Read Ebook: The Galaxy April 1877 Vol. XXIII.—April 1877.—No. 4. by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1154 lines and 97136 words, and 24 pages

"Taitavat olla tukkilaisia, koska niill? on laukut sel?ss?..."

"Tukkilaisia ne ovat... Mit?p? muita ihmisi? t??ll? liikkuisi..."

Simo oli k??nt?vin??n katseensa hiiht?vist? kotinient? kohden, mutta h?n n?ki sittenkin, ett? j?lkimm?inen mies hiihti kenoselk?isen?, rinta pystyss?...

H?n muisti heti sen talvellisen miehen, jota toiset olivat Sakariksi kutsuneet, ja oli n?kevin??n sen kankeat viikset, ilmeett?m?t silm?t ja ilke?n n?k?isen naaman. Kun h?n syrj?silm?ll? katsahti Selmaan, huomasi h?n, ett? Selmakin katsoi hiiht?viin miehiin.

Mutta kumpikaan ei virkkanut mit??n siit?, ett? tuo kenoselk?isen? hiiht?v? mies ehk? oli sama Sakari, joka talvella oli Utuniemess? komennellut ja Rantamaulassa isoa ??nt? pit?nyt.

He her?siv?t siit?, ett? poro yht?kki? k??ntyi maalle p?in ja rupesi puolta vihaisemmasti tolvaamaan, ottaen suoran suunnan venevalkamaa kohti...

Kun se vihaiseen laukkaan ly?den porhalsi yl?s venevalkaman korkeaa rantat?rm?? valkokylkiseen koivikkoon, johon p?iv? hauskasti paistoi, hytk?hti Selman syd?n riemusta, ja ensi kerran tunsi h?n nyt, ett? h?n oli mieheens? sidottu ja entisest? kodistaan eronnut. H?n n?ki Simonkin silm?ss? riemukkaan ilmeen...

"T?ss? on hein?tie, joka tulee tuolta Veksalahden niitylt?", sanoi Simo, kun poro keskell? solkikoivikkoa puhalsi entiselle j?ljelle...

"Mutta jopa onkin kaunis t?m? koivikko", sanoi Selma. "Ei t?t? henno koskaan hakata..."

"Niin minunkin mielest?ni..."

Koivikon l?pi alkoi n?ky? pienoinen asuinrakennus, jonka ilma jo oli harmahtavaksi muuttanut, ja navettarehto, joka oli punaiseksi maalattu.

"Kohta ollaan perill?!"

Koivikosta talon pihaan oli loivaa vastamaata.

Poro puhalsi siin? laukkaan ja vihmoi menem??n kovaksi tallaamalleen siljolle navetan eteen, niin ett? reki siipesi syrj??n...

Aurinko helotti jo korkealta. Pihalla tuntui l?mmin paiste ja koivikossa koivujen alimmilla oksilla n?kyi viel? y?n ripottelemaa huurretta. Suuren j?rven selk? siinsi edemp?? kimaltelevana kentt?n?...

Simon sokea sisar, Elsa, seisoi portailla, ja kun Selma ja Simo nousivat reest?, huudahti h?n iloisesti:

"Kuulen, ett? kaksi henke? on 'Keron' kelkassa... Terve tulemaan, Selma!"

Selma riensi Elsaa vastaan, ja sokea sulki Selman syliins?...

Selma ei koskaan ollut osannut ajatella eik? uskoa, ett? sokean ihmisen kasvot voivat olla niin miellytt?v?t...

H?n h?pesi omia ajatuksiaan ja pusersi lujasti sokean k?tt?. Ja h?nest? tuntui nyt, ett? h?n todella oli tullut uuteen kotiin.

Hankikeli? oli kest?nyt viikon verran.

Utuniemen Simo oli k?ytt?nyt hyv?kseen hangen aikaa ja k?ynyt kaksi matkaa toisessa p??ss? j?rve?, appelassaan, Rantamaulassa. Poron kelkassa oli h?n tuonut vaimonsa perimi? tavaroita Utuniemeen. Ei Selmaa tyhjin k?sin miehel??n Rantamaulasta pantu, vaikka talo olikin isov?kinen ja v?h?varainen. Matkaan pantiin kaikenlaista. Oli vuode- ja pitovaatteita, oli viljaa, oli pient? kapinetta jos jotakin.

Mutta viel? olivat noutamatta nuoren em?nn?n molemmat lehm?t, Kukka ja Riekko, jotka olivat talon parhaita lypsylehmi?.

J?rven auettua ja kun kev?tkylv?t olivat tehdyt, alkoi Simo hommailla l?ht?? Rantamaulaan. H?n oli korjaillut ja tervannut talon vanhan, kookkaan kolmilaidan, jolla lehm?n kerrallaan aikoi j?rven p??st? toiseen tuoda.

Tyynen? iltana, kun koivikon urpu alkoi k?yd? hiirenkorvalle, h?n ty?nsi kolmilaidan vesille.

Selma oli tullut venevalkamaan saattamaan miest??n. Siin? viel? muistutti terveisist? ja my?t?tuulta toivotti.

"Sanonko, ett? ik?v?it?" kysyi Simo leikill??n.

"Sano, ett? hyv? on Utuniemess? olla... kaikkea on yllin kyllin eik? ik?v? haittaa..."

Selma virkkoi sen iloisin, s?teilevin kasvoin, ja h?nen kauniit valkoiset hampaansa v?lkkyiv?t.

Simo oli valmistanut kaikki l?ht?kuntoon. V??nsi kuitenkin viel? hankavitsat ja varoksi k?vi viel? koivikosta leikkaamassa muutamia koivunvesoja varavitsoiksi.

Selma oli istunut kivelle veneen viereen ja katseli.

"K?y sitten kokemassa verkot", puheli Simo. "Jos et saata yksin uudestaan laskea, niin tuo maalle... Viuhkuraisen lahdessa on nyt paras lahnain kutuaika."

"Kyll?h?n min?... vanha kalanpyyt?j?... Kuinka lienev?t saaneet kev?tkalaa Rantamaulassa?" arveli h?n sitten.

"Kyll?h?n siin? p??ss? j?rve? aina kaloja saadaan. Sielt?h?n parhaat kalamiehet ovatkin... Hyv?sti nyt. El?k? ik?v?i..."

Selma j?i kivelle istumaan katsellen loittonevan veneen kulkua. Simo souti reippain ottein, ohjaten kulkua suurelle sel?lle, koska tuulesta ei ollut pelkoa. Mutta jo ensimm?isen niemennen?n taakse katosi vene. Simo n?ki kotiniemest? en?? vain korkean koivikon ja palasen alastonta niemenk?rke?, joka kivisen? sormena ulottui pitk?lle j?rveen. Pian oli h?n vaipunut syviin ja onnellisiin haaveiluihin, vain vaistomaisesti veneens? suuntaa pit?en.

Kun h?n her?si unelmistaan, oli h?n joutunut niin likelle rantaa, ett? hiekka karahti veneen pohjaan. Silloin h?n ohjasi seljemm?s ja veti muutamia kertoja voimansa takaa.

Kun h?n oli sivuuttanut Hanhiniemen ja saapunut Hanhilahteen, johon laski harreistaan kuuluisa Kierim?n joki, poluttomilta kiveli?ilt? p?in koskisena kohisten, kuuli h?n joen suulta huutoja ja arvasi, ett? Hanhikeron tukit jo olivat uitetut Raahonj?rveen. H?n k??ntyi katsomaan lahteen p?in ja n?ki tukkeja jo suuren laverin. Siell? n?kyi venekin, jossa keksit k?siss??n tukkilaiset puita ty?nteliv?t. Tyynen?, kirkkaana iltana kaikuivat heid?n huutonsa kauas vuoriseen ymp?rist??n.

Simo ei rakastanut tukkilaisia. H?neen oli j??nyt kuin vika vereen, sill? is?vainaja oli niit? aina ep?illen katsellut, varsinkin etel?st? p?in tulleita, jotka kaikki tuomitsi pahamaineisiksi. Utuniemen uudistalo oli kuitenkin saanut olla hyvin rauhassa heilt?, vaikka tukkiliikkeit? jo vuosikymmenen aikana oli Raahonj?rvenkin ymp?rist?ll? ollut. Utuniemi oli kuitenkin viel? n?ihin asti ollut syrj?ss?, sill? tukinhakkuut ja uitot olivat olleet toisella puolen j?rve?, parin peninkulman p??ss? talosta. Vasta kuluneena talvena oli kruununmaalta, Hanhikerosta, myyty tukkeja ja tukkiliike oli niin ollen alkanut siirty? id?npuolellekin j?rve?. Mutta kaukana oli Hanhikerokin Utuniemest?, ja sielt?kin oli lyhempi matka muihin sek? yksin?isiin kruunun uudistaloihin ett? j?rvi- ja joenvarsikyliin kuin Utuniemeen.

Simo tunsi melkein lapsellista iloa, kun Utuniemeen p?in katsahtaen tiesi, ett? se oli siell? monen niemen ja pitk?n matkan p??ss? ja etteiv?t tukit olleet sinne p?in menossa, vaan my?t?virroille, Rantamaulaan ja siit? taas virtavaa jokea pitkin toisiin j?rviin ja joen lompoloihin. Ei kuulunut nytk??n huuto eik? loilotus Utuniemeen, sill? siksi paksut olivat mets?t v?liss? ja siksi leve?t j?rven lahdet...

Y? saattoi jo olla puolessa, mutta Simo n?ki auringon paistavan kahden korkean vaaran v?list? suoraan pohjoisesta. H?n silm?si taivaalle, joka oli vaalea ja pilvet?n. Ei n?ytt?nyt silt?, ett? rupeaisi tuulemaan...

H?n her?si mietteist??n ja alkoi soutaa. Nyt h?n huomasi, ett? ?skeinen vene, joka oli ollut laverin laidassa ja josta oli kuullut laulua, oli takaa p?in l?hestynyt sit? paikkaa, jossa h?n veneineen oli. Se oli suuri, punakeulainen ja punaper?inen tukkiyhti?n vene, jossa oli useita miehi?. Pari miest? n?kyi olevan soutamassa, seisoivat veneess?, toiset istuivat. Yksi hoiti per?melaa...

Simo ei ollut heit? n?kevin??nk??n, vaan alkoi, tasaisesti soutaen, ohjata venett??n etel?? kohden.

"Mies hoi!" huusi sielt? joku. "Onko sinulla kaloja? Me ostamme..."

Simo hellitti soutamisen ja vastasi:

"En ole kalan pyyntiretkell?!"

Punakeulainen vene tuli yh? likemm?ksi Simon venett? ja muuan rokonarpinen, pitk? mies huusi:

"Valehtelet!"

He soutivat aivan Simon veneen viereen, ja kun n?kiv?t, ettei h?nen veneess??n ollut kaloja eik? kalanpyydyksi?k??n, niin kiroilivat...

Simo ei kuitenkaan paljoa kuunnellut, mit? sanoivat, sill? h?nen huomionsa kiintyi veneen per?ss? istuvaan mieheen, joka hoiti melaa. Se oli sama korkearintainen, pystyp?inen ja leve?kasvoinen j?tk?, joka talvella oli Utuniemess? komennellut ja jonka h?n kev??ll? oli n?hnyt j?rve? hiiht?m?ss? Hanhikeroon p?in.

Simo tunsi h?net varmaan. Nyt sen naama n?ytti viel? ilett?v?mm?lt?, kun p?iv? oli sen paahtanut ihan punaisenruskeaksi, niin ett? vaaleat viikset ja kulmakarvat t?rr?ttiv?t pystyss? kuin harjakset... Samat olivat vedenv?riset silm?tkin...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet