Read Ebook: Οθέλλος Σαικσπείρου Τραγωδίαι Μέρος Β' by Shakespeare William Vikelas Demetrios Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 228 lines and 10548 words, and 5 pages

Sano siis minulle armonkerj?l?isellesi, oi Jumala, sano minulle s??litt?v?lle Sin? s??liv?inen, oliko jo varhaisimman lapsuuteni edell? k?ynyt joku loppuun kulunut ik?kausi, vai ainoastaanko se aika, mink? vietin ?itini kohdussa?

Mit? olin min?, ennenkun ?itini kohdussakaan sikisin, minun sulouteni, minun Jumalani? Olinko miss??n tai mit??n? Ei ole minulla ket??n, joka minulle voisi noista asioista ilmoittaa; ei is?ni eik? ?itini sit? voi, ei liioin muiden kokeet, eik? oma muistini.

Vai nauratko Sin? minulle, kun tuollaisia kyselen? Ja k?sketk? vaan minua sen nojalla, mit? Sinusta tied?n, Sinua kiitt?m??n ja ylist?m??n?

Min? ylist?n Sinua, Herra taivaan ja maan, ja kiit?n Sinua syntymisest?ni ja lapsuudestani, jota en en?? muista. Sill? suothan noissa asioissa meid?n tehd? muista johtop??t?ksi? itseemme n?hden ja luottaa vaimojenkin uskottavuuteen.

Min? olin siis jo silloin olemassa ja minussa oli eloa ja min? etsin kohta imemisen heitetty?ni merkkej? tehd?kseni niill? tunteitani muille tiett?v?ksi. Mist? olisi t?m? t?llainen el?v? olento, ell'ei Sinusta, Herra? Vai tulleeko milloinkaan sit? taituria, joka osaa itsens? tehd??

Tahi miss? juoksee l?hteensuoni, josta oleminen ja el?minen vuotaisi meihin, jos et Sin?, Herra, olisi tehnyt meit?, Sin? jolle oleminen ja el?minen on samaa, koskapa Sin? olet samalla korkeinta olemista ja korkeinta el?m??. Sill? Sin?, olet kaikkein korkein, etk? muutu; eik? kulu Sinussa t?n?inen p?iv?, vaikka toiselta puolen kuluukin, koska nuo ajanjaksotkin kaikki ovat Sinussa. Eiv?th?n ne n?et, voisi vaihtuakaan, joll'et Sin? niit? koossa pit?isi. Ja koska Sinun vuotesi eiv?t lopu , ovat Sinun vuotesi ainaista "t?t? p?iv??". Ja kuinka monta meid?n ja meid?n esi-isiemme p?iv?? onkaan sivuuttanut Sinun "t?t? p?iv??si" ja saaneet siit? muotonsa ja laatunsa? Ja yh? toiset tulevat sit? sivuuttamaan ja saamaan siit? muotonsa ja laatunsa.

Mutta Sin? olet juuri se sama; ja kaikki hiomiset ja tulevaiset, ja kaikki eiliset ja entiset Sin? t?n??n olet tekev? ja olet tehnyt.

Mit? min? siit?, jos ken ei t?t? ymm?rr??! Riemuitkoon h?nkin, joka sanoo: "mit? t?m? on?" Niin, riemuitkoon niinkin ollen! Suokoon h?n mieluummin sen, ett? h?n k?sitt?m?tt?ns? k?sitt?? Sinut, kuin ett? h?n hyv?ll? k?sityksell??n ei k?sit?kk??n Sinua.

Varhaisimmasta lapsuudesta l?hdetty?ni tulin min? poikaik??n tahi oikeammin sanoen poikaik? tuli minuun ja liittyi jatkoksi varhaisimpaan lapsuuteeni. Ei silti ole tuokaan ik?kausi olemattomiin h?vinnyt -- mihin se olisi voinut h?vit?? Ja kuitenkaan ei se en?? ollut entisell??n.

En ollut en?? rintalapsi, joka vain sopertaa; olin puhetaitoinen poika. T?m?n min? viel? hyvin muistan, ja miten olen oppinut puhumaan, sen olen my?s j?lkeenp?in huomannut.

Vanhemmat ihmiset eiv?t sit? minulle opettaneet sanellen jonkun m??r?tyn oppisuunnitelman mukaan sanoja kuten v?h?n my?hemmin kirjaimia, vaan min? koetin heille huokauksilla, vaihtelevilla ??nill? ja monenmoisilla j?senten liikkeill? ilmaista syd?meni toiveita, ett? he ne t?ytt?isiv?t.

Kun en voinutkaan kaikkea ilmaista, mit? tahdoin, enk? kaikille kuin tahdoin, niin min? ensinn? s?ilytin sanojen sointuja muistissani ymm?rrykseni avulla, jonka Sin? olet minulle antanut, minun Jumalani. Ja kun he sitten nimittiv?t jotain esinett? ja samalla sinnep?in tekiv?t k?denliikkeit?, niin min? katsoin ja huomasin, ett? he tuolla ??nt?misell??n nimittiv?t juuri tuota osoittamaansa esinett?.

Siten v?hitellen havaitsin sanoista, jotka erilaisissa lauseissa aina samoissa paikoissaan esiintyiv?t, ja joita usein kuulin, mink? esineen merkkej? ne mikin olivat, ja julistin n?iden merkkien kautta toivomuksiani niinpian kun sain kieleni niihin tottumaan. Ja niin p??sin min? niiden kanssa, joiden piiriss? oleskelin, ajatuksia ja mielipiteit? vaihtamaan ja astuin syvemm?lle ihmisel?m?n myrskyiseen seuraan, ollen riippuvainen vanhempieni vallasta ja vanhempien ihmisten tahdosta.

Herra, minun Jumalani! Mit? kurjuutta olenkaan siell? kokenut ja mit? pilkkaa! Minulle, n?et, kun poikana ollessani oikean el?m?n esikuvaksi asetettiin kuuliaisuus niit? kohtaan, jotka muistuttavat, ett? pit?? t?ss? ajassa hy?ty? ja kunnostautua puhujataidossa, joka tavoittelee ihmiskunniaa ja petollisia rikkauksia! Sitten minut pantiin kouluun oppiakseni kirjallisuutta, jonka hy?ty? min? kurja en ymm?rt?nyt. Ja kuitenkin min? sain selk??ni, jos olin hidas oppimaan! T?t? tapaa, n?et, vanhemmat ihmiset kiittiv?t; ja useat t?t? el?m?? ennen meit? el?neet ovat edell?mme valmistaneet n?it? tuskallisia teit?, joita me pakotettiin kuljeskelemaan moninkertaiseksi vaivaksi ja tuskaksi meille Aadamin langenneille lapsille.

Mutta Herra, me l?ysimme my?s rukoilevia ihmisi?. Heilt? opimme me ymm?rt?m??n, -- sen verran kuin ihminen voi -- ett? Sin? olet joku suuri henki, joka olematta aistimillamme havaittavissa kuulet ja autat meit?.

Jo poikana aloin min? avuksihuutaa Sinua, minun apuni ja minun pakopaikkani; rukoillakseni Sinua katkaisin min? kieleni siteet; ja min? pienokainen suurella innolla rukoilin, ett'en koulussa saisi selk??ni. Kun et Sin? pyynt??ni noudattanut -- onneksi kyll? minulle -- niin vanhemmat ihmiset jopa omat vanhempani, jotka varmaankaan eiv?t suoneet minulle mit?k??n onnettomuutta, nauroivat selk?saunoilleni, jotka kuitenkin olivat silloinen suuri ja raskas onnettomuuteni. Onko ket??n, Herra, niin jalomielist?, niin suurenmoisella rakkaudella Sinuun kiintynytt?? Onko, sanon min?, ket??n -- sill? jonkunlainen typeryyskin saa tekem??n sellaista -- niin hurskaasti Sinuun kiintynytt?, niin jalomielist?, ett? h?n kidutuspukkeja, kidutuskynsi? ja muita t?m?n tapaisia kidutuskoneita, joista pelastusta Sinulta suurella pelvolla rukoillaan yli koko maan piirin, niin v?h?np?t?isiksi arvaa ett? h?n nauraen pilkkaa niit?, jotka sellaisia kauheasti kammoksuvat, samoin kuin meid?n vanhempamme nauroivat meille, kun opettajat meit? poikia patukoilla pieksiv?t. Teen t?m?n vertailun, sill? emmep? me n?it? sen v?hemm?n pel?nneet kuin he noita, emmek? sen v?hemm?n rukoilleet n?ist? p??st?ksemme kuin hek??n noista.

Kuitenkin olemme me synti? tehneet, kun v?hemm?n kirjoitimme, v?hemm?n luimme, v?hemm?n luettua ajattelimme kuin meilt? vaadittiin. Sill? eip? puuttunut meilt? muistia, eik? ymm?rryst?, koska Sin?, Herra, olit n?it? meille tuohon ik??n n?hden kyllin suonut. Mutta leikkiminen ja vehkeileminen huvitti meit? ja siit? meit? rankaisivat ne, jotka itse juuri sellaista tekiv?t; vaan aikuisten vehkeilyj?h?n kutsutaankin asioimisiksi. Poikien vehkeilemist? taas, vaikka onkin samaa, rankaisevat aikuiset aivan s??lim?tt?.

Tokkopa kuitenkaan kenk??n ymm?rt?v?inen tuomari voisi hyv?ksy?, ett? minulle annettiin selk??n siit?, ett? poikana leikin pallolla, josta oli se haitta, ett? v?hemmin sukkelaan opin tieteit?, joilla sitten vanhempana pidin paljon pahempaa peli?. Tai oliko h?n, joka minulle selk??n antoi, yht??n sen parempi kuin min?, koskapa h?n tohtoritoverinsa voittamana jossain pahaisessa sanakiistassa joutui kateudesta ja vihasta pois suunniltaan paljon enemm?n kuin min? leikkitoverini voittaessa minut pallokiistassa.

Ja kuitenkin tein min? synti? Sinua vastaan, Herra Jumala, joka olet kaikkien luotujen kappalten luoja ja j?rjest?j?, joka et syntej? ole luonut, vaan ainoastaan panet niille m??r?n. Herra, minun Jumalani, min? tein synti? rikkoessani vanhempieni ja opettajieni m??r?yksi? vastaan. Sill? min? olisin voinut j?lkeenp?in hyvin k?ytt?? tieteit?, joita omaiseni tahtoivat, ett? min? oppisin hyv?ll? tai pahalla. En my?sk??n ollut tottelematon siit? syyst?, ett? tahdoin valita parempaa, vaan huvittelemisen halusta ja rakkaudesta kilpailuissa saataviin kunniakkaisiin voittoihin. Min? halusin sy?py? korvineni haaveellisiin satuihin, jotka saivat korvanikin himosta palamaan yh? tulisemmin. Silmist?ni, n?et, jo aikaa sitten hehkui yh? kiihke?mpi ja kiihke?mpi halu saada aikuisten n?ytelmi? ja huvituksia katsoa.

Ne, jotka t?mm?isi? toimeenpanevat, ovat etumaisina arvossa ja kunniassa, niin ett? melkein kaikki t?t? tointa toivoisivat pienokaisilleen. Ja kuitenkin he mielell??n sallivat pienokaisiaan ruoskittavan, jos n?m? sellaisten n?ytelmien t?hden laiminly?v?t opinnoitaan, joiden avulla heid?n pit?isi tulla kykeneviksi tuohon toimeen! Katso, Herra, tuota kaikkea laupiaasti, ja vapahda meid?t, jotka sinua avuksemme huudamme. Vapahda my?s ne, jotka eiv?t viel? Sinua avuksi huuda, jotta he Sinua avuksi huutaisivat ja vapautetuiksi tulisivat.

Jo poikana olin min? kuullut ijankaikkisesta el?m?st?, joka on meille luvattu sen kautta, ett? Herra meid?n Jumalamme alensi itsens? ja alas astui meid?n kopeiden luo. Ja minut merkittiin H?nen ristins? merkill? ja suolattiin H?nen suolallansa jo kohta tultuani ?itini kohdusta, joka niin lujasti toivoi Sinuun.

Sin? olet n?hnyt, Herra, kuinka min? viel? poikana ollessani ?killisist? vatsavaivoista sain kuumeen ja olin kuolemaisillani. Sin? olet n?hnyt, minun Jumalani, koska jo silloin olit minun suojelijani, mill? innolla ja uskalluksella pyysin Kristuksesi, minun Jumalani ja Herrani asettamaa kastetta hurskaalta ?idilt?ni ja meid?n kaikkien yhteiselt? ?idilt? seurakunnaltasi. S?ik?hdyksiss??n ruumiillinen ?itini, joka hurskassyd?misen? piti kalliimpana asiana sieluni autuuden, jo kiirehti vihkimist?ni pelastavaisten sakramenttien salaisuuksiin, tullakseni siten uskon kautta Kristukseen pestyksi synneist?ni. Mutta min? paraninkin pian, ja nyt siirrettiin puhdistukseni ik??nkuin olisi se tarpeellista ollut, ett? min? eteenkinp?in tahraantuisin synneill?, jos el?isin, koska, n?et, tuon puhdistuksen j?lkeen syyllisyys itsens? tahraamisesta synneill? olisi ollut suurempi ja vaarallisempi. Semmoinen usko oli minulla, semmoinen ?idill?ni ja koko huonev?ell?mme paitsi is?ll?ni, joka ei viel? uskonut Kristukseen. Mutta h?n ei kuitenkaan tehnyt hurskaan ?itini oikeutta minuun turhaksi, eik? tahtonut heikent?? uskoani Kristukseen.

?itini huolehti, ett? Sin?, minun Jumalani, olisit minulle enempi is?n? kuin h?n. Sin? autoitkin ?iti?ni voittamaan miehens?, jota h?n, vaikka olikin miest??n parempi, palveli, sill? t?ss?kin h?n palveli Sinua, joka sellaista k?sket.

Min? pyyd?n Sinua, minun Jumalani -- tahtoisin sen tiet?? jos soisit -- sanomaan, miss? aikomuksessa kasteeni siirrettiin. Oliko se minulle hyv?ksi, ett? ohjaksia h?llitettiin ja sain suuremman vapauden synnin tekoon? Vai eik? niit? h?llitetty? Kaikuuhan viel?kin kaikkialla korvissamme joka miehen suusta: "Anna h?nen olla, tehk??n h?n mit? tahtoo, sill? eih?n h?n viel? ole kastettu." Mutta emmeh?n, kun ruumiillinen terveys on kysymyksess?, sano: "Olkoon sill??n, saakoon h?n viel? enemm?n haavoja, sill? ei h?nt? viel? ole parannettu." Kuinka paljon parempi olisikaan minulle ollut, ett? kohta olisin tullut parannetuksi, ja ett? oman ja omaisteni huolenpidon kautta uudelleen pelastettu sieluni olisi tullut suojatuksi Sinun suojassasi, joka olit sen pelastanutkin! Tosin paljon parempi!

Vaan kuinka monet ja kuinka suuret kiusausten tulvat olivatkaan uhkaamassa minua poikaij?st? p??sty?ni! Nuo arvasi jo silloin ?itiarmaani, ja tahtoi mieluummin niille alttiiksi antaa pelk?n maallisen ihmisen, josta uusi vasta my?hemmin oli muodostuva, kuin itse Jumalan kuvan.

Kuitenkin juuri poikaij?ss?, jolloin muka ei minusta niin ollut pelkoa, kuin nuoruuden ij?ss?, min? jouduin kiusaukseen, sill? lukemista min? en rakastanut ja lukupakkoa min? vihasin. Mutta minua kuitenkin pakotettiin lukemaan, ja se oli minulle hyv?ksi, vaikk'en min? lukiessani hyv?? tehnyt, koska ainoastaan pakosta lueskelin.

Mutta kenk??n ei vastahakoisena tee hyv??, vaikkakin se, mit? h?n tekee, on hyv??. Eiv?tk? hek??n hyvin tehneet, jotka minua tuohon pakottivat; vaan se tuli minulle hyv?ksi Sinun sallimastasi, minun Jumalani. He, n?et, pakottaessaan minua opiskelemaan, eiv?t muuta silm?ll? pit?neet kuin ett? saisin tyydytetyksi himoja, jotka kuitenkin ollen mahdottomat tyydytt??, aina himoitsevat rikkauden tyhjyytt? ja h?pe?llist? kunniaa.

Mutta Sin?, joka olet p??mme hiuksetkin lukenut , k??nsit hyv?kseni kaikkien erehdykset, jotka minua opiskelemaan pakottivat. Omaa erehdyst?ni taas, etten tahtonut opiskella, k??nsit rangaistukseksi minulle, jonka kurin min? kyll? hyvin ansaitsin, min? v?h?l?nt? poika ja suuri syntinen samalla. Niinmuodoin Sin? niiden kautta, jotka eiv?t hyvin tehneet, teit hyvin minulle, ja omista synneist?ni Sin? minulle vanhurskaudessa kostit. Sill? niin Sin? olet s??t?nyt, ja niin se on, ett? rangaistukseksi itselleen on jokainen hillit?n henki.

Mutta miksi Kreikan opinnoita vihasin, joihin minua jo pienokaisena totuteltiin, sit? en viel?k??n ole t?ysin selville saanut. Latinan opinnoita taas rakastin, en tosin niit?, joita alkeisopettajat opettavat, vaan niit?, joita niin kutsutut kieliopettajat opettavat. Sill? noita alkeisopinnoita, joiden avulla opitaan kirjoittamaan ja laskemaan, pidin taakkana ja rangaistuksena yht? hyvin kuin kaikkia Kreikan opinnoita.

Mutta mist? t?m?kin johtui, ell'ei el?m?n syntisyydest? ja tyhjyydest?, ell'ei siit? ett? min? olin liha ja h??lyv?inen ja katoovainen henki? Sill? varmaankin nuo alkeisopinnot ollen luotettavammat olivat paremmatkin kuin ne opinnot, joilla minua pakotettiin muistissa pit?m??n en tied? mink? Aeneaan harharetki? unohtaen samalla omat harhailemiseni, ja itkem??n Didon kuolemaa, joka onnettoman rakkauden t?hden itsens? tappoi, samalla kuin min? kurjista kurjin voin kuivin silmin kest?? sen, ett? min? itse n?ihin opintoihin upoten kuoleuduin pois Sinusta, Jumalani, minun el?m?ni.

Sill? mik? on kurjempaa kuin se kurja, joka ei omasta kurjuudestaan k?rsi, joka itkee Didoa, joka kuoli onnettomasta rakkaudesta Aeneaaseen, mutta ei itke omaa kuolemistansa rakkauden puutteesta Sinua kohtaan, Jumala, minun syd?meni valo, Sin? sisimm?n sieluni leip?, mielt?ni tuoreuttava voima ja ajatusteni ehtym?t?n l?hde.

En sinua rakastanut, vaan tein huoruuden synti? vieraantumalla kauvas Sinusta. Ja huorintekij?lle kaikui kaikkialla: "hyv?, hyv?!" Sill? t?m?n maailman yst?vyys on huoruus Sinua vastaan. Ja tuo "hyv?, hyv?" huudetaan, jotta se h?pe?isi, joka on toista mielt?. T?t? en min? itkenyt, vaan min? itkin Didon sammunutta el?m??, joka sai surmansa miekalla, samalla kuin min? itse seuraten alimpien luotujesi viettej?, hylk?sin Sinut ja alennuin maan multaan min? maan mato.

Ja jos minua olisi estetty tuommoista lukemasta, olisin tuskastunut -- koska en kest?nyt lukea sit?, mik? minulle tunnon tuskaa tuotti. Sellaista mielett?myytt? pidet??n kunniakkaampana ja hy?dykk??mp?n? opintoaineena, kuin nuo, joiden avulla olen oppinut lukemaan ja kirjoittamaan.

Miksi siis Kreikan kirjallisuutta vihasin, vaikka se samallaista sis?lt?? kuin latinalainenkin? Sill? Homeroskin on taitava kutomaan tuollaisia satuja ja on lumoova lavertelija. Ja kuitenkin oli minusta poikana h?nen teoksissaan katkera maku. Ja luulenpa ett? Virgiliuksen teokset samoin maistuvat katkerilta kreikkalaisille pojille, jos he sill? tapaa pakotetaan niit? oppimaan kuin min? tuota Homerosta. Vaikeus, n?et, perinpohjin oppia vierasta kielt? ik??nkuin sapella sekoitti satumaisten kertomusten kaikki kreikkalaiset suloudet. En, n?et, viel? ymm?rt?nyt yht??n kreikkalaista sanaa, ja kuitenkin minua julmilla pelotuksilla ja rangaistuksilla ankarasti vaadittiin oppimaan.

Tosin oli aika, jolloin en latinalaistakaan sanaa osannut ; mutta t?m?n ?idinkieleni olen kuitenkin oppinut ilman mit??n pelotusta tai kidutusta, viel?p? imett?jien hyv?illess? ja muidenkin suositellessa minua hymyilevin kasvoin, mairittelevin sanoin ja iloisin leikein. Olen toki t?m?n oppinut ilman vaatijain rangaistustaakkaa, oman syd?meni pakottaessa minut ajatuksia sanoiksi luomaan.

T?st? kyllin selvi??, ett? vapaa opinhalu on voimallisempi saamaan ihmiset oppimaan kuin pelotuksia k?ytt?v? pakotus. Mutta tuon vapauden juoksun t?m? pakko kahlehtii lakiesi uomaan, o Jumala, Sinun lakiesi, olivatpa niit? julistamassa maisterit patukoineen tai marttyyrit k?rsimyksineen, lakiesi, jotka taitavasti sekottaen sulovapauteen terveellist? katkeruutta, palauttavat meid?t luoksesi, turmiollisesta suloisuudesta, joka sai meid?t sinusta luopumaan.

Kuule, Herra, minun rukoukseni, ett'ei n??ntyisi minun sieluni Sinun kurituksestasi, ja ett'en v?s?ht?isi ylist?m?st? Sinun laupeuttasi. Sill? laupeudessasi olet Sin? minut pelastanut pahimmiltakin synninpoluilta, ett? tulisit Sin? minulle suloiseksi yli kaikkien vieh?tysten, joiden pauloihin olin kietoutunut ja ett? min? rakastaisin Sinua kaikesta voimasta ja pitelisin k?dest?si koko syd?mest?ni. Ja niin Sin? el?m?ni loppuun saakka pelastaisit minut kaikista kiusauksista.

Niinp? Herra, minun kuninkaani ja minun Jumalani, Sinua palvelkoon kaikki, mit? ikin? olen hyv?? poikana oppinut. Sinua palvelkoon, mit? puhun ja kirjoitan, luen ja lasken. Sill? turhia opiskellessani annoit siin? Sin? minulle oivaa oppia. Ja syntisen ihastukseni turhuuden olet Sin? minulle anteeksi antanut. Olen, n?et, kaiken t?m?n ohessa oppinut koko joukon hyv??kin -- jota kuitenkin ilman joutaviakin olisi voinut oppia, mik? olisikin turvallinen opintie poikien k?yd?.

Mutta voi sinua, ihmistavan virta! Ken voi sinua vastustaa? Milloin viimeinkin kuivunet? Kuinka kauan yh? vy?ryt?t Eevan poikia suureen, pelottavaan mereen, jonka yli tuskin p??sev?t onnellisesti nek??n, jotka ovat seurakunta-arkkiin astuneet.

Salli minun, minun Jumalani, my?s sanoa jotakin siit?, miten ymm?rryst?ni, Sinun antamaasi lahjaa olen mielett?miss? teoissa kuluttanut. Min? sain teht?v?n, joka minussa synnytti kovaa kiihkoa, koska minulla sen t?ytt?misest? oli toivottavana kiitosta ja kunniaa tai pel?tt?v?n? rangaistusta ja h?pe??. Minun piti nimitt?in lausua Junon sanoja, jotka h?n lausui vihoissaan ja tuskissaan siit? ett? ei voinut Teukrien kuningasta Italiasta karkoittaa -- joita sanoja en koskaan ollut kuullut Junon lausuvan.

Meid?n piti kertoessamme seurata runollisten kuvausten juoksua ja lausua suorasanaisesti sit?, mit? runoilija oli runos?kein lausunut. Ja se sai lausumisestaan parhaat kiitokset, joka sai kuvattavan henkil?n vihan ja tuskan tunteen sattuvimmin kasvoissaan kuvastumaan ja joka my?s osasi ajatukset mukavasti sanoiksi pukea.

Mit? hyv?? minulla nyt siit? oli, oi minun tosi el?m?ni, minun Jumalani, ett? minulle edell? useita ik?isi?ni ja tovereitani "hyv?, hyv?" huudettiin? Eik? tuo kaikki ole tyhj?? kuin savu ja tuuli?

Eik? todellakaan ollut mit??n muuta, jossa ymm?rrykseni ja kieleni olisi voinut tulla harjoitetuksi? Jos Sinun kiitoksesi, Herra, jota raamatut huokuu, olisi saanut nostaa nuorekkaan syd?meni yl?sp?in, niin ei se olisi joutunut ilmassa lentelevien pahojen henkien ry?st?saaliiksi. Sill? kyll? monella tapaa uhrataan langenneille enkeleille.

Vaan mit?p? ihmetell? sit?, ett? jouduin tuollaisiin turhuuksiin ja kuljeskelin kaukana Sinusta, minun Jumalani, kun minulle esikuvaksi pantiin sellaiset ihmiset, jotka joutuivat pois suunniltaan, jos he kertoessaan jotakuta tekoansa, mik? ei ollut paha, tekiv?t itsens? syyp??ksi murteellisuuteen tai kieliopilliseen virheeseen, mutta kopeilivat kiitoksesta, mink? saivat siit? ett? kertoivat virheett?m?sti, hyv?ss? j?rjestyksess?, laajasti ja kauniisti siveett?mi? tekojaan!

T?mm?ist? Sin? n?et, Herra, ja vaikenet. Sill? Sin? olet pitk?mielinen, laupias ja totinen. Oletkohan vastaisuudessakin aina vaiti?

Nytkin jo Sin? t?st? syvimm?st? syvyydest? pelastat sielun, joka etsii Sinua ja janoaa virvotustasi sanoen syd?mest??n: Min? olen etsinyt Sinun kasvojasi, Herra, Sinun kasvojasi tahdon min? etsi?.

Sill? kaukana kasvoistasi on se, joka vaeltaa himojen pimeydess?. Ei, n?et, k?ym?ll? mitatut matkat poistuta pois Sinun luotasi tai palauta luoksesi.

Tai onko todella tuo nuorempi poikasi pyyt?nyt hevosia, vaunuja ja laivoja, tai onko h?n n?kyvin siivin lent?nyt tai jalkaisin astuskellut h?vitt??ksens? irstaisuudessa tuolla kaukaisella maalla omaisuuden, jonka Sin? olit h?nelle l?htiess??n antanut?

Suloinen is? olit antaessasi h?nelle h?nen osuutensa, suloisempi viel? tuota palaavaa kurjaa kohtaan.

Niinp? himojen huumauksessa el?minen on vaeltamista pimeydess?, on kaukana kasvojesi valkeudesta olemista.

Oi Jumala, katso tapasi mukaan laupiaasti, kuinka ihmisten lapset tunnontarkasti noudattavat kirjainten ??nt?misess? ja tavujen muodostamisessa edellisilt? polvilta saamiansa s??nt?j?, mutta laiminly?v?t noudattaa Sinulta saamiansa autuuden ikuisia lakeja.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet