Read Ebook: The Galaxy April 1877 Vol. XXIII.—April 1877.—No. 4. by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1154 lines and 97136 words, and 24 pages

NOIDAN KIROT

Kuvaus Lapin rajoilta

Kirj.

V?IN? KATAJA

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1914.

Varhaisen kev?taamun kirkkaassa loistossa kiilteli j?rven pinta tasaisena ulappana. Mailla ja metsiss? ei hanki viel? kantanut, mutta t??ll? j?rven sel?ll? oli mainio lipee ja verraton kulku. Poron kavio ei luiskahtanut paisteen reikim?lt? hangen pinnalta eik? pienoinen reki p??ssyt siipe?m??n. Vain silloin kun he talon rannasta ajoivat alas j?rven j??lle, siipesi poron reki rantaporeen sile?ll? pinnalla ja silloin Selma hiukan kiljahti. Mutta Simo vain tempasi hihnasta, ja pian he p??siv?t rantaporeen yli ja joutuivat seljemm?s j?rve?.

Siin? vasta ohjasi Simo poronsa Utunieme? kohti.

Utuniemi! J?rvi oli penikulmien laajuinen ja myrskyinen ja oikullinen. Selma ei ollut koskaan Utuniemess? asti k?ynyt, vaikka t?m?n ristiaalloistaan tunnetun Raahonj?rven etel?p??ss? oli h?nenkin kotinsa, Rantamaulan talo. Oli vain usein kuullut Utuniemest? puhuttavan, ja rippikoulu-aikana oli h?n tullut tuntemaan Simon, Utuniemen nuoren is?nn?n. Selman mielest? oli jotakin kummallista siell? Utuniemess?. H?n muisti, ett? kun he kalassa kulkivat ja loittonivat kauas kotirannasta, siinsi kirkkaina kes??in? hyvin kaukaa j?rven ulappain takaa niemen nen? ik??nkuin usvan seasta...

"Sielt? siint?? Utuniemi", sanottiin h?nelle.

Ja h?n muisti is?n kertoneen, ett? se niemi aina n?ytti olevan usvan seassa, kun sinne j?rvelt? p?in katseli. Olipa kes? tai talvi, aina sielt? n?kyi usvaa...

Selma kuuli poron rautakellon kalkkuvan, kun se tasaisesti "tolvasi" pitkin j?rven pintaa. Kotikyl?n vaaran takaa alkoi aurinko n?ky?, ja yht?kki? oli koko kyl? kirkkaankellert?v?n valon vallassa. Selman koti oli j?rven rantaa likimp?n?, ja sen ikkunain l?pi paistoi aurinko niin, ett? asuinrakennus oli kuin tulessa...

H?n k??nsi samalla katseensa pohjoiseen p?in, jossa hyvin kaukaa j?rven toisesta p??st? siinsi korkeita, valkop?isi? vaarain lakia; niiden kyljilt? erotti tummat kuusikot, varjossa viel?. ??ret?n ja asumaton oli ymp?rist? niin kauas kuin silm? kantoi. Ainoastaan kyl?n l?hell? n?kyi j?rven rannalla, j?rveen laskevan mets?joen suussa, joku pienoinen, vinosuinen laukkupuoli-lato, harmajana pilkkuna mets?nlaidassa kyyr?tt?en...

He eiv?t olleet monta sanaa vaihtaneet sitten kun talosta l?htiv?t. Selma mietti miettimist??n, ja Simolla oli omat mietteens?. Mutta kun yh? uusia ja erilaisia niemi? tuli toinen toisensa takaa n?kyviin, k??ntyi Selma Simoon p?in ja kysyi:

"Joko Utuniemi sopii t?nne n?kym??n?"

Simo her?si mietteist??n ja vastasi:

"Ei viel? juuri. Mutta kun ehdimme tuon niemen nen?n ohi, jossa n?kyy huurteinen koivikko, niin siit? alkaa n?ky?... Kun katsot suoraan tuota Karhujupukan paljukkaa kohti, niin siit? j?rvelle p?in n?kyy Utuniemen nen?..."

"Onko talo niemen nen?ss? ja n?kyyk? se j?rvelle?" kysyi Selma.

"Ei n?y t?nne p?in, sill? pitkin niemen rantaa kasvaa vankkaa koivikkoa, jota is?vainaja ei raaskinut hakata... ja kielsi minuakin hakkaamasta..."

Siit? p??siv?t he keskustelun alkuun.

Simo kertoi, mit? h?nell? oli mieless??n. H?nell? oli jo hirret ajettuina uutta uhkeaa p??rakennusta varten. Siit? tulisi niin korkea, ett? harja ja p??ty n?kyisiv?t t?nnekin p?in j?rve?, vaikka rantakoivikon j?tt?isikin hakkaamatta. H?n kertoi maanviljelyksest??n, karjastaan, mets?n ja j?rven antimista, kuinka ne olivat runsaat... Yhdess? he tekisiv?t Utuniemest? hyv?n talon, jossa el?isi rennosti...

"Kun ei tullut minulta siell? ennen k?ydyksi, vaikka usein teki mieleni, pyyt?ess?si tulemaan", sanoi Selma, itse??n moittien.

"No, nytp? tuon n?et ja saat viipy? pitemm?n aikaa", naurahti Simo.

Ja samalla h?n kiinnitti hihnaa ja hoputti tottunutta ja vire?? ajokastaan nopeampaan vauhtiin.

Aurinko oli jo noussut korkeammalle, paistaen nyt yli koko suuren, saaririkkaan ja niemist??n kuuluisan Raahonj?rven ja valaisten ymp?rist??. Joka haaralta n?kyi t?nne j?rven sel?lle asumatonta kiveli?t?, korkeita, puuttomia vaarain lakia ja paljukoita, ??rett?mi? tummia metsi? ja kukkuloiden kupeilta harmahtavia hongikoita. Ei miss??n n?kynyt asuttua maailmaa, ei ainoankaan niemen nen?ss? n?kynyt ihmisasuntoa eik? yhdenk??n saaren rannassa venevalkamaa. Maailmaa n?ytti ulottuvan pitk?n pitk?lt? taivaan rannalle asti ja ehk? jatkuvan siit? samanlaisena.

He joutuivat sen koivuisen niemen nen?n kohdalle, johon Simo ?sken oli viitannut. Selma koetti nyt teroittaa katsettaan sinnep?in, jossa arveli Utuniemen olevan. H?n n?ki kyll? suuren valkoisen vaaran laen, jonka arvasi Karhujupukan paljukaksi, mutta nieme? h?n ei erottanut. Mutta sen sijaan otti h?nen silm?ns? suuren aukean palstan, joka n?ytti olevan keskell? tummaa mets?? Karhujupukan kyljess?.

Simo arvasi, mihin Selma katsoi, ja virkkoi:

"N?et tuon suuren aukean tuolla Karhujupukan kyljess?. Se ei t?nne n?yt? isolta, mutta siit? on syystalvella ajettu monta sataa tuhatta tukkia..."

"Tuoko se sitten on se Hanhikero, johon tukinajajia meid?nkin kyl?n kautta kulki?" kysyi Selma.

"Siin? se on... se on kruunun mets??..."

Raahonj?rven ymp?rist?lt? oli kuluneena talvena ajettu paljon tukkeja, jotka veden auettua tulisivat kuljetettaviksi ensin pitkin Raahonj?rve? ja sitten moninimisi? jokia my?ten suuren valtav?yl?n vesille. Tukinhakkuut olivat kuitenkin olleet kaukana syd?nmailla. Ei ollut Rantamaulassakaan siit? tiedetty muuta kuin ett? sen kautta kulki tukinajoon menevi? hevosia ja miehi? ja pitkin talvea ruokavaroja kuorma kuorman per?st?. Rauhassa oli Utuniemikin saanut tukkimiehilt? olla. Se oli kaukana tukinhakkuumailta, eiv?tk? ty?miehet liikkuneet vasituisilta mets?asunnoiltaan kuin kerran kaksi koko talvena.

Kerran oli kuluneena talvena saapunut nelj? miest? hiiht?en rantamailta ja osunut Utuniemeen. Ne olivat kaikki etel?n puolen miehi?. Olivat kertoneet olevansa Hanhikeron tukinhakkuupaikalla kirvesmiehin?, k?yneens? rantamailla ja eksyneens? menoladultaan...

"Siin? sitten pyysiv?t y?sijaa", kertoi Simo. "Vastenmielisilt? minusta miehet n?yttiv?t, enk? tied?, miksi luontoni on aina ollut etel?n miehi? vastaan. Er?s heist?, jota toiset kutsuivat Sakariksi, oli todella vastenmielisen n?k?inen ja komentelemalla se alkoi vaatia talosta mink? mit?kin. Oli oikein ilke?n n?k?inen mies, vesiharmaine silmineen ja vedenv?risine hiuksineen, jotka n?yttiv?t karheilta ja olivat pystyss? kuin harjakset. Oli semmoinen paksu ja tukeva mies. En tied? mink? vuoksi minua se mies iljetti..."

"Oliko sill? karheat viikset ja seisoiko se aina selk? kenossa?" kysyi Selma.

"Semmoinen se oli", vastasi Simo. "Oletko sin?kin h?net n?hnyt?"

"Semmoinen mies oli toisten joukossa menneen? talvena, kun tukinajoon menness? meill? lev?htiv?t", muisteli Selma. "Se puhui kovalla ??nell? ja oli olevinaan muita mahtavampi..."

"No semmoinen oli juuri t?m?kin mies, -- se on sama mies..."

"Meniv?tk? ne siivosti talosta vai varastivatko?" kysyi Selma.

"Eiv?t voineet mit??n varastaa, kun koko y?n olin valveilla... siivosti ne sitten aamun tullen l?htiv?t hiihtelem??n..."

Simo tempasi samassa hihnasta ajokastaan nopeampaan menoon, ik??nkuin haihduttaakseen ?skeisi? muistoja.

Molemmat huomasivat he samalla vaaleaa savua, joka niemen mets?n takaa nousi kev?tkirkasta taivasta kohti. Niemen nen?nkin jo erotti ja suuria valkokylkisi? koivuja sen rannalta. Aurinko paistaa helotti kirkkaasti koivikkoon ja valkoinen j?rvenpinta kimalteli kuin helmiss?.

"N?etk? savua?"

"N?en toki... Jo erotan rantakoivikonkin selv?sti."

"Siin? on venevalkamakin koivikon rannassa..."

"N?ytt?? kuin olisi vene kumollaan rantat?rm?ll?..."

"Niin onkin. Se on is?vainajan vanha kolmilaita..."

Puhuessaan Simo yh? heitteli hihnaa, ja poro n?ytti kotia l?hestyess??n vapaaehtoisestikin jouduttavan kulkuaan...

Kun he jo olivat ehtineet niin l?helle niemen rantaa, ett? silm? erotti selv?sti, n?kiv?t he kaksi miest? laskemassa suksillaan niemen juuren rantat?rm?lt? alas j?rven j??lle. He n?yttiv?t hiiht?neen talosta p?in ja pyrkiv?n j?rven it?rantaa etel?? kohti. Kun rantat?rm?n antama vauhti oli loppunut ja miehet rupesivat hiiht?m??n, erotti Simo, ett? molemmilla oli laukut sel?ss?. Per?kk?in l?ksiv?t hiiht?m??n, j?lkimm?inen mies melkoisen matkaa j?lell?...

Selma oli miehet huomannut samalla hetkell? kuin Simokin. He katsoivat kumpikin hiiht?vi? ja Selma virkkoi:

"Ne n?yttiv?t tulevan talosta p?in."

"Niin n?yttiv?t ja pyrkiv?t ehk? Hanhikeroon, koska noin it?rantaa pit?v?t..."

"Taitavat olla tukkilaisia, koska niill? on laukut sel?ss?..."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet