Read Ebook: Rural Wealth and Welfare: Economic Principles Illustrated and Applied in Farm Life by Fairchild Geo T George Thompson

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 159 lines and 8365 words, and 4 pages

"Teid?n armonne k?ski minua her?tt?m??n itse?ns? tunnin per?st?. Olen valvonut koko y?n ja velvollisuuden mukaisesti muistuttanut ajasta, mutta teid?n armonne makasi niin raskaasti, teid?n armonne ei minua kuullut", virkkoi tuo palvelia, joka kiihke?sti koetti valettaan toisella valeella peitt??.

"Mit??" huudahti kreivi G?tz, silm?nr?p?yksess? selke?mmin hereill?, kuin jos tykinlaukaus olisi kajahtanut aivan h?nen korviensa vieress?. "Kello on 1/2 4! Katala, se tulee kuolemaksesi!"

H?n sy?ks?hti ulos. Kuu oli vaipunut alas. J?isen sumun peitossa olivat nuo tummat yl?ng?t, joittenka hahmoviivat kuvastuivat vasten t?htitaivasta. Osa leirist? oli jo liikkeell?. Aamu-unisina kiskottelivat sotilaat kankeita j?seni??n ja alkoivat j?rjestell? itsi?ns? riveihin p??llikk?jen komennon mukaan. Er?s ajutantti odotti kreivin m??r?k?skyj? teltan sis??nk?yt?v?ll?.

"Kiireesti nyt eversti von Seifferin luo viem??n k?skyni, ett? h?n asettaa rykmenttins? tuonne lounaiselle yl?ng?lle! Kahdeksan tykki? ja nelj? ratsasjoukon-osastoa seuraavat j?ljess?. Niitten h?ijyjen hidasteliain olisi pit?nyt seisoman siell? jo tunti sitten!"

"Olen tunnin ajan odottanut teid?n ylh?isyytenne k?skyj?", rohkeni ajutantti vastata.

T?m? oli liikaa. G?tz laukasi raivostuneena pistoolinsa, nuoren sotilaan hiukset k?rventyiv?t, mutta G?tz nousi mustan Attilansa selk??n, johtaaksensa itse tuota t?rke?t?, teht?v?ksi m??r?tty?, mutta valitettavasti ihmeellisesti kyll? laiminly?ty? liikett?. Se oli nyt my?h?ist?. Kun joukko vihdoin oli l?htenyt marssimaan, ilmoittivat vakoojat, ett? ruotsalainen joukko jo oli matkalla samaan, avaran taistelukent?n t?rke??n paikkaan.

"K?ytt?ytyy kuten G?tz Jankovitzin luona."

Sotamarsalkka Torstensonia ei olisi tarvinnut muistuttaa tuon kaikkea hallitsevan yl?ng?n t?rkeydest?. Jo ennen kuin aamu koitti helmikuun 24 p?iv?n?, l?hetti h?n osaston Wittenbergin miehi? varustamaan kukkulaa tykist?ll?. Samalla antoi h?n koko sotajoukkonsa k??nty? oikealle p?in, joten sen pitk?t rivit nyt ulottuivat l?nnest? it??n Jankovitzin ja Wotitzin kylien v?lill?, eik? en??n pohjasta etel??n, jossa viholliset olivat heid?t n?hneet edellisen? iltana. T?m? temppu oli kovin vaikea n?in mets?isess? paikassa, mutta tehtiin kuitenkin sill? ihmeellisell? j?rjestyksell?, jonka Kustaa II Aadolf oli saanut toimeen ja joka monta kertaa oli ratkaissut ruotsalaisten aseitten voiton. ??neti, vakaina liikkuivat nuo joukot eteen p?in aamuh?m?r?ss?, n?kem?tt? toisiaan ja astumatta askeltakaan sivulle p?in, siksi ett? koko jono vihdoin, ik??n kuin joku koneisto, mik? ??nett? saranoillaan kiikkuu, seisoi j?rjestettyn? laaksossa yl?ng?n alapuolella, valmiina vihollistansa vastustamaan.

T?m? taitavasti tehty ja odottamaton sivuliike pakotti Hatzfeldia j?tt?m??n edullisen asemansa ja my?skin asettamaan rintamansa l?nnest? it??n p?in, ruotsalaisten pohjoispuolelle. Tuo usein mainittu kukkula tuli t?m?n kautta viel? selvemmin molempien joukkojen aseman avaimeksi. G?tz koetti kaikin voimin parantaa onnetonta laiminly?nti?ns?. Siin? syntyi kilpajuoksu h?nen v?kens? ja ruotsalaisten v?lill?, joilla oli pitempi, mutta raivattu tie yl?ng?lle, kun G?tzin sit? vastoin t?ytyi tunkea taajan metsik?n l?pi. Ruotsalaiset ehtiv?t ennen; heid?n kuulansa rupesivat G?tzin l?hestyess? lakasemaan vuorenrinteelt? hevosia ja miehi?. Kiroten per?ytyi G?tz ja etsi suojaa metsik?ss?. Mutta t?nnekkin ulottuivat ruotsalaiset kuulat; h?nen miehens? joutuivat h?milleen, ruotsalainen ratsaskunta h?tyytti heit? sivulta p?in ja he hajaantuivat paeten pitkin laaksoa.

Turhaan koetti h?n hillit? heid?n ajattelematonta pakenemistansa. Semmoisena ei koskaan oltu G?tzi? n?hty ennen, ja h?n oli kuitenkin n?hty verisimmiss? otteluissa, tallaamassa Attilan kavioitten alle kokonaisia rivej? rautavarustuksissa olevia sotilaita. H?nen miekkansa kaasi eroa tekem?tt? pakenevia omia miehi? ja p??lle hy?kk??vi? vihollisia. H?n oli hirmuinen raivossaan; h?nt? vastaan ei kukaan kest?nyt; h?nen hevosensa oli yht? haavoittumaton kuin h?n itse. Mutta n?kym?t?n kostaja oli h?nen hetkens? m??r?nnyt ja l?hetti h?neen et?isest? tulikidasta rautakuulan, jota ihmisj?senet eiv?t voineet vastustaa. Viimeinen, mik? tuosta verisest? py?velist? n?htiin, oli h?nen miekkansa k?rki, joka sorapilvest? v?lkkyi, siin? paikassa, miss? ruotsalainen tykinkuula maahan putosi. H?nen paloitettu ruumiinsa, sekoitettu mustan Attilan verell?, tunnettiin vahvoista kultavitjoista, jotka ennen olivat Pasevalkista ry?stetyt. H?nen j?lkimaineeksensa B?hmiss?, jossa h?nen hirmuisuutensa oli unhotettu, mutta sen sijasta muistettiin h?nen tottelemattomuuttaan, tuli sananparsi: "k?ytt?ytyy kuten G?tz Jankovitzin luona."

Hatzfeld l?hetti vasemman siipens? reservin tuleen. Ep?j?rjestys tuli suureksi maiseman vuoksi. Yhdistetyt liikkeet olivat mahdottomia. Yksityiset sotilas-osastot ahdistivat ja takaisin tunkivat toisiansa. Ei mit??n p??t?st? saatu viel?, mutta keisarillisella joukolla oli kuitenkin ollut suurempi mieshukka.

P?iv?llis-aikoihin oli v?lihetki taistelussa. Hatzfeldin muutettu asento oli j?tt?nyt tien Olm?tziin vapaaksi, ja Torstenson mietti, pit?isik? h?nen sit? tiet? rient?m?n M?hriin. Mutta puolinainen menestys ei ollut h?nen tapansa mukainen; vihollisten ep?j?rjestyksen vuoksi toivoi h?n t?ydellist? voittoa. H?n rynt?si siis toiselle yl?ng?lle, joka oli Hatzfeldin keskirintamassa, mutta tapasi, vasten luuloansa, j?rjestettyj? rivej?, sy?stiin takaisin ja kadotti 10 kevytt? kanuunaa. T?m? h?nen vastoink?ymisens? tuli merkiksi uuteen taisteluun pitkin koko linjaa.

Ruotsalaisten oikeanpuolinen siipi oli hajallaan yl?nk?jen v?liss?, ajaen G?tzin tappiolle joutuneita ratsumiehi? edell??n, kun vahvat joukot Hatzfeldin reservist? heit? h?tyyttiv?t. T?ss? nyt taisteli Wittenberg, Kaarle Kustaa, Akseli Lillie ja Ruotsin sotajoukon ydin sek? Torstensonin henkivartiarykmentti sen etup??ss?. Taistelu oli kova ja verinen. G?tzi?, joka oli sallinut sotilaittensa tehd? kaikkea vallattomuutta ja ilkivaltaisuutta, h?nen raa'at sotamiehens? jumaloitsivat; nyt tahtoivat he kostaa h?nen verist? varjoansa. Wittenberg tarvitsi kaiken sotataitonsa, Kaarle Kustaa kaiken uhkarohkean urhoollisuutensa kootaksensa ja yh? j?lleen kootaksensa hajaantunutta v?ke?ns?. Vihdoinkin kokoontuivat heid?n rivins? taaskin Kustaa Aadolfin aikaisessa ihmetytt?v?ss? j?rjestyksess? ja asettuivat vuorostaan hy?kk?ys-asemaan. N?m?t voittoon tottuneet sotavanhukset rynt?siv?t esiin kuten vahvasti sulkeutunut muuri tunkien kaikki pois tielt??n. Vihollisten rivit murrettiin, he k??ntyiv?t pois p?in ja pakenivat t?ytt? p??t? Taboriin. Heid?n tykist?ns? anastettiin ja suunnattiin vasten heid?n keskirintamaansa.

T?m?n yl?nk?jen v?liss? tapahtuneen kovan tappelun aikana, jolloin mies miest? vastaan sodittiin, ei kukaan huomannut, ett? viisi ratsaskuntaa keisarillisia kyrassierej? oli saartanut heid?n asentonsa ja tuli ?kki-arvaamatta ruotsalaisen sotajoukon selk??n. Taistelusta olisi tullut tappio, elleiv?t nuo rohkeat ratsumiehet olisi olleet kroateja ja keksineet houkutinta, joka sai heid?t unohtamaan kaikki, kovan saaliinhimonsa t?hden. He sattuivat tapaamaan ruotsalaisen sotajoukon kuormaston, joka oli asettunut metsikk??n; siin? oli t?ysin?isi? vaunuja, viinitynnyreit?, naisia. Kroatit hy?kk?siv?t vaunujen kimppuun, ja nauroivat ilkkuen naisten valitushuutoja sek? rupesivat tottunein k?sin ry?st?m??n. T?ss? heid?n rakkahin huvituksensa ?kki-arvaamatta tuli h?irityksi kuormaston muuten ylenkatsotun palvelusv?en kautta. Er??n nuoren miehen onnistui saada kokoon uskaliaimmat ja h?n rynt?si niin voimakkaasti ry?st?jien p??lle, ett? heid?n t?ytyi suojella itsi?ns?. Mielett?m?ss? raivossaan ajoivat he pois tuon v?h?isen joukon, mutta seuraavassa hetkess? oli se j?lleen heid?n ymp?rill??n kuten s??skiparvi ja pakotti ry?st?ji? j?tt?m??n vaunut. T?m? vei aikaa. Wittenbergin siipi oli voittanut, kroatilaiset kuulivat pyssyjen paukkeen takanaan mets?ss?. Pian n?kyikin kuurilainen ratsaskunta, joka tuli parhaaseen aikaan pelastamaan Torstensonin puolisoa, juuri kun h?nen puolustajansa olivat joutua tappiolle ylivallan vuoksi. Kroatit pakenivat, vaara oli ohitse.

Keisarillisten keskirintaman jalkav?ki oli rynn?nnyt esiin samalla, kuin heid?n siipens?kin ja hy?kk?siv?t ruotsalaisten keskirintamaan. T??ll? ratsasti Torstenson, joka heti paikalla antoi t?ytt?? jokaisen tyhj?n paikan; t??ll? Mortaigne sai j??hdytt?? palavan taistelu-intonsa; t??ll? sininen rykmentti puolusti vanhaa taattua kunniaansa. Hatzfeldin jalkav?ki oli suureksi osaksi uutta pestattua v?ke?, mutta uskonkiihkoisia katolilaisia, jotka palavassa innossaan eiv?t ensink??n kuolemaa pel?nneet, varmassa toivossa kuin olivat, ett? pyh? neitsyt t?n??n heille voiton antaisi. Taistelu t?ss? ei tullut v?hemm?n ankaraksi kuin molemmilla siivill?, mutta verisemm?ksi sen vuoksi, ett? taisteliat tunkeutuivat kokoon rinta rintaa vasten, n?ill? ahtailla aloilla, mets?-yl?nk?jen v?liss?. Kello l?heni nelj?? iltapuolella, h?m?r? oli tulossa eik? viel? ollut mit??n ratkaisevaa tapahtunut.

Silloin vihdoinkin molemmat ruotsalaiset siivet olivat voittaneet ja k??ntyiv?t nyt, Torstensonin k?skyst?, pohjoseen p?in, joten he keskirintaman kanssa yhdess? sulkivat keisarillisen keskirintaman ik??n kuin kaaren sis?lle. Ilman tykist??, ilman hevosv?ke?, ruotsalaisten ja omien tykkiens? h?vitt?m?n? sek? h?tyytettyn? kolmelta puolen yht'aikaa, ei tuo keisarillinen jalkav?ki voinut paikallaan kest?? muuta kuin puoli tuntia, vaan koetti per?yty?, mutta turhaan, se hajoitettiin, piiritettiin ja suurimman osan t?ytyi antautua vangiksi. Sotamarsalkka Hatzfeld oli yht? turhaan koettanut ponnistaa voimiansa t?ytt??ksens? pyh?n neitsyen lupausta. Kun h?n n?ki joutuneensa tappiolle, tahtoi h?n hiipi? ruotsalaisten rivien l?pi, mutta pakotettiin, pistooli otsan edess?, antautumaan vangiksi ja tuli siten n?kem??n vastustajansa voittajana.

Jankovitzin tappelu helmikuun 24 p?iv?n? 1645 oli kaikista Torstensonin voitoista vaarallisin, verisin, seurauksiltaan loistavin ja pelj?tt?vin Ruotsin vihollisille. Keisari Ferdinandin ainoa joukko oli h?vitetty. Kuolleita ei kukaan saattanut lukea, niin lavealti niit? makasi metsiss?, yl?nk?jen ?yr?ill? ja ahtaissa laaksoissa. Otaksutaan, ett? keisarilliset kadottivat 4,000 miest? kaatuneina, joitten joukossa yhden sotamarsalkan ja ruotsalaiset 2,000, siis yhteens? kaatuneita 6,000, tahi l?hes joka viides mies niist?, jotka olivat ottaneet osaa taisteluun. Kolmenkymmen-vuotisen sodan aikana katsottiin tarpeettomaksi laskea haavoitettujen lukua. Kenelt?p? olisi ollut aikaa tuollaisiin v?h?p?t?isyyksiin? Jos otaksutaan sodan tavan mukaan, ett? heid?n lukunsa oli toista vertaa suurempi kuin kuolleitten, olisi niitten m??r? ollut 12,000 ja siis 32,000 taistelevasta 18,000, tahi enemm?n kuin puolet tullut taisteluun kykenem?tt?miksi. Vangiksi saatiin 4,000 miest? ja 248 upseeria, joitten joukossa ylip??llikk? itse, tuo urhoollinen sotamarsalkka Mercy ja keisarillinen kenraali Bruay. Hatzfeldin koko tykist?, jossa oli 26 kanunaa, h?nen koko kuormastonsa ja suuri joukko lippuja tulivat voittajien saaliiksi.

Jos, kuten sanotaan, keisari Ferdinand oli kuullut tykkien jytin?n Jankovitzista aina Pragiin asti, tunsi h?n varmaankin valtansa perustuksien vapisevan. Kun pyh? neitsyt oli h?nen hylj?nnyt, kiirehti h?n kiertoteitse pakenemaan p??kaupunkiinsa. Lukemattomat pakenevat joukot t?yttiv?t h?nen j?lkens? kaikilla Wieniin vievill? teill?. Siell?k??n ei h?n en??n tuntenut olevansa turvallisena, sill? uhkaavana l?heni Siebenb?rgin ruhtinas, ja moni etsi pelastustansa et??mp?n? etel?ss?. Keisari j?i rohkeana paikalleen kootaksensa liittolaisia s?rjetyn sotavoimansa pirstaleitten ymp?ri. Se onnistui alussa hyvin huonosti. Saksin vaaliruhtinas teki erikois-rauhanliiton ruotsalaisten kanssa. Turenne h?tyytti Baieria, suuri Cond? Espaniaa, paavi kielt?ytyi antamasta rahoja, Torstenson l?heni, ja viel? kerran ruotsalaiset ja suomalaiset ratsumiehet juottivat hevosiansa Tonavan aalloista.

Pimeydess? tehty ty?... kerran t?ytyy sen tulla p?iv?n valoon.

Y?n varjot levisiv?t lumisien vuorten ja verisien laaksojen yli. Tuuli vinkui j??kylm?n?, nuotiot paloivat, kuu nousi punaisena mets?nhuippujen yli n?kyviin. Sen ep?m??r?isess? valossa n?kyi siell? t??ll? tummat ratsumiesrivit kiilt?vine aseineen laaksojen suussa. Osa tuosta v?sytetyst? ruotsalaisesta joukosta ei saanut ollenkaan lepoa: hevonen ja mies seisoivat vahdissa. Juhana De Werthi? ei ollut uskominen; h?nest? sanottiin, ett'ei h?n koskaan maannut, ennen kuin h?n tappion oli voitolla korvannut.

Onnelliset ne, jotka olivat saaneet leiv?nkannikan tahi puoli pikaria viini?, he viskasivat itsens? pitk?kseen nuotion ??reen, sama se mitenk?, toinen genista-pensastoon, toinen saviselle, verest? niljakkaaksi k?yneelle maalle;? toisinaan vain kivi p??n-aluksena ja jalat vesil?t?k?ss?, p??-asia se, ett? p??si niin l?helle valkeaa kuin mahdollista. Pian vaipuivat he syv??n uneen, vaan her?siv?t siit?, ett? heit? vilutti silt? puolen, johon ei valkean sopinut loistaa. He k??nsiv?t palelevan puolensa kohti tulta ja nukkuivat j?lleen. Toiset eiv?t unta saaneet verta vuotavien haavojensa takia, he repiv?t ihotakistaan repaleita, sitoivat haavojansa ja lis?siv?t puita nuotioon. Muutamat kuiskailivat hiljaa iltarukouksen, toiset vihelsiv?t ja jotkut laulaa hyr?iliv?t, mutta uniset naapurit k?skiv?t heid?n olla vaiti. Toiset, jotka havaitsivat kumppanillaan saaliin ottivat likaiset nopat taskustaan ja rupesivat onneansa koettelemaan. Vaan t?m?kin heikko sorina, joka oli ik??n kuin ?isen tuulen suhina m?ntyjen latvoissa, vaikeni v?hitellen. Nyt kuului ainoastaan vienoja virren s?veleit? skottilaisesta leirist?, y?vahtien et?iset huudot, kuolevan viimeinen valittava huokaus, siin? kun h?n makasi hyl?ttyn? kent?ll?, tahi vuorten v?liss? saalista vainuvan suden ulvonta.

Tuolla mets?nrinteell?, jossa taistelu oli ollut kova ja kaatuneet makasivat l?jiss?, liikkui toisinaan hiipivi? olentoja puitten varjossa. N?m? olivat sotarosvoja, jotka ammatikseen ry?stiv?t kuolleita. He eiv?t uskaltaneet k?ytt?? lyhtyj?, vaan kontaten liikkuivat he pensastoissa veril?t?k?itten v?liss?, koperoitsivat saaliinhimoisilla kynsill??n kuolleita ja koettivat kuuvalossa keksi? jonkinlaista arvollista saalista. Monessa kohden makasi pahasti haavoitettuja, joissa viel? n?kyi olevan henki. Sotarosvo tukki h?nen suunsa sannalla, jotta h?nen valitushuutonsa ei rosvoa ilmi-antaisi sek? pisti k?tens? h?nen taskuihinsa, veti saappaat jalasta, sotavarustuksen ja aseet, jos ne joksikin kelpasivat, ja leikkasi s??lim?tt? poikki jokaisen sormen, jossa vain oli sormus. Toisinaan tuollainen rosvo onnekseen l?ysi jonkun upseerin, jolla oli kultavitjat, hopearisti tahi t?ysin?inen kukkaro. Silloin saattoi tapahtua, ett? rosvo, ollessaan pitk?n??n eteen p?in kumartuneena kuolleen yli, ?kki? h?tk?hti, kun tunsi ter?v?n keih??npiston sel?ss??n. Se oli toinen rosvo, joka ahnaampana kuin h?n itse, tuli ry?st?m??n h?nelt? h?nen saaliinsa, ja pian t?m?n j?lkeen makasi ensimm?inen ry?v?ri itse verta vuotavana uhrinsa rinnalla, tuntien miten toiset k?det h?nen taskunsa tyhjensiv?t.

Y?n lempe? kuu, sin?, joka niin kalpeana ja levollisena katselet korkeudestasi ihmisten taisteluja, monen montapa rikosta sin? olet n?hnyt ja viel?kin n?et noilla taistelutantereilla, joita nimitet??n kunniatantereiksi!

Ruotsalaisen vasemman siiven nuotion ??ress? valvoi pime?n tultua noin 30 ratsumiest? skottilaisesta uskonliitosta, n.k. kovenantista, rukoillen ja veisaten kiitosvirsi?. Harmaahiuksinen ratsumestari luki heille Tuomarinkirjasta kappaleen Gideonin voitoista. Er?s nuori ratsumies, tuskin kahdenkymmen-vuotias, tunsi keskell? t?t? jumalatonta joukkoa, jonka seassa h?n taisteli, Hengen vaativan h?nt? todistukseen. H?n nousi tykkilavetin p??lle ja rupesi saarnaamaan. T?ss? oli samaa intoa, samaa kuvannollista kielt? Vanhan testamentin sodan aikakirjoista, kuin t?h?n aikaan kaikui Skottlannissa ja Englannissa Kaarle I kukistuvan valtaistuimen ymp?rill?. My?skin n?m?t palkkasoturit tunsivat taistelevansa Antikristusta vastaan, kun taistelivat paavin joukkoja vastaan sek? meniv?t yht? innokkaina Herran ja Gideonin miekkaa k?ytt?en kuolemaa kohden.

J??nn?s kahdesta harventuneesta suomalaisesta ratsaskunnasta valvoi nuotion ??ress? skottilaisten rinnalla. Suomalainen kansanluonne vieh?ttyy helpommin, kuin sen j?ykkyydest? p??tt?en luulisi. Siin? n?htiin noiden v?syneiden ja viel?p? verta vuotavain ratsumiesten unohtavan leponsa ja kuuntelevan skottilaisten laulua, jota eiv?t ymm?rt?neet, mutta jonka innostus vaikutti ja tarttui heihin. Er?s nuori sotapappi k?ytti tilaisuutta, otti suomalaisen virsikirjansa ja alkoi veisata virtt? voiton kiitokseksi. S?velet sopivat jotenkin yhteen skottilaisten kanssa: t?m? ei ollut ensi kerta kolmikymmen-vuotisen sodan aikana, kun skottilainen ja suomalainen kiitosvirsi yhdistettyn? Jumalaa ylisti.

Sen kukkulan juurella, jossa G?tz kaatui, makasi monen kuolleen joukossa kaksi pahoin haavoitettua viel? hengiss?. Siin? oli sitke? ruotsalainen ratsumies, joka oli ammuttu l?pi vy?t?isten, ja keisarillinen tallimestari, jonka oikea k?si oli hakattu poikki kyyn?staipeen ylipuolelta. Molemmat, ?sken toistensa vihollisia, mutta nyt maaten yht? avutonna vieretysten kurjuudessa ja pimeydess?, olivat her?nneet pitk?st? tainnos-tilasta, johon verenvuodatuksen takia olivat vaipuneet ja tunsivat lohdutusta kuullessaan el?v?n olennon olevan l?hitteell?.

"El?tk?, kumppani?" sanoi tallimestari heikolla ??nell? saksankielin.

"Kuten el?? saattaa paistinvartaassa", vastasi ruotsalainen, joka joten kuten osasi samaa kielt?.

"Onko sinulla viel? k?si ja sormi j?ljell?, jolla ladatun pistoolin voisit laukaista?... minulla ei ole yht??n, minulla."

"Onko sinulla sellainen kiire paavin kiirastuleen?" vastasi ruotsalainen. "Mielest?ni sin? olet saanut kyll?ksesi."

"Etk? kuule sotarosvojen askeleita? Jesus Maria, ne tulevat t?nne p?in!"

Ep?ilt?v? rahina kuului pensastosta, ilmoittaen, ett'ei h?nen pelkonsa ollut per?t?n. Itse kuolemakin n?ytti onnettomalle haavoitetulle helpolta, kun h?n ajatteli joutuvansa sotarosvojen k?siin. Ratsumies otti esiin suurella vaivalla pistuolin vy?st??n, viritti hanan ja katseli jotakin, joka liikkui puitten varjossa. Hetken per?st? oli t?m? tuntematon jokin kadonnut ja kaikki j?lleen niin ??net?nt?, ett? saattoi kuulla skottilaisten virren, sill? tuuli puhalsi sielt? p?in.

"Kumppani", sanoi tallimestari j?lleen, "onko sinulla vesipullo? Min? uuvun janosta."

"Min? my?skin", sanoi ratsumies. "Pulloni on tyhj? kuten taskunikin, mutta puro ei ole t?st? kymmenenk??n askeleen p??ss?. Ehk? min? koetan kontata sinne."

Tuo onnistui suurella vaivalla ja leve? verinen polku j?i h?nen j?lkeens? m?rk??n ruohoon, mutta purolle enn?tetty??n meni h?n tainnuksiin ja makasi hetken tunnotonna. Sitten h?n taas her?si, t?ytti kyp?rins? verisell? vedell?, joi ja tunsi itsens? virkistyneeksi.

"Annanko paavilaisen menn? janoinensa kiirastuleen"? ajatteli h?n itsekseen, "pannahinen, sit? en malta: h?n saa kyll? kuumaa muutenkin. Jospa nyt saisin istua Tuiman sel?ss?!"

Ja nyt konttasi h?n yht? vaivalloisesti takaisin kumppaninsa luo. Vaikeinta oli s?ilytt?? vett? maahan l?ikkym?tt?, mutta h?nen kyp?rins? oli kuitenkin viel? puolellaan, kun h?n perille enn?tti.

"Juo nyt herrasi hyv?stij?tt?malja, siin? on h?nen viini?ns? vedess?!" sanoi ratsumies, kurkottaen kyp?ri?ns? ja tarkoittaen G?tzi?, jonka v?reihin haavoitettu oli puettu.

Tallimestari joi halukkaasti tuon verisen juoman, huokasi helpotuksesta oikein syv??n ja sanoi liikutuksesta vapisevalla ??nell?:

"Sano minulle nimesi, kumppani, ett? saan rukoilla paternosterin puolestasi!"

"Hyi minua, jos saat niink??n paljon kuin m?d?nneen nauriin paternosterisi edest?!" vastasi ratsumies. "Axelson on nimeni, kunniakseni eik? h?pe?kseni, korpraali olen henkivartiarykmentiss?, jos el?n huomenna. Olen ollut ratsaspalvelia puolihullun r??kin?n luona, joka t?t? nyky? on Ruotsin suurivaltias Kristiina kuningatar. Kyp?r? p??st?si, mies... Jaa niin, eih?n sinulla ole kyp?r?? eik? k?sivartta. Ehk? sinua huvittaa kuulla, ett? h?n aikoo sinun paavisi panna kananh?kkiin sek? lasikaappiin keisarisi."

"Min? rukoilen edest?si, v??r?-uskoinen, ja taistelen lohik??rmeen kanssa sinun sielusi puolesta", vastasi h?nen kovaa kohtaloaan tasaava kumppaninsa. "Mutta min? pyyd?n, ?l? puhu noin p?yhke?sti. Herrani, sotamarsalkka, saattaisi sinua kuulla. H?n on nyt kuollut, h?nen ruumiinsa makaa repaleina tuolla edemp?n?, mutta ?l? yht??n ole varma h?nest?, kyll? h?n viel? t??ll? aaveilee. Mitenk? h?n saisi rauhaa! Pyh? Jumalan ?iti, niin paljon kuin h?nell? oli omalla tunnollaan, ja kuitenkin oli yksi asia, yksi, yksi, johonka verraten kaikki muu oli mit?t?nt?. Suomessa se tapahtui, se, Axelson. Oletko ollut Suomessa?"

"En, velho viek??n, en ole ollut tuossa lumotussa maassa, mutta kyll? olen ollut tekemisiss? suomalaisvelhojen kanssa. Yhden tunsin ja se osasi lent??. Noh, mit? herrasi Suomessa teki? Tekik? h?n aika konnanty?n, tahi l?ik? h?n vain kuoliaaksi jonkun miehen, peri?ksens? h?net?... Voih, tuo riivattu lyijynpala istuu kuin painajainen sel?ss?ni."

"Pappi, Axelson, tuo pappi! L?het? pappi luokseni, minulla ei ole en??n pitk?? aikaa j?ljell?, tahdon tehd? tunnustukseni! En koskaan ennen ole tuosta puhunut, mutta nyt se tunkee huulieni yli, olen i?ksi p?iviksi kadotettu, ellen siit? nyt saa puhua. Eih?n siihen minun syyt? ollut, tottelin h?nen k?sky?ns?. Mutta nyt on kovin kylm?, Axelson, minun sieluani viluttaa, kun muistan, miten riistimme h?nen ylt??n n??d?n-nahkaisen turkin, ja viskasimme h?net kylm??n hankeen ohuissa vaatteissaan. H?nen hienot vaatteensa, n?es, olimme jo ennen h?nelt? vieneet, sill? niit? se toinen halusi, ja sitten puimme h?net kehnoon hameeseen ja takkiin, jotka ostimme kalastajan v?elt?, jotta, kuten heit? uskotimme, saattaisimme paremmin kulkea pelk??m?tt? ry?v?rej?, niin me puhuimme. Mutta n??d?n-nahkaisen turkin me annoimme h?nen pit?? siksi, ett? tulimme mets?n keskelle; silloin me h?nen viskasimme hankeen ulos reest?... Min? en sit? tehnyt, Axelson, vaan se toinen; h?n oli v?kev?, h?n. Min? ajoin... hevoset nousivat pystyyn... en koskaan ennen ollut sill? tapaa hevosia ly?nyt, mutta ne vain nousivat pystyyn. Silloinhan minun t?ytyi n?hd? h?net, siin? kun h?n nousi yl?s lumikinoksesta eik? puhunut sanaakaan, ainoastaan katseli meit? vain, katseli meit?, katseli meit?! Jesus Maria, h?n oli niin kaunis silloin; h?n loisti silmieni edess? ik??n kuin olisi ollut Jumalan ?iti, ja sellaisena olen n?hnyt h?nen nyt yhdeks?ntoista vuotta joka y?. Niin, joka y? on h?n tullut luokseni, joka y? olen kysynyt h?nelt?: Pyh? Maria, sin?k? siin? olet? Ja joka y? on h?n vastannut: olen h?n, jonka sin? t?h?n aikaan y?st? j?tit hylj?ttyn? lumikinokseen. Silloin olen aina tuntenut kylm?n v?reen sel?ss?ni ja olen h?nelle sanonut: j?t? minut rauhaan, kysy herraltani! Enh?n min? sit? tehnyt... Miksik? ovat he hakanneet poikki oikean k?teni? Eih?n se ollut se k?si, joka h?net viskasi reest?, se oli se vain, joka hevosia l?i ja ajoi pois h?nen luotaan kylm?ss? talvi-y?ss?..."

Uupuneena vaipui haavoitettu tainnuksiin pitk?ksi aikaa.

"Arvelinpa, ett? t?ss? oli joku vanha konnanty?", m?tisi Axelson vakaasti. "Uih, t??ll? on kylm?. Jos h?nest? jo on tullut loppu, niin on h?n mennyt sinne, miss? h?n kyll? saa l?mmitell? itse?ns?. Jumala auttakoon sit? raukkaa; kun kaikki kirjaan pannaan, niin emme siin? kukaan pilkutta j??. Ajattele itse?si, iloinen poika, jos ehk? piankin saat hikoilla kaikkien tyhmien temppujesi takia, joita olet tehnyt it?-g??tan tyt?ille t?ss? syntisess? maailmassa!"

Askeleita kuului polulta ja varjosta tuli esiin sama nuori pappi, joka ?sken oli veisannut virren yhdess? skottilaisten kanssa ja h?nt? seurasi kuusi sotamiest? paareineen ja lyhtyineen. Papin nimi oli Pietari Luth, h?n oli nyt sotapappina suomalaisessa ratsuv?ess?. H?n ei saattanut nukkua, kun tiesi monen monta verta vuotavan, vaan l?hti ulos kristillisen rakkauden ty?t? tekem??n: lohduttamaan kuoleman kanssa kamppailevia ja pelastamaan niit? haavoitettuja, joita viel? oli mahdollista parantaa.

Tuo hiljainen joukko l?heni, seuraten Axelsonin ??nt?, ja miehet valaisivat lyhdyll? kaatunutta.

"Meid?n miehi?mme, ruotsalainen. Nosta h?net varovasti paareille!"

Niin varovasti haavoitettua ei saatettu nostaa, ett'ei h?n tuskasta olisi huutanut. Mutta kun h?nt? piti viet?m?n pois, sanoi h?n:

"Saanko kysy?, eik? teid?n arvoisuutenne ole pappi?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet