Read Ebook: Rural Wealth and Welfare: Economic Principles Illustrated and Applied in Farm Life by Fairchild Geo T George Thompson

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 159 lines and 8365 words, and 4 pages

Aika- ja luonnekuvaus Kuningatar Kristiinan ajoilta

Kirj.

ZACHARIAS TOPELIUS

Suomentanut

Th. Hahnsson

Helsingiss?, G. W. Edlund, 1890.

Kuopion Uusi Kirjapaino.

KOLMAS OSA.

VERRATON.

SIS?LLYS:

Hakkaa h?net palasiksi, siin? kun h?n makaa likistettyn? hiirenloukossa!

Ruskean hevosen ratsastaja yh? ratsasti. Niin paljo verta, niin monta kyynelt?, eik? viel?k??n kylliksi! Joskus pid?tti h?n ratsuaan, v?list? yhden, toisinaan kahdenkin kaupungin edustalla, katseli ivallisella hymyilyll? valtioviisaitten temppuja, kun koettivat kavaluudella toisiansa voittaa ja jatkoi j?lleen hurjaa jahtiansa. Yh? s??lim?tt?m?mpin? tallasivat hevosenkaviot entisen vaurastuksen ja ihmis-onnen t?hteit?. Ratsastaja oli viskannut pois ensimm?isen valepukunsa; munkinkaapu ei en??n verhonnut h?nen r?misev?? luurankoansa, raamattu ei en??n ollut h?nen ylistettyn? kilpen?ns?. H?n ratsasti kenttien ja kaupunkien yli koko hirvitt?v?ss? alastomuudessaan, irvist?en verenjanosta ja saaliinhimosta, kurkottaen h?pe?m?tt? ahnaita k?si?ns? sinne, mist? suinkin viel? toivoi saalista saavansa.

T?ss? uskonnonsodassa, josta oli tullut ry?v?risota, syk?hteli viel? siell? t??ll? ihmis-syd?mmi?, jotka saattoivat verta vuotaa kaiken t?m?n surun ja kurjuuden t?hden. Kustaa II Aadolfin etevin oppilas, Lennart Torstenson, seurasi mestariansa my?skin siin?, ett? h?n, ollen itse puhdas, koetti hillit? sotilaittensa verenhimoa, niin kauan kuin mahdollista oli. Mutta se ei en??n ollut mahdollista. Sota k?vi raaemmaksi vuosi vuodelta; oma puute, viha ja kosto, ainainen uhkapeli el?m?st? ja onnesta sammutti vihdoin kaikki ihmiselliset tunteet. Kun sotamies l?hti sotaan, oli h?n sanonut j??hyv?iset rauhan tavoille, rauhan ty?lle, sille kunnioitukselle, jonka rauha soi toisen oikeudelle. Miksik? h?n olisi s??linyt? Ei h?nt?k??n kukaan s??linyt. Miksik? h?n olisi ty?t? tehnyt? Ty?n hedelm?h?n oli ensimm?isen ottajan saalis. Miksik? h?n olisi s??st?nyt? Huomenna piti h?nen kuoleman. Ne, jotka viel? s?ilyttiv?t juurtunutta velvollisuuden- ja is?nmaanrakkautta, seurasivat lippuansa, eiv?tk? kysyneet, ket? he l?iv?t ja miss? he h?vittiv?t, kun se vain oli vihollinen, jonka tuli kaatua heid?n voitoksensa ja varustaa heit? saaliillansa. Ne, jotka olivat unhottaneet, ett? heill? koskaan oli ollut oma maatilkka tahi rakas koti, -- ja sellaisia oli tuhansittain tuossa h?vitetyss? Saksassa tahi et?isess?, leiv?tt?m?ss? Skotlannissa, -- myiv?t itsens? enimm?n tarjoavalle tahi sille, joka tappion per?st? tarjosi heille uusia voiton ja ry?st?n toiveita.

Sota, joka hellitt?? kaikkien tapojen ja kotoisten avujen siteet, palkitaksensa niit? raudankovalla sotilasj?rjestyksell?, tuottaa lakkaamatta esiin kummallisia vastakohtia. Kukapa olisi uskonut, ett? kolmenkymmen-vuotinen sota, keskell? sit? kuin se kauhistuttavassa m??r?ss? hajoitti kaikki hurjien luonnonhimojen kahleet, kuitenkin saattoi tuoda n?kyviin, kummallisinta kaikista ristiriitaisuuksista, perhe-el?m?? sodassa? Niin kuitenkin oli laita, eik? se ollut ainoastaan poikkeuksena, vaan melkeinp? s??nt?n?. Kaikkia suuria sotajoukkoja seurasi lukuisa kuormastokunta, johon kuului naisia ja lapsia; keisarillisia ja saksalaisia seurasi suurempi joukko, ruotsalaisia ja ranskalaisia v?hempi. Kuormaston laatu riippui p??llik?n ankaruudesta. Jos h?n, kuten Wallenstein, antoi sotilaittensa menetell? miten hyv??n, kootaksensa joukkoihinsa niin monta kuin suinkin, niin nuo joukot raahasivat mukanaan parvittain irstaita naisia, jotka usein olivat melkein yht? lukuisia kuin sotamiehet itse. Jos p??llikk? oli ankara, niin h?n ajoi pois tuon irtaimen joukon, mutta antoi sen sijasta sotamiehen ottaa mukaansa vaimonsa ja lapsensa, pit??ksens? h?nt? paremmalla mielell? sotaretken vaivojen kest?ess?. Erityiset v??pelit asetettiin huolta pit?m??n n?itten perheitten kuljettamisesta, kun joukko l?hti leirist? marssimaan, tahi heid?n kortteereistaan ja elatuksestaan, kun sotajoukko taas uudestaan asettui leiriin. Uudemman ajan artellista ja ruokavarojen hankkimisista ei silloin mit??n tietty: sotilas sai, mit? mukaan oli saatettu ottaa tahi hankkia, mutta usein sai h?n itse pit?? huolta itsest??n ja elatuksestaan. T?m? tuli silloin h?nen vaimonsa teht?v?ksi. Vaimo keitti h?nen ruokansa, h?n pesi ja paikkasi miehens? vaatteet, niin hyvin kuin mahdollista oli, mutta usein kyll? sotajoukot n?yttiv?t retulais-riveilt?, aseet ainoastaan heit? niist? erottivat, sill? virkapukuja k?ytti ainoastaan kuninkaallinen henkivartijasta. Ei ollut helppo hankkia ruokaa ja vaatteita sodassa. Sotilaan vaimo tunki talonpojan taloon enemm?n vaativana kuin sotamies itse, etsi kaapit, arkut ja kellarit ?lykk??ll? saaliinhimolla, asetti sitten talonpojan hevosen h?nen rattaittensa eteen ja ajoi saaliineen leirille. Kun keisarillinen rykmentti kerran oli mennyt er??n joen yli, m??r?si eversti, v?syneen? rasittavaan kuormastoon, sotilaanvaimot j??m??n joen toiselle puolelle. Silloin kuului valitusvirsi rykmentin jokaisesta rivist?, sill? vaimot toivat mukanaan sotamiesten vaatteet ja keitinastiat, everstin t?ytyi antaa heid?n tulla joen yli.

Sotilaan liitot olivat usein kyll?kin h?ll?? laatua, niin ett? vaimoja monasti vaihetettiin tahi myytiin miesten kesken. Jota kauemmin sotaa kesti, sit? enemm?n lapsiparvi enentyi, aina siihen m??r??n, ett? Gallas ja Hatzfeld toisinaan kuljettivat muassaan toista vertaa suurempaa seuraa kuormaston per?ss?, kuin heill? oli sotamiehi? riveiss??n. Torstensonilla oli mainioilla rientokuluillaan paljo harvalukuisempi joukko mukanaan, mutta aina muutamia perheit? kuitenkin. Viimeiselle sotaretkelleen seurasi h?nt? h?nen puolisonsa Beata De la Gardie ja heid?n nelivuotinen poikansa.

Helmikuun 23 p?iv?n? vanhaa ajanlukua 1645 iltapuolella oli Hatzfeld saavuttanut ruotsalaisen sotajoukon l?hell? b?hmil?ist? Jankovitzin kyl??, tahi kuten muutamat kirjoittavat: Jankov, Jankau. Molemmat vastustajat olivat melkein yht? voimalliset, 16,000 miehiset molemmat. L?hes kaksi kolmatta-osaa hevosv?ke? ja ainoastaan yksi kolmasosa jalkav?ke?, mutta ruotsalainen hevosv?ki oli etev?mpi b?hmil?ist?. Molempien tulo oli aavistamaton onnettomille b?hmil?isille, jotka luulivat, ett? sota oli siirretty pohjois-Saksaan ja toivoivat saavansa vapaasti hengitt?? entisten vuosien h?vitysten per?st?, mutta nyt ?kkiarvaamatta n?kiv?t maansa uudestaan alttiiksi annettuna sotajoukoille, jotka olivat, sek? yst?v?t ett? viholliset, yht? pel?ttyj?. Kaikki, jotka paeta saattoivat, pakenivat; ainoastaan v?h?inen, noin 30 miehinen joukko matkustavia juutalaisia, etsi suojaa ruotsalaisen sotajoukon kuormastolta ja sai my?skin, mutta hyv?? maksua vastaan, lev?ht?? heid?n leiripaikassaan.

Torstenson n?ki tien It?valtaan teljetyksi ja h?nen t?ytyi nyt joko tehd? rohkea hy?kk?ys tahi vaarallinen per?ytys. H?n l?hti illalla kuuvalossa ratsastamaan muutamien esikunta-upseeriensa seurassa, tarkastellaksensa vihollisten asemaa sek? tuntematonta seutua, joka sijaitsi 3 saksan penikulmaa etel?puolella Taborin kaupunkia ja 5 penikulmaa Pragin etel?-kaakkoispuolella.

Sotap??llik?n tottunut katse k?sitti heti aseman. H?n oli nyt jylh?ss?, harvaan asutussa vuoriseudussa. L?nness? Jankovitz, id?ss? Wolitzin kyl? ja niitten v?lill? viljelem?t?n ep?tasainen maa, polveileva puro ja yksin?inen talonpoikais-talo. Niin pitk?lle kuin silm? kannatti, n?kyi kuun heikossa valossa ainoastaan kukkula kukkulan vieress? ja metsikk? kukkulain v?liss?, v?h?p?t?inen tasanko ja kapeita laaksoloita, joissa kasvoi genista-pensasta ja suopursuja. Ei saattanut keksi? sopimattomampaa taistelupaikkaa kuin t?m? oli. Hatzfeld seisoi jo valmiiksi varustettuna it?isill? kukkuloilla sellaisessa asemassa, ettei voinut vaaratta ja ilman suurta mieshukkaa h?nt? vastaan hy?k?t?.

"Ei k?y p?ins?! Meid?n ratsasjoukkomme ei saata liikahtaa, ilman ett? heit? tuolta metsik?st? ammutaan," virkkoi hevosv?en kenraali Arvid Wittenberg, samalla kun h?n tyytym?tt?m?n? pisti t?hystimen koteloon. T?m? ihailtu sankari, Torstensonin oikea k?si, jolla oli ujot, tytt?m?iset, t?ytel?iset kasvot, lyhyt, jykev? vartalo, pystynen?, pitk?, tummanruskea tukka, posket, joista parta oli tarkkaan ajeltu, kapeat viikset ja pienet k?det, ei suinkaan ulkonaisesti ollut sotilasmaineensa vertainen. Ainoastaan h?nen vilkkaat, ruskeat silm?ns? ja huuliensa vakava s?vy sallivat aavistaa, ett? t?ss? oli sotap??llikk?.

"Jalkav?ki rynt?? kukkulalle keskirintaa kohden ja hevosv?ki kaartaa siivet", virkkoi tuo aina uhkarohkea ranskalainen, kenraalimajuri Mortaigne.

"Ei, ei k?y p?ins?!" virkkoi vuorostaan tuo yht? peloton, mutta varovaisempi skottilainen, kenraalimajuri Douglas. "Emme voi t?ss? n?hd? ylt?-ylitse. Me saatamme voittaa yhdell? taholla ja h?vit? toisella."

Nuori upseeri, joka ratsasti l?hinn? sotamarsalkkaa, kurkotti k?tt?ns? osottaen tummaa, kaakossa p?in olevaa kukkulaa.

"Tuossa, teid?n ylh?isyytenne", sanoi h?n, "on asentomme avain. Miehitt?k??mme tuo kukkula, niin hallitsemme koko asemaa."

Muistutus ilmaisi tulevaa sotap??llikk??, mutta se ei miellytt?nyt ylip??llikk??.

"Min? pyyd?n sitte teid?n ruhtinaallisen armonne neuvoa, kun sopiva tilaisuus tulee", vastasi Torstenson tylysti ja k??ntyi vanhempien kenraalien puoleen. "Hyv?t herrani", sanoi h?n, "min? luotan teid?n koeteltuun rohkeuteenne. Varoja puuttuu; seisahtua emme saata, per?yty? viel? v?hemm?n. Jumalan nimess?, uskaltakaamme siis taistella. Te, Douglas, komennatte vasempaa siipe?mme, te, Mortaigne, keskirintamaa ja te, Wittenberg, oikeaa siipe?. Tunnus-sana: auta, Jesus! Asento on muutettava. Ei ole aikaa hukkaan pantavaksi. Jokainen paikalleen!"

Nuori pfaltzkreivi Kaarle Kustaa oli ylentynyt kuurilaisten everstiksi, kestetty??n ensimm?isen tulikoetuksensa Leipzigiss?. Nyt py?r?hytti h?n hymyillen hevostansa toisten mukana. Tiuskaus oli h?nelle osotettu, joka oli nuorin, mutta tarkoitti enemm?n vanhoja. Vaikka Torstenson halusta kuulikin kokeneitten neuvoja, niin ei h?n k?rsinyt v?hint?k??n vastaansanomista, kun h?n kerran oli suunnitelmansa tehnyt.

Samaan aikaan illalla ratsasti sotamarsalkka Hatzfeld p??llikk?kuntansa seurassa tarkastelemaan ruotsalaisten asentoa.

"Joll'eiv?t ne meit? h?tyyt?, ahdistamme me heit?", virkkoi h?n kenraaleillensa sellaisella luottamuksella, jota h?n ei suinkaan tuntenut itsess??n. "He eiv?t odottaneet meit? n?in pian. Olemme saaneet heid?t ansaan, he eiv?t p??se eteen p?in eik? per?ytym??n."

"Kaikkien pyhien t?hden, teid?n ylh?isyytenne, ?lk?? liiaksi kiirehtik?!" neuvoi kokenut, viisas De Suys, h?nen ylimm?inen majoitus-upseerinsa. "Meid?n asentomme on mit? parahin ja Torstenson saattaa nyt, kuten Leipzigiss?, petkuttaa meit? teeskennellyll? paolla."

"Hakatkaa h?net palasiksi, siin? miss? h?n nyt on hiirenloukkaaseen likistettyn?!" huudahti kiivaasti baierilaisten apujoukkojen urhoollinen p??llikk? Juhana de Werth, jonka oli kiire takaisin Baieriin puolustamaan maatansa ranskalaisia vastaan.

"H?nen ei pid? p??sem?n meit? pakoon", vakuutti Hatzfeld yht? varmasti. "Te, De Suys, komennatte keskirintamaa, te, De Werth, oikeaa siipe? ja te, G?tz, meid?n vasenta siipe?mme. Tunnus-sanamme on nyt kuten aina, Jesus Maria. Ja Maria on huomenna antava meille loistavan voiton. H?n on n?ytt?ytynyt meid?n armolliselle keisarille unissa ja luvannut nyt vihdoinkin voitolla kruunata oikea-uskoisen kirkon aseet... Kreivi G?tz, vastap??t? teid?n siipe?nne on tuo yl?nk? tuolla lounaspuolella. Teid?n tulee viipym?tt? asettaa sinne tykkiv?ke? ja parhaan rykmentin, jota ilman saatatte tulla toimeen."

N?m?t sanat sanottiin j?ttil?ism?iselle, mustassa asussa olevalle ratsumiehelle, h?n oli vy?tetty tulipunaisella vy?ll?, joka osotti h?nen ylh?ist? sotilas-arvo-astettansa. Koko sotajoukko, koko Saksa ja puoli Eurooppaa tunsi tuon pelottavan miehen, h?nen pelkk? nimens? jo oli niitten onnettomien maitten kauhistuksena, jotka joutuivat h?nen tuhoa tuottavan miekkansa eteen. Miss? h?n vihollisen maassa kulki, siin? leve?, tuhkainen ja verinen j?lki osotti h?nen tiens?; miss? h?n yst?vien alueella ratsasti, sielt? kaikki pakenivat, mitk? paeta saattoivat, h?nen v?kivaltaisten ry?st?jens? takia. Ja ik??n kuin oikein selv?sti osottaaksensa teht?v?ns? kansan kurittajana, oli h?n nimitt?nyt mustan sotahevosensa Attilaksi: miss? sen kaviot maata tallasivat, siin? ei ruohoa en??n kasvanut. H?n oli keisarillisen sotajoukon nuija; h?n oli aste asteelta ylentynyt hurjan, armottoman urhoollisuutensa kautta, mutta kun h?nelle uskottiin p??llikkyys, osotti h?n olevansa kelvoton johtajaksi: h?n saattoi ainoastaan tappaa.

Sotamarsalkka kreivi Hanno G?tz, Pasevalkin hirmuinen py?veli 1630, Saksin murhapolttaja 1632, tuo keisari Ferdinandin sotap??llik?ist?, joka enimm?n oli veren, saaliin ja kirousten raskauttama, nosti k?tens? rynn?kk?kyp?r?lle, vastaten:

"Pit?? tapahtuman, kuten teid?n ylh?isyytenne k?skee! Huomenna t?h?n aikaan juon min? pyh?n neitsyen tahi paholaisen maljan, yhdentekev?, kumpi heist? voiton meille antaa."

Oli viel? talvi, pakkanen oli k?ynyt kovemmaksi, rautavarustus tuntui kylm?lt? kuin j??, vasten hirve?n p??llik?n rintaa ja k?sivarsia. Palattuaan kortteeriinsa kutsui h?n luoksensa tallimestarinsa Feldmann'in ja k?ski antaa itsellens? pikarillisen v?kev?? espanialaista viini?. Pikarin sis?llys juoksi h?nen suoniinsa kuten tulivirta.

"Koira", ?rj?si h?n palvelialleen, "olet antanut minulle sulatettua lyijy?."

"Se on Toccadillan parasta, jonka teid?n armonne voitti noppapeliss? espanialaiselta kenraalilta", vastasi Feldmann, v?h?inen tummanverev? mies, jolla oli G?tzil?iset v?rit: mustaa ja punaista.

Kreivi oli ratsastanut aikalailla t?n??n, viini yh? kuohui kuten laavavirta h?nen sis?ss??n. H?n p??tti lev?t?. ?re?n? viskasi h?n itsens? t?ydess? asussa telttavuoteellensa ja k?ski her?tt?? itse?ns? tunnin per?st?. Tallimestari yht? v?syneen? etsi lyhytt? lepoansa matolla teltanoven edess?. H?n oli, kuten uskollinen palvelia ainakin, maistanut viini? my?skin h?n, koettaaksensa, oliko se oikeaa lajia.

Oliko se viinin vai p?iv?n rasitusten syy, ett? tunti meni ja viel? yksi, viel?kin yksi ja j?lleen yksi. Herra ja palvelia nukkuivat raskaasti. Yht'?kki? nousivat molemmat ja tirkisteliv?t eteens? tuossa pime?ss? teltassa. Lamppu oli sammunut, heikko kuuvalon-s?de tunki sis??n er??st? jatkopaikasta telttakankaassa ja muodosti taajoihin varjo-paikkoihin naisen n?k?isen valo-olennon, jonka oikea k?si oli kurkotettu yl?s p?in. Hetken per?st? oli kuu siirtynyt, s?de katosi ja sen kanssa tuo aavehaamu, jonka se oli tuonut esiin y?n varjoihin.

"Jesus Maria, se oli h?n!" ?nkytti tallimestari, jonka kaikki j?senet vapisivat, kun h?n taas oli pime??n joutunut. Kreivi hyp?hti jaloilleen, tehden hurjan liikkeen, ja tarttui tutisevan palveliansa kurkkuun kiinni.

"Tunnusta, konna!" huudahti h?n. "Sin? annoit h?nen tulla sis??n!"

"Kautta kaikkien pyhien! Pyh?n Jakobin luitten kautta! Pyh?n Sebastianin nuolien kautta! Min? en selitt?? saata, mitenk? h?n oli sis?lle tullut. Teid?n armonne... armahtakaa... min? tukehdun... kysyk?? vahdilta, mitenk? h?n on uskaltanut laskea sis??n vieraan naisen."

H?mm?stynyt vahtimies vakuutti, ett'ei kukaan ollut saattanut tunkea telttaan. H?n oli vartioinnut sis??nk?yt?v?? l?hes nelj? tuntia, kulkenut edes takaisin pakkasen t?hden ja odotti vahtimuuttoa.

Oli todellakin kire? pakkanen. Kreivi hakea haparoitsi miekankahvaansa, mutta hillitsi itsens?, palasi j?lleen telttaansa, antoi sytytt?? lamppunsa ja virkkoi levollisempana, mutta viel?kin kiihkoisella ??nell?:

"Feldmann, se oli h?n. Miksik? h?n tuli? Pyyt??k? h?n minun vertani vai sinunko?"

Tallimestari v?ltti t?m?n arkaluontoisen kysymyksen sellaisella ?lyll?, joka osotti, ett? h?n oli tottunut v?ist?m??n tirannein oikkuja.

"Teid?n armonne", sanoi h?n, viel? kuiskaten, "oliko se h?n? Eik?h?n se ennemmin ollut pyh? neitsyt, joka tuli teid?n armollenne ja kirkolle ennustamaan suurta voittoa huomiseksi?"

Kreivi G?tz vaipui ajatuksiinsa.

"Pyh? neitsyt ei tule minun luokseni", sanoi h?n katkerasti. "Pitki? aikoja on kulunut siit?, kuin me olimme toistemme tuttavia. Olin saanut osalleni toisen pyh?n neitseen, ja olin kyll? tyhm?, kun annoin h?nen sinun k?siisi, joka et ollut kelvollinen koskemaan h?nen jalkansa alla olevaa sannanmurusta. Mit? olet sin? h?nest? tehnyt, kurja silm?in palvelia? H?n ei tullut sinne, jonne h?nen piti tuleman."

"Teid?n armonne tiet??, ett? h?n oli heikko, ett'ei h?n silloisessa tilassaan kest?nyt matkan vaivoja. Teid?n armonne tiet??, ett? h?n kuoli Ingolstadtissa, ett? priori dominikaniluostarissa sai kuusisataa guldenia messuihin h?nen sieluansa varten, ja yhden kultaprokaatti-hameen pyh?lle neitsyelle."

"Teid?n armonne k?ski minua her?tt?m??n itse?ns? tunnin per?st?. Olen valvonut koko y?n ja velvollisuuden mukaisesti muistuttanut ajasta, mutta teid?n armonne makasi niin raskaasti, teid?n armonne ei minua kuullut", virkkoi tuo palvelia, joka kiihke?sti koetti valettaan toisella valeella peitt??.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet