Read Ebook: Οθέλλος Σαικσπείρου Τραγωδίαι Μέρος Β' by Shakespeare William Vikelas Demetrios Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 228 lines and 10548 words, and 5 pages

KIRKKOIS? AUGUSTINUKSEN TUNNUSTUKSET

Kirj.

Augustinus

Latinankielest? lyhennellen suomentanut ja selityksill? varustanut

Osvald Stenroth

WSOY, Porvoo, 1905.

SIS?LLYS:

Alkulause. Lukijalle. 1. Lapsuuden aika. 2. Ylioppilasvuodet. 3. Manikeolaisuus. 4. Yst?v?n kuolema. 5. Faustus. 6. Yst?v?t. 7. Plotinos. 8. K??ntyminen. 9. Uusi el?m?. Hajanaisia kappaleita 10. ja 12. kirjasta. Loppu. Huomautukset.

ALKULAUSE.

T?m? kirkkois? Augustinuksen kirjoittama teos, joka nyt julaistaan suomenkielelle k??nnettyn?, on aikaisemman kristillisen kirjallisuuden huomattavimpia muistomerkkej?. Sen kirjoittaja oli ei ainoastaan vanhemman kirkon etevimpi? opettajia, vaan my?skin aikansa, viel?p? kaikkien aikojen syv?mielisimpi? ajattelijoita, joka taistelujen ja vaihtelevien k?rsimysten j?lkeen vihdoin oli l?yt?nyt ratkaisevan vastauksen kaikkiin ajan ja ijankaikkisuuden, samoinkuin ihmissyd?men rauhattomiin kysymyksiin n?yr?ss? uskossa Jeesukseen Kristukseen ja h?nen evankeliumiinsa. Augustinuksen "Confessiones" antavat meille silm?yksen n?ihin moninaisiin taisteluihin. Samalla ne kirkkaasti valaisevat yleens? totuudesta taistelevaa ihmissyd?nt?, joka aikojen ja olojen vaihtelusta riippumatta pysyy alati samana. Siit? syyst? t?m? teos ansaitsee lukemista ja tutkistelemista ja etenkin juuri nykyaikana. Meid?n p?ivin?mme ovat ulkonaisen el?m?n kysymykset ensi sijalla ihmisten harrastuksissa, mutta ihmissyd?men sis?isist? syvimmist? tarpeista -- el?v?n Jumalan tarpeista -- monikaan ei v?lit?. Ja kuitenkin juuri t?m? tarve on nykyaikanakin kaikkein huutavin. Sen oikeasta tyydytt?misest? riippuu ei ainoastaan yksityisihmisen rauha ja siveellinen voima, vaan my?skin h?nen kykyns? t?ytt?m??n ihmisel?m?n monia velvollisuuksia. Itsetuntemus on Jumalan tuntemisen ja yleens? ihmisolemuksen k?sitt?misen v?ltt?m?t?n ehto. Toivon hartaasti, ett? t?t? kirjaa luettaisiin ja se saavuttaisi niin suurta huomiota kuin se ansaitsee; johdattakoon se monta lukijaa tuntemaan ihmissyd?nt? ja sen syvimpi? tarpeita.

Porvoossa marraskuun 11 p:n? 1905.

LUKIJALLE.

Augustinuksen tunnustusten suomentaminen ei ole helppo teht?v?. Pitk?, monij?seninen latinalainen lauserakennus ja suuret, syv?lliset ajatukset, jotka niin kiireesti seuraavat toisiaan, ett? toinen tuskin enn?tt?? toisen tielt?, ja ett? tekij? itsek??n tuskin saa kunnolleen sanotuksi, mit? on ajatellut ja aikonut sanoa, tekee suomentamisen varsin vaikeaksi.

T?ss? onkin varmaankin ainoa mahdollinen syy siihen, ett? t?m? teos on aina t?h?n asti j??nyt suomentamatta. Sellainen otaksuma nimitt?in, ett? se ei olisi sen arvoinen, ett? sit? kannattaisi suomentaa, on kerrassaan mahdoton. Sill? onhan t?m? teos aikaa sitten k??nnetty kaikille maailman sivistyskielille, ja onhan sit? aina pidetty erinomaisena teoksena alallaan maailman kirjallisuudessa.

En olisi min?k??n uskaltanut t?m?n teoksen suomentamiseen ryhty?, ell'ei er?s yst?v?ni olisi minua siihen kehoittanut. Miten olen t?ss? ty?ss?ni onnistunut, sen p??tt?k??n lukija otettuaan tarkoin selkoa alkukielisest? tekstist? ja ennest??n l?ytyvist? k??nn?ksist?.

T?ss? Augustinuksen teoksessa on paljonkin sellaista meille nykyajan ihmisille niin kovin kaukaista, outoa ja eriskummaista, ett? se ei voi en?? ainakaan v?h?nk??n suuremman yleis?n mielenkiintoa her?tt??, ja ett? se tuskin on muiden k?sitett?viss?k??n kuin niiden, jotka ovat teologian alalla ammattimiehi? ja sen ajan olojen tarkkoja tuntijoita. My?s l?ytyy teoksessa syv?llisten, ihanien uskonnollisien totuuksien rinnalla heikkoja kohtia, jotka tuntuu melkein lapsellisen joutavilta, tyhj?np?iv?iselt? sanan saivartelulta ja samojen asioiden uudelleen vatvomiselta, joten Augustinuksenkin suhteen toteutuu vanha sananparsi: "Dormitat interdum etiam Homerus" . T?mm?iset kohdat on t?st? suomennoksesta j?tetty pois. Suomennos on alkukielen teksti? paljon lyhempi. Teoksessa on alkukielell? 13 kirjaa, jota vastoin t?ss? suomennoksessa ei ole kuin 9 kirjaa, nekin koko joukon lyhennettyin?, ja hajanaisia kappaleita 10:nest? ja 12:sta kirjasta. Alkuper?isen tekstin karsimisessa ja lyhent?misess? olen jotenkin tarkoin seurannut tohtori E. Pfleidererin etev?? saksalaista k??nn?st?.

Helpottaakseni lukijalle tekstin ja silloisen ajan olojen ymm?rt?mist? olen tekstin j?lkeen liitt?nyt luettelon erilaatuisia kielellisi?, uskonopillisia ja historiallisia huomautuksia. Teoloogit ja muut silloisen ajan tuntijat eiv?t tietenk??n n?it? huomautuksia kaipaa, mutta min? toivon, ett? suurempi ja v?hemm?n koulusivistyst? saanut osa yleis?? ottaa ne kiitollisuudella vastaan ja voipi niiden avulla suuremmalla mielenkiinnolla ja harrastuksella teosta lukea.

Lasken t?m?n teoksen suomalaisten lukijain k?siin siin? toivossa ja uskossa, ett? se on vaikuttava her?tt?v?sti ja syvent?v?sti monen lukijan hengelliseen el?m??n, siin? kun Augustinus omina kokeminaan niin el?v?sti esitt??, miten Jumala olennollaan t?ytt?? koko luomakunnan, miten H?n kaitselmuksellaan ohjaa ihmisel?m?n v?himpi?kin vaiheita, ja miten H?n sanomattoman suuressa armossaan ja rakkaudessaan hell?sti ja uskollisesti etsii etsimist?ns? syntist?, kunnes H?n h?net l?yt??.

En voi olla lopuksi lausumatta sit? toivomusta, ett? t?m? suomennos saisi kehottaa jonkun jatkamaan kirkkoisien teosten suomentamista, sill? t?ll? alalla on todella suomalaisessa kirjallisuudessamme kovin monta aukkoa, eik? vain se yksi, jota t?m? suomennos puutteellisuuksistaan huolimatta koettaa t?ytt??.

Heinolassa 27 p?iv? Lokakuuta 1905.

Lapsuuden aika.

Suuri olet Sin?, Herra, ja sangen ylistett?v?; suuri Sinun voimasi ja m??r?t?n Sinun viisautesi!

Sinua tahtoo kiitt?? ihminen, tuo rahtunen luomakunnastasi, h?n, joka aina kantaa rinnassansa kuolevaisuuttansa, tuota syyllisyytens? todistusta, todistusta siit? ett? Sin? olet ylpeit? vastaan. Ja kuitenkin tahtoo Sinua kiitt?? ihminen, tuo rahtunen luomakunnastasi.

Sin? innostat meit? niin ett? ilomielin voimme Sinua kiitt??, sill? Sin? olet luonut meid?t el?m??n Sinussa, ja levoton on syd?memme, kunnes se saa levon Sinussa.

Suo, Herra, minun ymm?rt??, kumpi on tapahtuva ensin: Sinua avuksihuutaminen vai kiitt?minen, Sinua tunteminen vai avuksihuutaminen.

Mutta kuka voi Sinua avuksihuutaa, joka ei Sinua tunne? -- Sill? joka ei Sinua tunne, h?n voi Sinua avuksihuutaa pit?en Sinua toisellaisena kuin Sin? olet. Vai sit?k? varten Sinua avuksihuudetaan, ett? Sinua p??st?isiin tuntemaan?

Mutta kuinka he H?nt? avuksensa huutavat, johon eiv?t ole uskoneet? Kuinka he uskovat H?neen, josta eiv?t ole kuulleet? Ja kuinka he kuulevat, ell'ei heille saarnata? Herraa saavat kiitt?? ne, jotka H?nt? etsiv?t. Sill? jotka H?nt? etsiv?t, ne H?net l?yt?v?t, ja jotka H?net l?yt?v?t, ne saavat H?nt? kiitt??.

Min? tahdon etsi? Sinua, Herra, avuksihuutaen Sinua, ja min? tahdon avuksihuutaa Sinua uskoen, sill? Sinusta on saarnattu meille. Sinua avuksihuutamaan saattaa minua minun uskoni, jonka Sin? itse minussa vaikutit ihmiseksi tulleen Poikasi ihmisyst?v?llisen k?yt?ksen ja saarnaamisen kautta.

Mutta kuinka voin min? avuksihuutaa minun Jumalaani, Jumalaani ja Herraani, koska aivan omaan olentooni H?net kutsun avuksihuutaissani H?nt?.

Mit? paikkaa olisikaan minussa sellaista, johon voisi sis?lle astua minun Jumalani, Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan? Onko, n?et, Herra, minun Jumalani, mit??n minussa, mik? voisi Sinut itseens? sulkea? Sulkevatko taivas ja maakaan, jotka olet tehnyt, ja joiden kera minutkin teit, itseens? Sinut? Vai sulkeeko kaikki mik? vain olemassa on Sinut itseens?, koskapa ei mit??n ole olemassa ilman Sinua? Koska siis min?kin olen olemassa, miksi pyyd?n Sinua syd?meeni tulemaan, vaikka en olisi olemassakaan, ell'et Sin? olisi minussa?

Min? tosin en ole viel? tuonelassa, mutta kuitenkin Sin? siell?kin olet. Sill? jos min? astuisin alas tuonelaan, niin Sin? siell? olet. En siis olisi olemassa, minun Jumalani, ei hituistakaan minusta olisi olemassa, ell'et Sin? olisi minussa.

Vai eik? pikemmin ole niin, ett'en olisi olemassa, ell'en olisi Sinussa, josta, jonka kautta, ja jota varten kaikki ovat olemassa? Niinkin on, Herra, niinkin on. Miten voisin Sinua sis?lleni kutsua, kun Sinussa olen? Tai miten voisit minuun tulla? Sill? kunne voisin astua ulomma taivasta ja maata, jotta sielt? voisi minuun tulla minun Jumalani, joka on sanonut: Min? t?yt?n taivaan ja maan.

Mit? olet siis, minun Jumalani? Mit? olet muuta kuin Herra Jumala? Sill? kuka on Herra paitsi Herra? Tai kuka Jumala paitsi meid?n Jumalamme? Sin? olet korkein, parhain, voimallisin, laupein ja vanhurskain kaikista. Sin? olet salaper?isin ja tutuin samalla kertaa, lempein ja uljain. Sin? aina pysyt paikallasi ja olet kuitenkin saavuttamaton. Sin? olet muuttumaton ja kuitenkin kaikkea muutat. Olematta itse milloinkaan vanha tai uusi Sin? kaikkea uudistat ja vanhennat kopeat niin ett'eiv?t sit? huomaakaan. Sin? olet aina toimessa ja kuitenkin aina levossa, aina kokoamassa, vaikka et koskaan ole puutteessa. Sin? kannat, t?yt?t ja suojaat; luot, yll?pid?t ja t?ydelliseksi teet. Sin? etsit, vaikka et ole mit??n vailla. Sin? rakastat samalla palavasti ja puhtaasti; olet intoa t?ynn? ja kuitenkin huoleton. Sin? kadut tuntematta tunnon tuskaa; Sin? vihastut ollen samalla tyyni. Sin? muutat toimenpiteit?si, vaan et p??t?st?si. Sin? korjaat kadonneen, kun h?net l?yd?t, ja kuitenkaan et ole mit??n koskaan kadottanut. Sin? et ole koskaan puutteessa ja iloitset kuitenkin voitosta; Sin? vaadit korkoja olematta koskaan ahne. Sinulle olemme maksuvelvollisia ett? saisit velkoa; ja kuitenkin -- kell? on mit??n, mik? ei ole Sinun omaasi? Sin? annat velaksi, vaikka et ole kellek??n velassa; Sin? annat anteeksi velkoja kadottamatta mit??n.

Ja mit? sittenk??n olen t?ll? kaikella saanut sanotuksi Sinusta, minun Jumalani, minun el?m?ni, minun pyh? sulouteni? Tai mit? saa kukaan toinenkaan sanotuksi Sinusta? Sittenkin -- voi niit?, jotka eiv?t Sinusta mit??n hiisku! Sill? he ovat suulaita mykki?.

Ken suo minulle levon Sinussa? Ken suo minulle sen onnen, ett? tulisit syd?meeni ja viihdytt?isit sen niin ett? unohtaisin kaiken kurjuuteni ja syleilisin Sinua kuin ainoaa hyv??ni? Mit? olet Sin? minulle?

Ole armollinen, ett? voisin puhua? Mit? olen min? Sinulle, kun k?sket minua rakastamaan Sinua, ja vihastut minuun ja uhkaat minua ikuisilla vaivoilla, joll'en sit? tee? Eik? olla Sinua rakastamatta ole vaivaa kyll?? Voi minua!

Laupeutesi t?hden sano minulle, Herra, minun Jumalani, mit? olet minulle! Sano minun sielulleni: Min? olen sinun pelastuksesi. Sano se oikein kuuluvasti.

Katso, syd?meni korvat ovat puoleesi k??nnettyin?, Herra. Avaa ne ja sano sielulleni: Min? olen sinun pelastuksesi. T?t? ??nt? kohti tahdon juosta saavuttaakseni Sinua. Oi, ?l? peit? kasvojasi minulta! Min? tahdon kuolla s??sty?kseni toisesta kuolemasta ja saadakseni n?hd? kasvosi!

Ahdas on sieluni asunto. Voidaksesi siihen tulla, laajenna se. Rappiolla se on, korjaa se. On siin? sellaista, mik? loukkaa Sinun silmi?si, sen tied?n ja tunnustan. Vaan kuka on puhdistava sen? Olethan Sin? ainoa, jonka puoleen voin k??nty? rukoillen: Salaisista synneist?ni puhdista minua, Herra, ja vieraiden viettelyksist? s??st? palveliaasi. Min? uskon, sent?hden min? puhun. . Sin?p? sen tied?t, Herra.

Olenhan omaa itse?ni vastaan kertonut rikoksiani Sinun edess?si, minun Jumalani. Ja Sin? olet anteeksiantanut minun syd?meni v??ryyden.

En tuomiosta riitele Sinun kanssasi, joka olet totuus. En liioin tahdo puolustautua ja siten petty?, sill? minun syntini ilmaisten itsens? minut pett?isiv?t. En siis tuomiosta riitele kanssasi; sill? jos Sin?, Herra, soimaat syntej?, kuka voi kest???

Suo minun kuitenkin puhua laupeutesi t?hden, minun, joka olen vaan tomua ja tuhkaa. Suo minun puhua, sill? Sinuahan min? puhuttelen, joka olet laupias, enk? ihmist?, joka minua nauraen pilkkaisi. Sin?kin ehk? minulle naurat, vaan kuitenkin Sin? k??nnyt ja armahdat minua.

Sit? nyt tahtoisin Sinulle sanoa, Herra, minun Jumalani, ett? en tied?, mist? olen tullut t?h?n t?llaiseen el?m??n, jota en tied? sanoako el?m?ksi, joka tekee kuolemaa, vai kuolemaksi, joka on olevinaan el?m??.

Sin? armossasi soit minulle maailmaan tullessani virvoituksen sen mukaan kuin olen kuullut ruumiillisilta vanhemmiltani, is?lt?ni josta ja ?idilt?ni jossa Sin? olet minut muodostanut -- itseh?n en sit? muista.

Virvoittavalla ?idin maidolla, n?et, minut otettiin vastaan. Ei ?itini, eiv?tk? imett?j?ni itse t?ytt?neet rintojansa, vaan Sin? annoit minulle heid?n kauttaan rintalapselle tulevan elatuksen rikkaudestasi, jonka kaitselmuksesi mukaisesti olet kappalten sisimp??n olemukseen vajottanut. Luontaista tunnettaan noudattaen tahtoivat, n?et, imett?j?ni minulle antaa, mit? he olivat Sinulta runsain m??rin saaneet, sill? se oli heille itselleen hyv?ksi. N?in muodoin tulin min? saamaan t?t? hyv?? heilt? eli oikeammin heid?n kauttaan Sinulta. Sill? Sinultapa, Jumala, kaikki hyv?t lahjat tulevat ja kaikki minun apuni tulee minun Jumalaltani.

T?m?n olen kuitenkin vasta my?hemmin tullut huomaamaan, kun olen tullut tuntemaan, ett? Sin? juuri n?iden sek? sis?isten ett? ulkonaisten lahjojesi kautta kutsut ja ved?t meit? puoleesi. Silloin en muuta osannut kuin ime? ja viihdytett?ess? makeasti nukahtaa tahi itke?, kun minuun jotenkin sattui; en muuta mit??n.

Sitten my?s aloin nauraa ensin nukkuessa, sitten valvoessa. Niin on, n?et, minulle kerrottu, ja min? uskon sen, koska niin n?en olevan toistenkin rintalasten laita, sill? enh?n noita asioita voi itse muistaa.

Ja katso, v?hitellen huomasin, miss? olin, ja tahdoin ilmaista toivomuksiani niille, joiden kautta ne olivat t?ytett?viss?, vaan en osannut. Toivomukseni olivat, n?et, sis?ll?ni, ihmiset taas ulkopuolellani, voimatta mink??n aistimen avulla sis?lleni tulla. Sent?hden huidoin j?senill?ni ja huutelin ??nekk??sti ilmaistakseni siten siin? m??rin kuin taisin toivomuksiani -- sill? tarkoin totuuden mukaisesti eiv?t nuo merkit voineet tulkita tunteitani. Ja kun ei minua toteltu joko siit? syyst? ett'ei minua ymm?rretty tahi siit? syyst? ett'ei minulle tulisi vahinkoa, niin min? suutuin siit? ett? vanhemmat ihmiset eiv?t minua totelleet, ett? vapaat ihmiset eiv?t minua orjamaisesti palvelleet, ja min? itkem?ll? kostin heille.

Sellaisia ovat rintalapset sen mukaan kuin olen tullut huomaamaan niist?, joihin olen ollut tilaisuudessa tutustumaan. Ja sellainen olen min?kin ollut. Sen ovat juuri nuo tiet?m?tt?m?t pienokaiset ilmoittaneet minulle selke?mmin viel? kuin imett?j?t kaikkine tietoinensa.

Katso, lapsuuteni on aikaa sitten kuollut ja min? olen elossa. Mutta Sin? Herra, joka aina el?t, ja jossa ei mit??n kuole, koskapa olit olemassa ennen vuosisatain alkua ja ennen kaikkea mink? alkua ajassa voidaan m??ritell?, Sin? olet olemassa ja Sin? olet Jumala ja kaiken Herra, mink? luonut olet. Sinun tyk?n?si ovat kaikkien katoavaisten kappalten alkusyyt, k?dess?si pysyv?t j?rkkym?tt?min? kaikkien muuttuvaisten kappalten muuttumattomat perusteet ja aatoksissasi el?v?t kaikkien aatteettomain ja ajallisten kappalten ikuiset aatteet.

Sano siis minulle armonkerj?l?isellesi, oi Jumala, sano minulle s??litt?v?lle Sin? s??liv?inen, oliko jo varhaisimman lapsuuteni edell? k?ynyt joku loppuun kulunut ik?kausi, vai ainoastaanko se aika, mink? vietin ?itini kohdussa?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet