Read Ebook: Harper's Round Table August 6 1895 by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 573 lines and 27987 words, and 12 pages

"Ain't it grewh!" Harry clicked off after the boys had been practising a few days, meaning to say "Ain't it great!"

"Biggryf thirg out," Tom ticked in reply, imagining that he had said "Biggest thing out."

But they soon did better than that, and in the course of a week or two they were talking over the wire almost as glibly as though they were in the same room. Their mothers and sisters were delighted with it, for Mrs. Dailey found that without the trouble of going out she could ask Mrs. Barker just how much flour to put in those new ginger-snaps, and the girls made frequent appointments to walk down town together--all by telegraph.

"Give us a wide berth!" Tom exclaimed. "Well, I guess they will! They wouldn't have any chance at all. Father always keeps a revolver in his room, and I have my baseball bat. Now mind, fellows, if we hear a burglar at night, we send an alarm first thing, and the minute we get an alarm we call our fathers. I guess a burglar would soon wish he was somewhere else."

"I have a baseball bat all ready at the head of the bed too," said Harry. "Do you suppose it would kill a man to hit him over the head with it, Tom? I shouldn't like to kill a man, not even a burglar. I guess I'd give him a rap over the shoulders. But I'm afraid father would fire some bullets into him before I had a chance."

"I almost wish we'd have a chance," Joe put in. "But, of course, there won't be any burglars around, now that we're all ready for them."

"Oh, pshaw!" the younger burglar exclaimed, as his eye fell upon the paragraph about the boys' telegraph line--only he used language better suited to a burglar sitting in a saloon; "those fellows have put up a burglar alarm."

"What, at the three houses!" the other exclaimed. "Let me see;" and he snatched the paper rudely from the younger man's hand. "Oh, my, my, my!" he went on, after he had read the paragraph; "that's the neatest thing I ever saw in my life." And he leaned back in his chair, and chuckled as merrily as if he had been an honest man.

"I don't see anything to laugh about," said the younger. "We've spent over a week getting the lay of the land out there, and now all that labor is lost. We'll have to try somewhere else."

"Will we?" said the older man, chuckling again. "You only think so because you're young at the business. Jest leave this thing to me, my child. I know'd we'd have an easy job out there, but I didn't think they'd take so much trouble to make it easier for us."

The rest of their talk was in too low a tone to be overheard; but about one o'clock the next morning Tom Dailey and Harry Barker were both aroused at the same moment by the furious clicking of their sounders. "Td," "Hb," the instruments were calling, and in a second or two both boys were sending back the answering,

"Ay, ay! Ay, ay!"

"Help! Burglars! Jb," both sounders said at once. The message was repeated, and then all was still. Evidently Joe Bailey had left the key and taken up his baseball bat.

It was quick work for Tom and Harry to arouse their fathers and tell them that there were burglars over at Baileys'. Hasty toilets were made, and the four sallied out, father and son from each house.

"Isn't it lucky we put up that burglar alarm!" Tom whispered to his father as they hastened across the avenue. "Now you see what a lot of use it is. We'll have those burglars just as sure as they're born. You and I can watch one side of the house, while Harry and his father watch the other, and there's no possible way for them tos? ominaisuutta, jota h?nell? ei ollutkaan, niin en voi k?sitt??, miten teid?n majesteettinne voi tiet?? paremmin kuin min?, ett? h?nell? oli vastaava pahe?"

"T?m? on aivan toinen asia", sanoi kuningatar synkistyen. "Ehk? puhelemme t?st? jonakin toisena p?iv?n?. Mutta sit? odottaessamme palatkaamme mieheen, oppineeseen mieheen, kehittyneeseen mieheen, t?ydelliseen olentoon, joka on edess?ni."

"Palatkaamme vain, madame", vastasi Gilbert tyynesti, "ja ilmoittakaa, miss? tarkoituksessa teid?n majesteettinne on kutsuttanut h?net luokseen?"

"Pyritte kuninkaan l??k?riksi", sanoi kuningatar. "Ymm?rr?tteh?n, ett? puolisoni terveys on minulle siksi rakas, jotta en voi uskoa sit? kenenk??n muun kuin t?ydellisesti tuntemani henkil?n huostaan."

"Olen tarjoutunut, madame", sanoi Gilbert, "ja olen saanut toimen, ilman ett? teid?n majesteettinne mill??n tavalla voi p??st? selville kykenem?tt?myydest?ni tai lahjoistani. Olen etup??ss? valtiollinen l??k?ri, madame, ja minua on suositellut parooni Necker. Mutta jos kuningas joskus tarvitsee minun tiedett?ni, silloin olen h?nelle hyv? ruumiin l??k?ri, sen mukaan kuin ihmisen tieto voi auttaa luojan luomaa olentoa. Kuninkaalle, madame, olen paitsi hyv? neuvonantaja ja l??k?ri, ennen kaikkea muuta hyv? yst?v?."

"Hyv? yst?v?!" huudahti kuningatar uudelleen ilmaisten halveksumistaan. "Te! Kuninkaan yst?v?!"

"Juuri niin", vastasi Gilbert tyynesti, "miksi en olisi, madame?"

"Niin, tietystikin salaisten voimienne, salatieteenne avulla", mutisi h?n. "Kukapa tiet??, ehk? saamme n?hd? Jacquerie-kapinan ja Mailleton-kapinan, palaamme ehk? keski-aikaan! Te otatte taas k?yt?nt??n taikajuomat ja loihdut. Te hallitsette Ranskaa loihtujen avulla, teist? tulee toinen Faust tai Nicolas Flamel."

"Sellaista kunnianhimoa minulla ei ole, madame!"

"Olisipa teill? sellainen valta! Kuinka monta Armidan puiston hirvi?t? julmempaa petoa, Kerberostakin pelottavampaa, vaivuttaisittekaan uneen helvettiimme ovella."

T?ll? kertaa Gilbert punastui vastoin tahtoaan.

T?m? tuotti Marie-Antoinettelle tavattoman suurta iloa. H?n tunsi t?ll? kertaa iskem?ns? iskun osuneen ja haavoittaneen syv?lle.

"Sill? teh?n vaivutatte uneen", jatkoi kuningatar. "Te, joka olette tutkinut kaikkialla ja kaikkea, olette varmaankin tutkinut magneettista tiedett? aikakautemme uneenvaivuttajien johdolla, niiden johdolla, jotka k?ytt?v?t unta petokseen ja toisten unesta lukevat heid?n salaisuutensa!"

"Olen todellakin, madame, harjoittanut usein ja kauan opintoja kuuluisan Cagliostron johdolla."

"Siis saman, joka itse harjoitti ja opetti oppilaansakin k?ytt?m??n tuota ?sken mainitsemaani siveellist? varkautta. H?nh?n tuon magneettisen unen avulla, jota min? sanon halpamaisen rikolliseksi, riisti valtaansa toisten sielun ja toisten ruumiin."

Gilbert k?sitti nytkin sanojen tarkoituksen, ja t?ll? kertaa h?n punastumisen sijasta kalpeni. T?m?n n?hdess??n kuningatar vapisi ilosta syd?mens? pohjia my?ten.

"Nyt olen min? haavoittanut sinuakin, konna", mutisi h?n itsekseen, "ja min? n?en veren vuotavan."

Mutta syvimm?tk??n mielenliikutukset eiv?t pitk?? aikaa n?kyneet Gilbertin kasvoilla. H?n l?hestyi siis kuningatarta, joka voitostaan iloissaan katsoi h?neen varomattomasti, ja sanoi:

Ja nyt vuorostaan l?hestyen kuningatarta katsoi Gilbert h?neen samalla tahdon voimalla, jonka edess? hermostunut Andr?e oli sortunut.

Kuningatar tunsi v?ristyksen kulkevan suonissaan t?m?n miehen l?hestyess?.

"Kirottuja olkoot miehet, jotka k?ytt?v?t joitakin salaisia synkki? keinoja tuhotakseen toisten sielut tai ruumiit", huusi h?n... "Kirottu olkoon Cagliostro!..."

"Madame", sanoi Gilbert ter?v?sti, "?lk?? tuomitko noin ankarasti ihmisolentojen tekemi? hairahduksia."

"Monsieur!"

"Jokainen luotu olento saattaa erehty?, madame, jokainen olento vahingoittaa toista olentoa, ja ellei olisi yksil?llist? itsekkyytt?, joka takaa yleisen turvallisuuden, niin olisi maailma vain ??ret?n taistelutanner. Ne ovat parhaimmat, jotka ovat hyvi?, siin? kaikki. Toiset sanovat teille: Ne ovat parhaimmat, jotka ovat v?himm?n pahoja. Suvaitsevaisuuden pit?? tulla sit? suuremmaksi, jota korkeammalla tuomari on. Istuessanne korkealla valtaistuimellanne on teill? v?hemm?n kuin kell??n muulla oikeuksia ankaruuteen tuomitessanne toisten tekoja. Maallisella valtaistuimella olkaa korkein suvaitsevaisuus, aivan samoin kuin Jumala taivaallisella valtaistuimellaan on korkein armo."

"Monsieur", sanoi kuningatar, "min? katselen toisin silmin kuin te oikeuksiani ja varsinkin velvollisuuksiani: olen valtaistuimella rangaistakseni ja palkitakseni."

"Sit? en usko, madame. Minun mielest?ni olette valtaistuimella naisena ja kuningattarena sovittamassa ja anteeksiantamassa."

"Ette kai aikone saarnata minulle moraalia."

"Olette oikeassa, madame, mutta min?h?n vain vastaan teid?n majesteetillenne. Mit? esimerkiksi tulee tuohon Cagliostroon, josta ?sken puhuitte ja jonka taitoa halveksitte, niin muistan, ja t?m? muisto on aikaisempi kuin teid?n muistonne Trianonista, -- muistan, ett? Taverneyn linnan puistossa h?nell? oli tilaisuus antaa n?yte taidostaan Ranskan valtakunnan dauphinelle. En tied?, mink?lainen se oli, madame, mutta dauphinen tulisi muistaa se, sill? n?yte teki h?neen niin syv?n vaikutuksen, ett? h?n py?rtyi."

Gilbert iski nyt vuorostaan. H?n iski kyll? umpim?hk??n, mutta h?n osui sattumalta oikeaan ja niin syv?lle, ett? kuningatar tuli kalmankalpeaksi.

"Niin kyll?", sanoi h?n k?he?ll? ??nell?, "h?n n?ytti minulle todellakin unessa hirvitt?v?n koneen, mutta t?h?n asti en tied?, onko sellaista konetta todellisuudessa olemassa."

"En tied?, mit? h?n teille n?ytti, madame", jatkoi Gilbert tyytyv?isen? vaikutukseen, jonka h?n oli saanut aikaan, "mutta sen tied?n, ettei h?nelt? voida kielt?? oppineen miehen nime?, koska h?nell? on vertaisiinsa sellainen vaikutusvalta."

"Vertaisiinsa..." mutisi kuningatar ylenkatseellisesti.

"Mahdollisesti erehdyn", jatkoi Gilbert, "mutta siin? tapauksessa on h?nen vaikutuksensa viel?kin suurempi, koska h?n taivuttaa tasalleen pelon ikeen alaisina maan piirin kuninkaitten ja prinssien p??t."

"Kirotut! Kirotut! huudan kerran viel?, olkoot ne, jotka k?ytt?v?t v??rin heikkoutta tai herkk?uskoisuutta."

"Kirotut siis ne, jotka k?ytt?v?t tiedett??n?"

"Kaikki se on vain harhaa, valhetta, raukkamaisuutta!"

"Mit? t?ll? tarkoitatte?" kysyi Gilbert tyynesti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet