?n h?net n?ki, jota paremmin h?n h?neen tutustui, jota useammin h?n sai kuunnella h?nen puhettaan, sit? enemm?n h?nen h?mm?styksens? yltyi. V?list? h?n, joka ei uskonut jumaliin, sai p??h?ns?, ettei Antea voi olla Timonin tyt?r, vaan joku jumalatar, siis ainoastaan puoleksi nainen ja puoleksi kuolematon.

Ja pian h?n rupesi rakastamaan tytt?? aavistamattomalla, ??rett?m?ll? ja vastustamattomalla rakkaudella, joka erosi kaikista h?nen t?h?nastisista tunteistaan yht? suuresti kuin Antea erosi kaikista muista naisista. H?n halasi omistaa h?nt? vaan voidakseen h?nt? palvella. H?n oli valmis vuodattamaan verens? saadakseen h?net omakseen. H?n tunsi, ett? h?n mieluummin on kerj?l?isen? h?nen kanssaan kuin keisarina ilman h?nt?. Kuten meren py?rre vastustamattomalla voimalla riist?? mukaansa kaikki mit? sen piiriss? on, niin riisti Cinnan rakkaus valtoihinsa h?nen sielunsa, syd?mens?, ajatuksensa, h?nen p?iv?ns?, y?ns? ja kaikki mist? el?m? on kokoonpantu.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet